Kaunista jälkeä vähän harvinaisemmasta aiheesta. Tuosta itse tekemästäsi tuomarifiguurista kaipaisin paria lähikuvaa, jotta sitä voisi paremmin tarkastella. Näiden kuvien perusteella en löydä rakennusjäljestä moitteensijaa, mutta jäin miettimään sequtorin siivitettyä kypärää.
En ole gladiaattorien asiantuntija, mutta sen mitä olen joskus aiheeseen perehtynyt, sequtor käytti kuperaa kilpeä, jossa on pyöristetyt reunat (aivan kuten figuurillasi onkin) ja samoin pyöreää pallomaista kypärää. Tarkoitus oli siis tehdä varusteista sellaiset, että retiariuksen verkko on hankala saada tarttumaan niihin kiinni. Figuurisi siivekkeet näyttävät nyt siltä, että vastustajan verkko tarttuu niihin helposti kiinni.
Etusivu 
Galleria Mallit: dioraamat
Gladiaattorit
Kun sain käsiini sopivia gladiaattorifiguureja, niin mieli alkoi tehdä niiden yhdistämistä samaan alustaan, ja se oli alkuna tälle dioraamalle tai vinjetille. Miten halutaan.
En mielelläni avaa dioraaman tarinaa liikaa, koska jokainen saa tulkita tilanteen mielensä mukaan, mutta tässä on kyseessä retiariuksen ja secutorin välinen kamppailu. Pegaso Models on siinä suhteessa mennyt metsään, että secutoreilla ei ollut käyrää miekkaa. Hyväksytään se kuitenkin tässä tapauksessa. Mallin ohjeiden mukaan kyse olisi "hoplomachus Secutorista", mutta siinä on sotkettu iloisesti kaksi gladiaattorityyppiä yhteen. Miekkaa lukuunottamatta figuuri on selvä secutor.
Retiarius sen sijaan on oikein varustettu. Olkasuoja on koristelua myöten kopioitu Pompeijin gladiaattorikoulusta löydetyn suojan mukaisesti, mikä ei ole yllätys, koska valtaosa löydetyistä gladiaattorien varusteista on sieltä. Figuuriin lisäsin vain verkon ja köyden. Figuurin alustassa oli kohokuviona verkko mytyssä maassa, mutta se ei nyt tässä tapauksessa tullut kyseeseen, kun tarkoitus oli tehdä laajempi alusta.
Kokonaisuudesta puuttui valitettavasti tärkeä osa, joka yleensä unohdetaan täysin kun gladiaattoritaisteluita ajatellaan, eli tuomari.
Toisin kuin voisi kuvitella, eivät gladiaattorien kamppailut olleet silmitöntä rähinää, vaan taisteluita, joissa noudatettiin sääntöjä, olkootkin että ne eivät juurikaan rajoittaneet väkivaltaa, ja joiden sujumista valvoi tuomari, jota roomalaiset kutsuivat nimellä "Summa Rudis".
Gladiaattoreista löytyy figuureja pilvin pimein, mutta en löytänyt mistään yhtään summa rudiksen figuuria, joten ei auttanut kuin elämäni ensimmäisen kerran ottaa kittiä kauniiseen käteen, ja tehdä figuuri itse. Pään nappasin kyllä sopivan mittakaavan saksalaislentäjältä, jolle anteeksipyyntö asiasta, mutta en uskonut taitojeni riittävän pään muotoilemiseen. Jo vartalo oli kovan työn takana. Omatekemäni figuurin taso jää valitettavasti kauas kaupallisista figuureista, mutta lisäsin sen silti mukaan dioraamaan, koska sille oli huutava tarve. Tuomareiden tunikat olivat kaikkien löytämieni kuvien mukaan vyötetty erittäin löysiksi, ja sitä pyrin kuvaamaan myös figuurissa. Tuomarit olivat ainakin ajoittain entisiä gladiaattoreita, jo taistelu-urastaan selvinneitä, ja sen takia tein kaverista myös melko tukevan. Tästä valinnasta johtuen jouduin myös pyöristämään figuurin päästä poskia, ja muutin hiukset päälaelta kaljuksi.
Alusta on finfoam-levyä ja valmiita hiekkamassoja. Tausta on korkkilevyä rapattuna betonin näköiseksi.
Hieman vielä gladiaattoritaisteluista yleistietoa.
Gladiaattorinäytännöt olivat mahdollisesti perua jo etruskien aikana hautajaismenoissa järjestetyistä kaksintaisteluista, joilla oli ehkä alunperin ihmisuhrin rooli.
Vielä tasavallan aikana roomalaisilla näytännöt olivat harvinaisia, ja liittyivät yleensä edelleen hautajaismenoihin, tai johonkin muuhun erilliseen tilaisuuteen. Näytöksille ei ollut vielä Julius Caesarin aikana vakituisia esityspaikkojaan ainakaan Rooman kaupungissa.
Keisariajalla näytösten luonne muuttui. Jo tasavallan ajalla olivat poliitikot hakenneet näytöksillä kansansuosiota, vaikka ne näennäisesti vielä liittyivätkin esimerkiksi hautajaisiin, mutta keisariajalla näytökset muuttuivat puhtaasti viihteeksi. Keisarit hakivat capite censin suosiota ja pyrkivät pitämään Rooman massat rauhallisina. Tätä edesauttoivat sirkuksissa järjestettävät kilpa-ajot ja muualla järjestetyt gladiaattorinäytännöt. Maaseutukaupunkeihin, kuten Pompeijiin, oli jo noussut amfiteattereita, ja Flaviusten ajalla lopulta Roomakin sai "Coloseuminsa", jonka jälkeen näytöksille oli vakituinen paikka.
Taisteluissa oli tietyt periaatteet, joista toki saatettiin poiketa. Yleensä kuitenkin tiettyjä perusmuotoja noudatettiin. Näistä tätä dioraamaa ajatellen olennaisimpia oli se, että tietyt gladiaattorityypit taistelivat normaalisti keskenään. Ei ollut sattumanvaraista kuka taisteli ketäkin vastaan, ja pyrkimyksenä vaikuttaa usein olleen saada aikaan tasaväkinen ottelu kahden hyvin erityyppisesti varustetun gladiaattorin välillä.
Kultainen ohje oli laittaa vastakkain kevyesti varustettu taistelija ja raskaasti panssaroitu gladiaattori. Toisella oli hyvä näkyvyys ja liikkuvuus, toisella hyvät aseet ja suojat, mutta raskas paino ja kypärän peittämä näkökenttä.
Yksi klassisimmista taistelupareista muodostui juuri retiariuksesta ja secutorista.
Retiariuksen aseistuksena oli normaalisi verkko, kolmikärki ja tikari. Toinen käsivarsi oli suojattu kankaasta tai nahasta käärityillä liinoilla ja olkapäällä oli suoja jonka suurella laipalla saatiin hieman lisäsuojaa kasvojen kohdalle. Kypärää ei ollut, ei myöskään säärisuojia jne. Kolmikärki ja verkko olivat pääaseet. Verkko oli usein kiinnitetty vyöhön, ja sen toteutin myös tähän figuuriin. Tikari oli vara-ase siltä varalta, että retiarius menettää kolmikärkensä. Retiariusten arvostus oli alhainen. Silti heistäkin nousi nimiä, jotka tunnemme vielä nykyaikana piirtokirjoitusten ja mosaiikkien ansiosta.
Secutor puolestaan oli raskaammin varustettu. Hänellä oli käsivarsisuoja, joka toisin kuin retiariuksella koostui metallirenkaista jotka oli nivelletty nahkasuikaleiden avulla. Melko samanlaisia käyttivät roomalaissotilaat esimerkiksi Daakian sodissa. Päässä secutorilla oli raskas pronssikypärä, jossa oli pienet pyöreät silmäaukot, jotka oli suojattu ristikolla. Tämä on olennainen piirre, sillä toinen retiariusten vakiovastustaja "murmillo" erosi käytännössä secutorista vain siinä, että murmillon kypärässä oli suuret silmäaukot, ja näin ollen parempi näkyvyys ja ilmanvaihto. Secutorin varustuksen täydensi iso legioonalaismallinen kilpi ja hyökkäysaseena oli lyhyt miekka.
Taistelijatyyppejä oli paljon enemmänkin. Jos aihe kiinnostaa, niin wikipedialla pääsee alkuun, ja jos nälkää jää, niin aiheesta löytyy jopa suomalaisen kirjoittama kirja.
Vielä lopuksi on mainittava, että toisin kuin monesti kuvitellaan, eivät gladiaattoritaistelut läheskään aina päättyneet toisen osapuolen kuolemaan. Toki moni kuoli areenalle tai haavoihinsa, mutta keskimäärin gladiaattori saattoi olettaa selviävänsä jopa kymmenistä taisteluista. Parhaat selvisivät urastaan hengissä, mutta valtaosa lopulta menehtyi ennen vapautustaan. Gladiaattorin koulutus oli kuitenkin kallista, ja maksoihan se orjakin kun hänet gladiaattorikouluun hankittiin. Niinpä taistelijoita ei tapatettu ihan tuosta vain. Tappiolle jäänyt gladiaattori saattoi näyttää antautumismerkkiä, jonka jälkeen oli sitten yleisöstä tai näytöksen silmäätekevistä kiinni säilyikö gladiaattori hengissä. Jos katsottiin, että hän oli taistellut urheasti, oli hänellä hyvä mahdollisuus selvitä, mutta jos näytös ei ollut tyydyttänyt keisaria tai yleisöä, niin mahdollisuudet saada armo pienenivät nopeasti.
Kuten normaalia, niin lisäkuvia löytyy kuvasivultani.
Myös molempien gladiaattorifiguurien yksittäiskuvia, jotka tosin on otettu koekuvina ennen maalauksen viimeistelyä. Kyseinen kansio täydentyy tänä iltana lisäkuvilla. (Kirjoitettu siis 13.6.).
timor68.kuvat.fi/kuvat/Pienoismalleja/Kuolemaanko+asti/
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.
