Pienoismallit.net

Fiat G.50 “Freccia”

Karjalankannaksen päivystäjä FA-21, Kilpasilta, huhtikuu -43

Itselleni italialaisen Fiat-tehtaan rakentama hävittäjä suomalaisten talvi- ja jatkosodassa on täynnä aitoa ja yllättävää välimerimäistä meininkiä. Vaikka LLv 26 käytti koneita vuosikausia alkuperäisessä ja lopulta täysin kulahtaneessa maalausasussaan, se ei niiden tehoa vähentänyt, ja fiiuilla saavutettiin sodissa yhteensä 101 ilmavoittoa (13 + 88) ltm Tuomisen (23) ja luutn Puhakan (11) ollessa useimmiten asialla. Parhaimmillaan -41 LLv26:lla oli 26 toimintakuntoista hävittäjää (kevättalvella -44 ennen Brewstereihin siirtymistä toimintakelpoisia olikin enää vain alle 6). FA:lla saavutettua pudotustilastoa on pidettävä kunnioitettavana (jokainen vihollislentäjän alasampuma Fiat maksoi vastapuolelle 44 Fiatien alasampumaa konetta) ja pudotussuhde on jopa parempi kuin Messerschmitteilla tai Brewstereilla.

Kansainvälinen politikointi liittyi Fiatien hankintaan. Hävittäjälentokoneiden tarpeen käydessä -39 ilmeiseksi Suomi tilasi 35 suhteellisen arvokasta G.50-hävittäjää (osa sentään saatiin sovittua maksettavaksi selluloosalla). Marraskuussa Suomeen matkanneesta ensimmäisestä kone-erästä kaksi pääsi Ruotsiin kasattavaksi, mutta loppujen junakuljetus pysäytettiin saksalaisessa satamassa, kun ruotsalainen lehdistö vuoti julkisuuteen tiedon kuljetuksen sisällöstä. Neuvostoliitto ärähti, ja Saksa myötäili Ribbentrop-kumppaninsa mielensäpahoitusta ja esti lentokoneilaatikoiden ulosviennin satamastaan. Kyseiset kierrätettiin muita reittejä myöten Ruotsiin, ja Västeråsista suomalaiset lensivät koneet lopulta Suomeen. Siirtokuljetuksissa tammi-kesäkuussa -40 menetettiin kaksi konetta (FA-7 & 8).

Vastaanottavien lentäjien ja mekaanikkojen reaktio oli ”tyrmistynyt”. Risiiniöljy voiteluaineena ei ollut oloihimme mitenkään sopiva (eikä öljyn saatavuus Italiasta ollut katkotonta jatkossakaan). Kuomullisetkin FA:t (FA-3, 4, 5, 6, 16, 19, 32) muutettiin vuoden loppuun mennessä avo-ohjaamoiksi, koska kuomun muovit kellastuivat läpinäkymättömiksi. Moottorin, lentokoneen, ja sen aseiden toimintakuntoisena pitäminen oli suuritöistä ja satunnaista. Koneen kaksi 12,7 mm Breda-runkokonekivääriä olivat hitaahkoja (700 laukausta/min) ja niiden karkeakaliiberinen luoti ei läpäissyt edes 8 mm panssaria, ja osumatarkkuus oli huono. Koneessa oli 14-sylinterinen Fiat A.74 R.C.38 kaksoistähtimoottori (740 hv). Säätöpotkuri muuttui viimeistään 5000 m:n korkeudessa vakiopotkuriksi risiiniöljyn jähmettyessä. Toiminta-aika oli lyhyt (n 1 tunti). Lento-ominaisuudet olivat hyvät. Huonosta nousukyvystä johtuen suomalaisten tuloksekas heiluritaktiikka ei tullut kyseeseen, ja ilmataistelu muuttui usein epäedulliseksi kaartotaisteluksi (tässä tilanteessa auttoi se, että Fiat oli lujarakenteinen).

Olin luonnollisestikin ensin valmis rakentamaan joko Puhakan tai Tuomisen nimikkokoneen, mutta nähtyäni Stenman-Holda SIH kuvituksessa FA-21:n, tiesin löytäneeni mallin, joka upeasti liittäisi sekä italialaisen että suomalaisen naamiointivärityksen. Suomeen saapuneet Fiatit olivat italialaisessa maalauskaaviossa (mikä se sitten lieneekin, aiheestahan on väännetty juttua ympäri maailmaa, kuten myös näillä sivuilla). SIH 8 oli pitkään tiukasti sitä mieltä, että koneet olivat yläpinnaltaan kaksivärisiä: keskiruskealla pohjalla tummanvihreitä pieniä läikkiä, ja alapuoli vaalean harmaa. Tämän ohjeen ongelma on se, etteivät italialaiset tunnista sellaista maalauskaaviota, vaan toteavat yksiselitteisesti 1938-41 käytössä olleen kolmivärisen Serie Mimetican ”Honeycomb Camouflage Scheme”. FA-21 oli myöhempää sotien alkuvuosien tuotantoerää (MM4941), jolloin CMASA-tehtaan värit olivat Giallo Mimetico 3 (FS33434), Verde Mimetico 3 (FS 34102) ja Marrone Mimetico 2 (FS30109). Olisiko FA-21 saanut -42 ympärimenossaan nuo FA-2:n siivet? Joka tapauksessa huhtikuussa -43 Kilpasillassa kone meni laskussa selälleen ja pääsi muutamiin valokuviin, mikä dokumentoi tämän mainion naamiomaalauksen yhdistelmän (sekä potkurin harvinaisen valkoisen spiraalin). Tässä vaiheessa koneen pohja oli maalattu yhtenäiseksi alumiinilakalla. Bonuksena löysin myöhemmin tiedon, että myös luutn Puhakka oli lentänyt FA-21:llä ja jopa pudottanut yhden DB-3:n.

Lähteinä luonnollisestikin Keskinen-Stenman SIH 8, Stenman & Holda SIH I, Stenman Fiat-laivue ja Raunion Lentäjän näkökulma II.

Kiitos Kari Lumppiolle, jonka kanssa käydyn keskustelun myötä sain mainion G.50-manuaalin. Sen pohjalta tekisin vielä enemmänkin tuunailua.

Italialaisen hunajakennomaalauksen suhteen tukeuduin enimmäkseen Stormon Color Guide CPMR -julkaisuun sekä Caldarellan Ali e Colori d'Italia 03 - Fiat G 50 (August 11, 2017).

Kommentit

Miehellä pysyy ruisku näpeissä. Herkullista jälkeä.
Olli J. 14.4.2020 21:11 Vastaa lainauksella
Hienoa jälkeä sekä rakennustyössä että maalauksessa! Tämä ”kaoottinen” maalauskaavio antaa rumankauniille Fiatille vielä entistä enemmän luonnetta. Ehkä pikkuisen olisin kaivannut tuohon italialaiseen kaavioon enemmän kulumaa. Jotenkin aikalaiskuvista välittyy alkuperäisessä maalauksessa olevien koneiden rähjäisyys jo sodan alkuvaiheissa. Toisaalta tässä hienot kaaviot tulevat nyt paremmin esille.

Olen vuosia sitten rakentanut saman valmistajan 1/48 version ja silloisilla taidoilla se ei ollut mitenkään mieltä ylentävä kokemus. Kaikesta päätellen tämänkin kanssa sai työskennellä. Inspiroiva suoritus!
Hienon lopputuloksen olet saanut haastavasta lähtökohdasta!
Kiitos Mika, Olli ja Antti. Olin todellakin valmis chippaaamaan ja tekemään sellaisen tyypillisen jatkosodan FA-version, mutta valitettavasti nuo huhtikuun valokuvat FA-21:stä osoittivat, että italialainen kamo FA-2 koneesta otetuissa siivissä oli ihan siisti ja rungon suomalainen kamo oli kuin vasta maalattu. Jäipähän tosiaan kauniiksi italialaiseksi taiteiluksi.
Hatunnoston arvoinen suoritus.
Erityisesti plussaa hyvästä taustoituksesta. Mitä tulee itse malliin, niin mielestäni liian puhtoinen toteutus. Tuskin tuo kone on missään vaiheessa ollut noin puhtoinen. Toisaalta, jos nyt kaivetaan vanhanaikaista mallailufiilistä, niin tuo puhtoisuus ei ole mikään synti.
Litkutus, vanhentamis, filtteröinti, tms efektit, ovat vain nykyajan efektejä (turhia?) ?
Tämä oli vain kysymys, eikä mikään kommentti ;)
Lähtökohta oli varmaan ihan helppo, mutta haaste tuli varmaan juuri maalauksen toteuttamisessa?

Ja tuo yläpinnan kolmi/kaksi -värikaavio jää varmaan ikuiseksi arvoitukseksi?
Todella nätti Fiat. Mukava nähdä vaihteeksi italokaaviota muutenkin,kuin puhki kuluneena.
Kiitos Mika ja Veli-Matti. Kyllähän tuota maalipintaa olisi voinut vanhentaa. Eiköhän seuraavassa mallissa ole hiukan enemmän elämän jälkeä ulkopinnassa.
Kimmo K. 15.4.2020 16:17 Vastaa lainauksella
Heino Fiat, Juha! Erityisesti pidän mallin moitteettomasta työnjäljestä kaikkien muutostöiden jälkeen. Myös mallin maalaus on toteutettu laadukkaasti, mitä sinulta osaa odottaakin.
Kun malli on hyvin rakennettu ja maalattu, lopputulosta on kiva katsoa, vaikka käytön jälkiä ei kovin paljon olekaan mallinnettu. Itse olisin nähnyt kulumia ja säistämistä mielelläni hieman enemmän - Stenman & Holda -kirjan kaputtikuvien perustella niitä olisi voinut toteuttaa hyvin esikuvaa jäljitellen.

Olen itse tehnyt FA-26:n samasta mallisarjasta pari vuotta sitten. Aikalailla samat muutokset malliin tein minäkin. Sinun mallissasi moottoripeltien osittainen avaaminen tuo mukavasti lisää ilmettä malliin. Ehkä ilmanoton kiduslevyjen uusiminen muovilevyllä olisi tuonut vielä ripauksen näyttävyyttä lisää?
Kimmo K. kirjoitti:
Ehkä ilmanoton kiduslevyjen uusiminen muovilevyllä olisi tuonut vielä ripauksen näyttävyyttä lisää?
Kiitos Kimmo. Kyllähän tuota rakentamaasi FA-26:ta tuli katseltua sillä silmällä, että onko enää mitään jäljellä minun yritettäväksi. Minusta myös tuntuu, että ilmanoton kiduslevyjen uusiminen tuo mallin kokonaisilmeeseen mukavan parannuksen yllättävän vähäisellä lisätyöllä. Olen sen vain silloin tällöin tehnyt, mutta en toistaiseksi systemaattisesti ja Special Hobbyn ehdotus on kuitenkin siitä paremmasta päästä.
Juuso 16.4.2020 08:42 Vastaa lainauksella
Siisti Fiat! Miten teit nuo maalausmaskit, printtasitko maskiarkille ja tarkalla kädellä leikkasit irti?
Juuso kirjoitti:
Miten teit nuo maalausmaskit, printtasitko maskiarkille ja tarkalla kädellä leikkasit irti?
Kiitos Juuso. Skannasin Stenman-Holda -kirjasta materiaalin (koneen tunnus ja peräsimen numero), Silhouettella tein sekä niistä että kansallisuustunnuksesta vektoripiirrokset, skaalasin oikeaan kokoon ja tulostin vanhalla Samsungin laserprintterilläni Tamiyan arkille. Arkilta leikkasin "askarteluveitsellä" (kirurginen veitsi, #11 terä) tarpeellisen kuvion irti. Kannattaa tulostaa ylimäärin, koska joskus tulee suttakin, mutta yleensä niitä vaan yllättäen tarvitsee myöhemmässäkin vaiheessa esim. korjausmaalauksen yhteydessä. Olen käyttänyt Tamiyan viivatonta arkkia, mutta suosittelisin heidän ruudutettua arkkiaan.
En tunne sarjaa enkä esikuvaa sen tarkemmin, mutta onpahan todella hieno malli!
Kiitos A!
Mallista on kaikki jo sanottu. Hyvin esitelty! Hyvistä kuvista on helppo arvioida malli ja mukava mässäillä yksityiskohdilla. En juurikaan arvioi malleja jotka on kuvattu kaukaa koska niistä ei näy yksityiskohdat. Tähdet ja 2 peukkua.
Esa Määttä kirjoitti:
Hyvistä kuvista on helppo arvioida malli ja mukava mässäillä yksityiskohdilla.
Kiitos Esa, ja mukava kuulla, että valokuvat toimivat niinkuin niiden pitäisikin. Näinhän se on, että valokuvat tuovat sen pienoismallin sille "luonnolliselle" etäisyydelle. Pienoismallinäyttelyissäkin jokin hyvännäköinen malli pitäisi saada lähemmäksi ja saada pyöritellä käsissä. Tätä pyörittelyä koitan näillä (ja 100+ läppäriin siirtyneeseen kuvalla) mahdollistaa.
Siistiä työtä oleva näyttävä malli. Aiempia kehuja en ala toistamaan, saavat kelvata sellaisenaan. Ulkoasu antaa vaikutelman juuri suuresta huollosta tulleelta koneelta jossa ei vielä ole käytön jälkiä. Miten päädyit kolmiväri kaavioon siivissä? Muistelen, että sivustolla käytiin värikäs keskustelu Suomi Fiatin ulkoasusta.

E-P
E-P Sinkkonen kirjoitti:
Miten päädyit kolmiväri kaavioon siivissä? Muistelen, että sivustolla käytiin värikäs keskustelu Suomi Fiatin ulkoasusta.
Kiitos E-P. Fiiuihin liittyvä värikeskustelu on näilläkin sivuilla ollut laaja, ja taisi IPMS-Stockholminkin sivujen vastaavat ”tutkielmat” jotenkin töytäistä italialaisia kannanotoillaan, ainakin Stormon sivujen johdantokommenttien perusteella. Ensimmäinen virike tuli Stenman-Holdan kirjaa silmäillessä, kun tämä yksilö on historiallisesti (näissä meidän piireissä) tehty kolmiväriseksi. Olisihan sen jo pitänyt riittää, mutta sittenpä löytyi italialaistenkin lähteistä selvä viesti, että nämä pre-Taviola X standardin mukaan maalatut G.50:t olivat yläpinnoiltaan kolmivärisiä. Näiden kahden perustelun myötä pystyin kolmivärivalintani jälkeen nukkumaan yöni levollisesti.