F-4G Phantom II

Wild Weasel

Vaaleanharmaa lisätankki ei hyppääkään silmille niin pahasti kuin ensi alkuun voisi kuvitella.

Kokoelman viides Phantom sai alkukipinän muutama vuosi sitten Tikkakosken tapahtumassa, kun muutaman mallarikollegan kanssa keskustelimme F-4:n alatyypeistä ja siitä mihin asti kokoelmaa pystyisi laajentamaan ilman turhaa toistoa. Tämä tarkoittaa sitä, että kun minulta löytyy vitriinistä jo ilmavoimien käyttämä versio (F-4D), laivaston versio (F-4J), vientiversio (FG. Mk 1) ja tiedusteluversio (RF-4C). Keskustelun loppupäätelmä oli, että vihollisen ilmatorjuntaa vastaan suunnattu F-4G olisi ainoa selkeä puute kokoelmassani.

Wild Weasel- kutsumanimen saaneilla koneilla oli sangen haastava tehtävä: lennät vihollisen alueella ja odotat kunnes ilmatorjunta havaitsee sinut ja lukitsee maalikseen. Sitten ammut ohjuksella ilmatorjunnasta ainakin tulenjohtotutkan hajalle ennen kuin IT-ohjus osuu sinuun. Jack Donovan, entinen B-52 pommikoneissa lentänyt elso-upseeri totesi tehtäväkuvauksen kuultuaan: "I´m gonna fly with you, and we´re gonna shoot a SAM site before it shoots us? You gotta be shittin´me". Tästä lausahduksesta tuli legenda ja kirjainyhdistelmä "YGBSM" joka esiintyy monissa Wild Weasel- yhteyksissä.

Projekti ei sinänsä vaikuttanut ihmeelliseltä: ostetaan Hasegawan F-4G ja rakennetaan se. Ihmeellisyyden aiheutti sarjan saatavuus. Halusin nimenomaan Hasegawan sarjan, koska muutkin Phantomit ovat RF:ää lukuunottamatta Hasegawan sarjoista tehtyjä. RF:n eturungon muodot poikkeavat sen verran muista versioista, ettei sarjan vaihtuminen Revelliin haitannut. Hasegawan G vain on TODELLA kiven alla. Sarjaa on julkaistu vähän, ja ne joilla se kaapista löytyy eivät siitä ymmärrettävästi hevillä luovu. Eikä muillakaan valmistajilla hyvää sarjaa G:stä ole, joten konversion kautta pääsee hieman lisävaivaa näkemällä haluttuun lopputulokseen. Hasegawan E- mallin sarjoja on jo huomattavasti helpompi löytää, ja jos kerran McDonnell on aikanaan konvertoinut E-malleja G:ksi niin kai sen nyt täytyy mallariltakin onnistua.

merkinnät

No onko se jo valamis, näätä? 18.5.2020 12:15 Lue lisää ja kommentoi (23)

Pieni savonmurteinen weasel-sanaleikki sallittakoon otsikkoon. G-mallin voisi julistaa valmistuneeksi. Kaiken kaikkiaan hauska projekti. Itse käytän mieluummin konversion lähtökohtanakin hyvää sarjaa. Tämä oli sellainen, enkä ihmettele yhtään sitä ylistystä minkä Hasegawan Phantomit saivat osakseen ilmestyessään. Vieläkin ne ovat kelpo sarjoja, joskin eniten julkaistuissa versioissa muottien ikä alkaa näkyä. Mallin ulkonäköön olen suhteellisen tyytyväinen, sain omasta mielestäni mukavasti eloa ja haalistuneisuutta väreihin ja varsinkin siivissä sävyerot luovat mielikuvaa käytön jäljestä ja paikkamaalauksista. Saisivatkohan F-neloset riitt…

Kohti valmiutta 15.5.2020 21:54 Lue lisää ja kommentoi (2)

Perärungon metallipinnat maalasin Alcladin White aluminium -sävyllä. Alemmat paneelit maalaan tummanharmaalla ja lisään niihin metallinkiiltoa kuivapensselöinnillä ja pigmentillä.

Perusvärien maalauksen jälkeen puuha on ollut koko lailla suoraviivaista ja selkeää. Maastokuvion väreihin yritin saada eloa hieman sävyjä muuttelemalla ja joissain kohdin se onnistuikin haluamallani tavalla. 80-luvun lopulla tämän värinen kone on ollut kovaa vauhtia menossa isompaan huoltoon, jossa se on maalattu uudestaan. Käytön jälkeä siinä saa siis olla. Maalasinkin joitain paneeleja "väärän" sävyisellä vihreällä kuvaamaan paikkamaalauksia. Jatkossa seurasi myös paneelirajojen litkutusta ja mahapuolen likaamista pigmenteillä niiltä kohdin joihin renkaat olisivat voineet likaa heitellä. Ulkoinen kuorma alkaa olla myös aikalailla…

Väriä pintaan 9.5.2020 20:37 Lue lisää ja kommentoi (3)

Camon maalasin suurinpiirtein ruiskulla, jonka jälkeen terävöitin värirajat pensselillä.

Perusvärit alkavat olla maalattuna. Euro 1 -maalauskaavio on oikeastaan 60-lukuinen SEA (South East Asia) -camo mutta sillä muutoksella että ruskea on korvattu Dark Gunship Greyllä eli FS 36081:llä. Värirajoissa noudatin Milspecin siirtokuva-arkin näkemystä, verrattuna aiemmin tekemääni D-mallin Phantomiin eroja on, mutta niinpä oli SEA -kaaviossakin koneyksilöiden välillä.

Sälää & roipetta 26.4.2020 21:18 Lue lisää ja kommentoi (0)

Pohjamaalattua materiaalia. Vasemmalta AGM-88 HARM, AIM-7 Sparrow, toinen HARM ja AN/ALQ-119 ECM-pönttö. Alareunassa TER eli Triple Ejector Rack.

Phantom on saanut jo väriä pintaansa. Keskittymisen pääpaino on ollut nyt ulkoisessa kuormassa. Mahanalusripustimeen kaavailemani rypälepommit valikoituivat CBU-87 tyyppisiksi. Kolmen Rockeyen nippu olisi ollut visuaalisesti näyttävämpi, mutta koska Mk 20 on vähemmän ollut ilmavoimien käytössä, ja kun Phantomini sijoittuu 80-luvun loppuun, on 80-luvun puolivälissä käyttöön otettu CBU-87 ehkä kuitenkin todennäköisempi vaihtoehto vaikkei TER jaksa kantaa kuin kahta sellaista. Eduardin Brassin-sarjasta löytyi mainio esitys kyseisestä pommista. Samalla vaihdoin myös HARM:it Eduardin valmisteisiin. Hasegawan asesetin HARM:eissa ei ole muuta vikaa…

Rakennus jatkuu 12.4.2020 16:48 Lue lisää ja kommentoi (2)

Pääosin kasassa ja takarunko teipattu metallipintojen mustaa pohjamaalia varten. Mainittakoon, että ohje ei käske laittamaan etureunalaippojen työsylinterien suojuksia paikoilleen. Alasiipeen merkityt reiät on syytä avata kuitenkin kaikki, koska laipat ovat myös G-mallin varuste.

Phantom on edennyt mukavasti. Keulamöykyn sain muotoiltua mieleisekseni. Rungonpuolikkaiden yhteenliittämisessä en törmännyt sovitusongelmiin. Aikaisemman ongelmakohdan, eli ilmanottojen liimaamisen runkoon tiedostin ja päätin kokeilla uutta lähestymistapaa. Rakennusohjetta seuratessa eturunko liimataan takarunkoon, jonka jälkeen eturungon sivuille liimataan ilmanottokanavien sisäseinät. Seuraavaksi liimataan varsinaiset kanavat. Kanavien ja takarungon sauma on yleensä jäänyt kitillä korjattavaksi, sitä ei ole saanut huomaamattomaksi muuten. Nyt päätin liimata ensimmäisenä kanavat takarunkoon että saisin paremman sauman siihen liitokseen…

Antenneja 4.4.2020 18:38 Lue lisää ja kommentoi (3)

Eturungon sivuille kummallekin puolen on lisättävä kolme kappaletta matalien taajuuksien antenneja.

G-mallin "sydämenä" toimii AN/APR-38 järjestelmä. Se on alunperin IBM:n Tactical Air Commandin "Pave Strike" -ohjelmaan kehittämä. Systeemi vaatii toimiakseen tolkuttoman määrän eri taajuuksia kuuntelevia antenneja ympäri konetta. Koska kyseessä on väärän alatyypin sarja, täytyy ne lisätä malliin.

Ohjaamo 27.3.2020 20:58 Lue lisää ja kommentoi (2)

Ohjaamoon on liimattu väli- ja takaseinät sekä sivuille tulevat etsiosat.

G-mallin Phantomin yksi haaste on ohjaamo. Se on täysin omanlaisensa ja vaatii jonkun verran työtä. Lentäjän työpiste on käytännössä samanlainen kuin muissakin paria poikkeusta lukuun ottamatta, joten 1/72 skaalassa uskaltaa käyttää perusmittaristoa. Eduardin etsiarkilla tämä onkin hyvin toteutettu. Takapenkkiläisen tontti onkin sitten asia erikseen. Ohjaussauvan edessä alimmaisena oleva APQ-120:n näyttö on paikallaan, ja siinä joko on tai ei ole -koneyksilöstä riippuen- kumisaappaan varren mallinen häikäisysuoja. Sen yläpuolelle täytyy rakentaa kolme APR-38 järjestelmän näyttöä. Vasemmalla puolen keskilinjaa on PPI:n (plan position…

Lähtötilanne 9.3.2020 11:29 Lue lisää ja kommentoi (7)

Noista pitäisi saada jotakin aikaan. Etsisetti on RF-4C:hen. Päädyin siihen, koska takaohjaamon mittaristo vaatii runsaasti muutostyötä, ja RF:n etsisarjasta on helppo muokata G:tä muistuttava esitys.

Pöydälle on kasattu kaikki tarvittava: E-mallin sarja, siirtokuvat, etsit ja varaosia aikaisemmista Phantomeista. Rangoissa kun on paljolti eri versioiden osia, kuten G:ssä tarvittavat sisempiin siipiripustimiin tulevat omasuojaheittimet.