Kyllä tuosta Suomi Hornetin tunnistaa vaikka silmät kiinni, sen verran hyvin olet onnistunut. Oliko sinulla paljonkin referenssi kuvia juuri tästä koneyksiköstä? Eli vanhentaminen perustuu valokuviin. Noita Hornetteja kun on ulkoasultaan laidasta laitaan. Sinällään malli on kyllä uskottava esitys.
Oliko sen koelennolla tuhoutuneen FrankenHornetin (etuosa kanadalaisesta CF-18B ja takarunko suomalaisesta kolaroineesta F-18C) runkonumero jompikumpi mainitsemistasi?
On jollainlailla häjyn näköinen ilmestys tuo Hornetti… Miltähän näyttäisi haihampaiden kaltainen avoin ilveksen kita nokassa…
E-P
Etusivu 
Galleria Mallit: lentokoneet 1946–
F/A-18C Hornet
HN-457
Hornet hävittäjät ovat pysyneet varsin suorituskykyisinä koko palveluskäytössä olonsa ajan. Kaksi jo ennalta suunniteltua elinkaaripäivitystä on koneille jo tehty, eikä uusia päivityksiä enää ole luvassakaan. Viimeisin MLU2-tason päivitys saatiin viimeiseenkin koneeseen 9.12.2016 ja tämä olikin laajamittaisin uudistus, esim. ilmasta maahan suorituskyvyn ansiosta. Näin ollen nyt kaikki 62 edelleen käytössä olevaa konetta on päivitetty. Koneita on poistunut käytöstä kaksi maahansyöksyn seurauksena, HN-430 ja HN-413.
Kineticin mallisarjassa oli paljon hyvää, mutta ihan ongelmaton ei ollut sekään. Osat oli suhteellisen hyvälaatuisia, hyvin detaljoituja ja niitä oli todella paljon…kaiken kaikkiaan n.350 osaa. Osa oli tosin aseistukseen ja eri versioihin liittyvää, joten aivan kaikkia ei toki tarvittu. Sarjan mukana tuli Suomidekaalit, Sveitsin ja USA:n koneiden lisäksi. Etsiosiakin oli niin ohjaamoon kuin telinekuiluihin, tosin hankin silti erikseen ohjaamon coloretsit ja vyöt kun tarkoitus oli tehdä kone kuomu avonaisena.
Mallisarja tarjosi eri vaihtoehtoja/osia siivekkeiden eri asennoille, ilmajarru myös auki asennossa, ilmatankkauspuomi avoimena jne. Telinekuilut oli hyvin detaljoitu jo valmiiksi, tosin niiden ahtaiden kuilujen (etenkin nokkakuilu) maalaus olikin sitten hieman hankalampaa. Moottorien imuaukkojen asennus oli aika hankalasti tehty, vaikea saada tarkasti kohdilleen, vielä kun imukanavat piti ennakkoon maalata, muuten tuon harmaan ja valkoisen raja olisi mahdoton tehdä tuolla imukanavassa. Moottorien suhteen tein myös omia valintoja, sarjan mukana tuli kompressorin siivet ja turbiinin siivet, mutta ei jälkipoltinta…joten, tein turbiinin siivistä jälkipolttimen…on kuitenkin sen verran ulospäin-näkyvä osa noissa suihkusuuttimissa.
Vaikka mallisarjassa oli huomioitu eri variaatioita, niin aivan kaikkea ei kuitenkaan jos ja kun tekee Suomiversiota, joitakin yksityiskohtia joutui lisäilemään ja tekemään ne omista tarpeista, esim. koneessa olevia "pikkupatteja", joko koneen värisenä tai valkoisena. Omasuojaheittimien kohdistustapit oli väärässä paikassa, laskeutumisvalo liian syvällä jne. pikku korjauksia vaativia toimenpiteitä siis. Ohjusaseistukseksi valitsin keskimatkan ilmataisteluohjukset Amraam AIM-120C ja lyhyen kantaman lämpöhakuiset ilmataisteluohjukset Sidewinder AIM-9X. Tuplaripustimet AIM-120:lle tein itse, niitä ei sarjan mukana ollut.
Mallisarjan ohjeet oli aika kehnot, kaikille tarvittaville osille ei välttämättä löytynyt minkäänlaista merkintää koko manuaalista ja silloin kun löytyi, niin sijoitus oli "hieman sinne päin" tyylillä, onneksi koneesta on paljon referenssikuvia olemassa niin kaikille pikkunippeleille kyllä oikea paikka löytyi. Siirtokuvat oli myös lievä pettymys, suurin osa pikkumerkinnöistä ei näy noissa harmaissa pinnoissa lainkaan, liekö ollut oikea sävy niissä? Keltaiset huomioviirut oli sitten liiankin keltaisia, niitä jouduin vaalentamaan maalamalla yli. Eniten ehkä harmitti, että peräsimessä kuuluisi olla myös taktinen numero, tässä tapauksessa 57, mutta sitä ei siirtokuvina ollut. Ehkä jossain vaiheessa nuo tummanharmaat numerot jostain löydän, jotta voi lisätä.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.
