Pienoismallit.net

Brewster 239

BW-370

Brewster F2A Buffalo oli Yhdysvaltain laivaston ensimmäinen moderni tukialushävittäjä 1930-luvun lopulla. Kone tunnetaan yleisesti lempinimellä ”Buffalo”, joka sille annettiin Britannian kuninkaallisissa ilmavoimissa. Alankomaiden Itä-Intian ilmavoimat käytti Brewsteriä ketterämpiä japanilaishävittäjiä vastaan vaatimattomalla menestyksellä. Suomen ilmavoimat olivat koneen merkittävin ja menestyksekkäin käyttäjä. Suomessa kone tunnettiin nimellä ”Brewster” tai lempinimillä, joita olivat muun muassa ”Pylly-Valtteri”, ”Taivaan helmi”, ”Lentävä kaljatynnyri” ja ”Ryysteri”. 13. joulukuuta 1939 Suomi sai luvan ostaa 43 Yhdysvaltain laivastolle valmistumassa olevaa Brewster F2A-1 -hävittäjää. Niitä pidettiin jo vanhentuneena, sillä isommalla moottorilla varustetun F2A-2:n prototyyppi oli toimitettu vastaanottokokeisiin jo heinäkuussa 1939 ja sen toivottiin olevan F2A-1:tä parempi. 54:stä tilatusta koneesta 11 oli toimitettu lentotukialus Saratogalle. Kauppa Brewster Aeronautical Corporationin kanssa tehtiin 16. joulukuuta 1939, ja se koski 44 Brewster Model 239:ää (F2A-1:n vientiversio). Kauppahinta oli korkea (54 000 dollaria koneelta) eikä hinta sisältänyt laivaston omaisuutta (muun muassa tukialusvarustus, aseet, tähtäimet ja mittarit), joiden riisuminen koneista tuli suomalaisille yllätyksenä. Jo asennetut moottorit vaihdettiin G-5-moottoreihin, sillä asennettu Wright R 1820-34 oli vientikiellossa. Kuusi koneista jouduttiin ottamaan Belgian tilauksesta ja niihin jouduttiin tekemään suuri eturunkomodifikaatio. Koneisiin jäi vikoja ja osia jäi puuttumaan. Vain kolme konetta kokoonpantiin ja koelennettiin Yhdysvalloissa. Koneet toimitettiin kuljetuslaatikoihin pakattuna rahtilaivalla Norjan Stavangeriin, ja sieltä rautateitse Ruotsiin. Brewsterit koottiin Saabin lentokonetehtaalla Trollhättanissa, jossa ruotsalaiset kokosivat saksalaisia Junkers Ju 86 -pommikoneita Flygvärnetiään varten. Saabin tehtaan silloisena johtajana toimi marsalkka Mannerheimin sisarenpoika kreivi Clas Eric Sparré (1898–1948). Ensimmäiset neljä konetta lennettiin Suomeen 1. maaliskuuta 1940 ja viimeinen saapui kaksi kuukautta myöhemmin. Suomi oli kiinnostunut ostamaan myös kaikki Belgian tilaamat Brewster-hävittäjät. Brewster ehdotti 29. joulukuuta 1939, että Suomi pyytäisi Belgiaa siirtämään omia tilauksiaan niin, että Suomeen voitaisiin toimittaa toivotut 60 konetta heti toimitettujen 44:n jälkeen ja Suomi sitoutuisi maksamaan korkokulut Belgialle. Sopimusta Belgian kanssa ei syntynyt. Huhtikuussa 1940 neuvoteltiin valmistuslisenssin hankkimisesta Brewsteriltä. Hintakin lisenssille saatiin mutta tuntemattomasta syystä Brewster antoi 27. toukokuuta 1940 kieltävän vastauksen. Kauppayhteyksien katkettua Brewsterin varaosia aloitettiin suunnitella ja valmistaa Suomessa. Puusiipi- ja muut kokeilut johtivat Brewster-kloonin Humun suunnitteluun. Humusta ehdittiin rakentaa vain prototyyppi, joka on nähtävillä entisöitynä Keski-Suomen ilmailumuseossa Tikkakoskella. Ilmavoitot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
2./LeLv 24:n Brewster-hävittäjä Selänpään lentokentällä kesäkuussa 1941. Brewsterillä eniten ilmavoittoja saavuttivat kapteeni Hans Wind, joka sai Brewsterillä 39 (kaiken kaikkiaan 75) ilmavoittoa, ja lentomestari Ilmari Juutilainen, joka sai Brewsterillä 36 (kaiken kaikkiaan 96) ilmavoittoa. Eniten ilmavoittoja keränneenä koneyksilönä on pidetty BW-393:a (Windin nimikko), jolla saavutettiin 41 ilmavoittoa. Venäjän arkistojen auettua ja ilmavoittojen ristiintarkistuksen myötä on käynyt ilmi, että BW-364:llä (Juutilaisen nimikko) on saavutettu 42 ½ ilmavoittoa. Sodan jälkeen: Sodan jälkeen Brewstereillä lennettiin lähinnä yhteyslentoja vuonna 1948 tapahtuneeseen poistoon asti. Viimeisen lennon konetyypillä Suomen ilmavoimissa suorittivat koneyksilöt BW-377 ja BW-382 14. syyskuuta 1948. Tekniset tiedot (F2A-1 / Model 239)
Yleiset ominaisuudet : · Miehistö: 1, Pituus: 7,9 m, · Kärkiväli: 10,7 m, Korkeus: 3,63 m, Siipipinta-ala: 19,4 m², Tyhjäpaino: 1 717 kg, Suurin lentoonlähtöpaino: 2 286 kg, Voimalaite: 1 × Wright_R-1820-G5 Cyclone -tähtimoottoria; 700 kW (940 hv). Suoritusarvot: nopeus: 484 km/h 5 200 metrissä, Lentomatka: 1 600 km,· Lakikorkeus: 10 100 m, Nousuaika: 4 min 3 000 metriin, 7 min 5 000 metriin, Aseistus: · 4 × Browning M2 12,7 mm konekivääriä

Kommentit

Ihan mielenkiintoinen modifikaatio. Lopputulostakin voi pitää onnistuneena. Etenkin kun Revellin vanha niittiruusteri ei taida olla mallien parhaasta päästä. Mistä löysit sukset, tarvikeosia vai skrätsäystä?

E-P
E-P Sinkkonen kirjoitti:
Ihan mielenkiintoinen modifikaatio. Lopputulostakin voi pitää onnistuneena. Etenkin kun Revellin vanha niittiruusteri ei taida olla mallien parhaasta päästä.

E-P
Tuo on totta. Mielestäni kuitenkin Suomi-Brewsterin tekeminen tuosta Revellin sarjasta on kuitekin aina jopa väkivaltaa lähenevä toimenpide. Siitä ei vaan voi saada lähellekkään oikeantyyppistä Suomimallia, ellei tee suuria modifikaatioita. Kansainväliset lurkkailijat voivat nyt saada pahan virhekäsityksen, että tuosta Revellin mallista voisi saada Suomi-mallin, kerta vakuuttava suomalainen mallari sen kerta tekee.

Jos kuitenkin tekee, niin pitäisi loppukommenteissa todeta myös englanniksi, ettei tuo kuvaa tarkasti Suomimallia mitenkään, kun vain hupimielessä.

yt.
MK
Terve E-P, sukset on Fokker DXXI resiinisukset.
Mika, käytin referenssikuvaa jonka lisäsin kuviin.
Erikoinen modaus tosiaan, eipä ole aiemmin tullut vastaan. Sarja on mitä on, mutta kyllä siitä Brewsterin tunnistaa.

Ehkä nyt ei kuitenkaan mitään varoitustekstejä tarvita kansainvälisille mallailijoille :)
Kiva nähdä vaihteeksi hieman harvinaisempi suksiversio Brewsterista. Tuo alumiinilakattu pinta on mielestäni hieman liian kiiltävä hopeaan vivahtava ja nuo niitit tosiaan tuolla pinnalla pistävät kyllä silmään erittäin voimakkaasti…tosin eihän se ole mallarin vika. Tuota yksiväristä pintaa olisi suonut hieman säistettävän. Tähtäin myös näyttäisi olevan aika järeän kokoinen tähän mittakaavaan. Luminen alusta sopii hyvin kyllä aiheeseen.
Markku, kuvat on otettu ulkona auringonpaisteessa. Kone tuotiin Ruotsista jossa ne koottin, ne lennettiin Suomeen ja uudella koneella (eipä ollu kulumista) tehtiin suksikokeita, sekä tällä "kondolilla" ja suksilla.