Ihan mielenkiintoinen idea ja toteutus. Pari yleiskuvaa koko dioraamasta auttaisi hahmottamaan kokonaisuutta. Nyt on mielestäni paneuduttu yksityiskohtiin. Maalauskaavio ja värit ovat ilmeisesti AZN ohjeen mukaisia. Ei tainnut Suomeen päätyä yhtään keskenään samanlaiseen kolmivärikaavioon maalattua Moranea.
E-P
Moranet Joensuun hiekkarannalla

Pyhäselän veden korkeus oli jatkosodan alussa yli metrin normaalia alempana. Veden alta paljastui laajoja hietikkoja, jotka kovapintaisina soveltuivat väliaikaisten lentokenttien pohjaksi. Lentokoneiden seisontapaikat oli naamioitu rantavyöhykkeelle. Linnunlahden ja Aavarannan huvilat ja osa Noljakan taloista oli otettu ilmavoimien käyttöön. Jatkosodan alun hyökkäysvaiheessa rantahietikoilla oli koneita ruuhkaksi asti. Fiat- ja Morane -hävittäjät oli sijoitettu Aavarannalle. Nykyään vedenkorkeus on peittänyt osan hiekkarannoista ja jäljellejääneet pinnan yläpuoliset alueet ovat suurelta osin kasvaneet umpeen.
Morane-Saulnier M.S. 406
Talvisodassa ja aivan jatkosodan alussa kone oli vielä melko ajantasainen ja kilpailukukyinen sen ajan Neuvostoliiton koneita vastaan. Tekniikan nopeasti kehittyessä ja Neuvostoliiton saatua uusia konetyyppejä käyttöön, osoittautui Morane vanhentuneeksi ja taistelussa altavastaajaksi. Silti Suomalaiset saavutttivat jatkosodassa Moraneilla yhteensä 121 ilmavoittoa, joista viimeiset jatkosodan loppuvaiheessa 1944. Vääpeli Urho Lehtovaara sai jatkosodassa Moranella 14 ilmavoittoa ja vänrikki Martti Inehmo 7 (+ 1 talvisodassa).
Koneen aseissa, sähkö- ja paineilmajärjestelmissä oli paljon ongelmia. Ohjaamossa sijainneen paineilmasäiliön räjähdyksiä sattui ja tästä aiheutui lentäjien loukkaantumisia. Paineilmatoimiset laskutelineet saattoivat lopsahtaa ulos kesken ylösvedon tai mekaanikko kokea kauhunhetkiä valmistellessaan konettä lähtöön: Paineilmatoiminen latausjärjestelmä saattoi virrat päällekytkettäessä laittaa aseet “laulamaan” samantien ja vyöt tyhjäksi. Toisaalta aseet jäivät usein hiljaisiksi juuri silloin kun viholliskone oli “piikillä”.
Vänrikki Martti Inehmo
s. 12.8.1914, k. 26.12.1941. Naimisissa, yksi lapsi.
Kuolinsyy: Kaatui, ruumis jäänyt kentälle tai tuhoutunut. Siunattu kentälle jääneenä tai poissaolevana.
Jorma (Joppe) Karhunen kirjoittaa romaanissaan Kuolevien kotkien laivue tapahtumasta seuraavasti: “Sitten kerran Maaselän kannaksen rintamalinojen takana tapahtui katastrofi: Martti Inehmon Morane joutui pakkolaskutilanteeseen laskeutuen järven jäälle. Vihollinen lähetti partioitaan vangitsemaan suomalaislentäjän, joka oli noussut koneensa ohjaamosta jäälle. Kylmäverisesti toimien Martti Inehmo ampui valopistoolillaan polttoainesäiliön bensiinin tuleen tuhotakseen taisteluvälineensä. Kun hän huomasi vihollispartioiden lähestyvän eripuolilta estäen pakoyrityksen, hän ampui laukauksen pistoolillaan ohimoonsa. - mainittakoon, että nämä tiedot saatiin siepatuksi radiotiedustelumme valppauden ansiosta.”
Lähteet:
Kalevi Keskinen, Kari Stenman; Suomen Ilmavoimien Historia 4, Morane-Saulnier M.S.406
Jorma Karhunen; Kuolevien kotkien laivue
joensuunilmasilta.nettisivu.org
Malli kuvaa Martti Inehmon nimikkoa MS-318 Joensuun rantahietikolla heinäkuussa 1941. Malli on ensimmäinen tekemäni ja otti yllättävän paljon aikaa. Luonnollisesti monenlaisia ongelmia ilmeni ja virheitä tuli tehtyä. AZ modelsin malli ei ollut niin paha kuin sivustolla moni antoi ymmärtää. Oikeastaan olin tyytyväinen tämän mallin valinnasta ensimmäiseksi, kun joutui heti vähän opettelemaan jyrsintää, kittausta, hiomista uusien osien tekoa jne. mallailun oleellisia osa-alueita.
Lisää kuvia mallista ja referenssistä:
onedrive.live.com…21AGXIcjYjFf8ZLxA&id=D0028136EBC3C227%219137&cid=D0028136EBC3C227
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.