Albatros D.III

Oletpa jälleen rakentanut hyvännäköisen mallin. Tämä muistoryhmä jäänyt vajaaksi ilman Punaisen Paronin suosimaa konetta (ja olisihan ollut komeaa nähdä hänen kolmitasonsakin tässä ryhmässä, vaikka ei tosiaan tainnut lentää sillä kuin sen verran, että sai tyypitettyä).

Sen tämä muistoryhmä itselleni sai aikaiseksi, että nyt näitä malleja tarkastelee toisella lailla kuin esim. vuosi sitten. Näitä kuvia mallista on mukava tutkailla ja pähkäillä hyvin tekemiäsi yksityiskohtia. Hyvin ovat osat löytäneet toisensa. Nuo esim. yläsiiven hennot tukisalot runkoon näyttävät mallissa hienoilta. Pidän punaisen maalipinnan varovaisesta kirjavuudesta, jossa heijastuu oranssisemmat sävyt.

Ilmeisesti tähän genreen kuuluu varovaisuus säistämisessä (luulisin, että noiden moottoreiden suoranainen voiteluaineen ruiskuaminen ja valuminen moottorista ja pakokaasut ovat välittömästi käytön jälkeen jättäneet jälkensä suhteellisen huokoiseen maalipintaan). Nyt näistä ei näy mallissa jälkeäkään, ja menemättä "espanjalaisen koulukunnan tyyliin" siinä on mielestäni menetetty mahdollisuus entisestään elävöittää mallia. Samoin siipien alapinnat näyttävät yksitotisen monotonisilta. Rigivaijereiden vienti siipiin ei aina ole ollut täysin onnistunut ja aika moni vanttiruuvi nousee siiven pinnasta kohtisuoraan ylös, jolloin vaijeri jää hassun näköisesti pinnasta irti.

Hieno MvR:n Albatrossi - ajankohdan huomioon ottaen sopivasti jouluväreissä. Minäkin pidän tuosta rungon ja peräsinten punaisesta maalauksesta. Läpikuultavuuden aste on juuri kohdillaan.

Hieno on! Mutta eikös maalatun pinnan kuuluisi olla kiiltävämpi - vai olenko väärässä?

Kiitos asiantuntevista vastauksista!

Mika: koristeellisuus sai nyt väistyä historiallisen tärkeyden tieltä. Tehdään Pfalz D.III:sta sitten koristeellinen.

Juha: Mallia on säistetty, joskin hyvin varovasti. Rungon alapuolella on valumia, metalliosissa maalin kulumaa ja renkaissa ruohoa, mikä onkin väistämätöntä nurmikentillä. Sen sijaan mutaa keskieurooppalaisilla ruohokentillä on vähemmän, kasvillisuus on yleensä niin tiukkaa että kevyet koneet eivät tee kurauria. Ainakaan usein. Ja sitten onkin ongelmia, jos oikeasti aletaan vajota mutaan. (On omakohtaista kokemusta ruohokentistä, vaan ei mudasta). Öljystä ja muusta liasta minulla on vankka usko että saksalaiset mekaanikot hyvinkin uutterasti puhdistivat koneita, ja aivan erityisesti MvR:n konetta! Uskoisin että öljy ja muu näkyisi enemmänkin "patinana" kuin tahroina.
Mallin rigauksessa on hyvin vähän vanttiruuveja. Niitä pitäisi olla jokaisen vinosti kulkevan vaijerin alapäässä, ei yläpäässä. Tässä mallissa langat on kiinnitetty ankkurointilenkkeihin, noin 0,7mm paksuihin (reikä 0,3mm, ainevahvuus n. 0,2mm). Ankkurilenkit ovat pystyssä siivessä, niitä olisi varmaan pitänyt taivuttaa…
Oikeassa koneessa ankkuripisteet olivat metallilevyjä jotka oli kiinnitetty siipisalkoon ja joissa oli reikä vaijeria varten. Vaijeri pujotettiin läpi reiästä ja kiinnitettiin silmukaksi vaijerilukolla.

Timo-Matti: Hyvää joulunaikaa itse kullekin!

Jojje: Kuka näissä nyt olisi väärässä, kukaan meistä ei ollut paikan päällä todistamassa ja kuvatkin ovat heikohkoja. Minusta matta on pienoismallissa kivampi, ehkä jo siitäkin syystä että se antaa anteeksi monta mallarin pintakäsittelyvirhettä… ;) Jospa uskaltaisi kokeilla semimattaa ensi kerralla.

Kiitos hyvistä selkeytyksistä, joista taas opin lisää!

Taas hieno kangaspuu - ja tosiaan historiallisesti tärkeä koneyksilö. Malli näyttää tosi hienolta ja luulen, että nuo valokuvat eivät anna parasta mahdollista käsitystä maalin laadusta. Vaikka rungon yksivärinen pinta on haastava toteuttaa, niin siihen on saatu sopivasti elävyyttä - myös nokkapellityksen ja kangaspäällysteisten peräsinpintojen sävy näyttää poikkeavan puupintojen sävystä, joka lisää uskottavuutta. Mutta olisiko siipipintoihin voinut saada lisää elävyyttä?

Koska mallin mittakaava on iso, niin se tavallaan antaa enemmän mahdollisuutta pilkun viilaukseen: Oliko Richthofenin koneessa tosiaan laskutelineakselissa muotosuojus (joka on D.III-koneissa paremminkin OAW-tehtaan käytännön mukainen)? Siipien alapintojen sävy näyttää kovasti harmaalta - eikö sen pitäisi olla vaalean sininen?

Ja rikauksesta ainakin kommentti koskien alasiivestä siivekkeisiin tulevia ohjainvaijereita: nehän lähtevät alasiiven sisällä olevilta rullilta ja tulevat siipikankaan läpi siinä olevista rei'istä, nyt mallissa näyttäisi noiden lankojen juuressa olevan ylimääräisiä silmukoita/solmuja.

Kiitos Veikko kommenteista!

Veikko Karppinen kirjoitti:

- myös nokkapellityksen ja kangaspäällysteisten peräsinpintojen sävy näyttää poikkeavan puupintojen sävystä, joka lisää uskottavuutta.

Malli on käytännössä kokonaan maalattu ennen punaisen maalaamista. Korkeusvakaajassa ja -peräsimessä on pohjalla vihreä - punaruskea - vaalea vihreä. Moottorin pellityksessä vihreänharmaa.

Lainaus:

Oliko Richthofenin koneessa tosiaan laskutelineakselissa muotosuojus (joka on D.III-koneissa paremminkin OAW-tehtaan käytännön mukainen)? Siipien alapintojen sävy näyttää kovasti harmaalta - eikö sen pitäisi olla vaalean sininen?

Tuskinpa oli muotosuojusta. Ajankohta ei tue, ja kone on tosiaan Albatrosin tekemä. Alapinta on sininen, lähinnä sävyä RLM 78. Pohjakuvan valotus ei ole oikein onnistunut.

Lainaus:

… alasiivestä siivekkeisiin tulevia ohjainvaijereita: nehän lähtevät alasiiven sisällä olevilta rullilta ja tulevat siipikankaan läpi siinä olevista rei'istä, nyt mallissa näyttäisi noiden lankojen juuressa olevan ylimääräisiä silmukoita/solmuja.

Olen samaa mieltä, vaijerit tulevat alasiiven sisällä olevilta kehräpyöriltä. Kiinnitin alasiipeen joka vaijerin kohdalle ankkuripisteen sen kummemmin ajattelematta. Vasta kun vedin vaijereita siivekkeisiin, aloin miettiä siivekkeiden toimintaa. Enpä sitten repinyt ankkuripisteitä pois. Siivekevaijereiden vanttiruuvit ovat luultavasti siiven sisällä (luukun alla) tai sitten sauvan alapäässä.

Onneksi olkoon viikon mallista!

Täältäkin onnittelut hienosta viikon mallista!

Lämmin kiitos, mikä lie sääntöjen sallima vahinko, ei noilla pisteillä olisi kuulunut…