Onpa hieno pikkusarjan Hurricane. Pidän erityisesti alapuolesta, siinä on jotenkin erityisen hienosti onnistunut tyyli vanhennuksessa. Tämä pitää laittaa vitriiniin selälleen. ;)
Hakaristit ovat hullunkurisen näköiset, siivissä liian kapeat ja rungossa suomalaisen määräyksen mukaisesti. Ilmeisesti tämä on juuri oikein, ainakin "Suomen Ilmavoimien Hävittäjät" kirjan kuvien ja Karoliina Holdan piirrosten mukaan.
Kabiini näyttää paksulta, vacu-kabiini olisi ollut poikaa… myös irtileikatut "pellit" näyttävät paksuilta, toki niitä on hankala tehdä esim messinkilevystä, hankalia moneen suuntaan kaarevia osia.
Hawker Hurricane Mk I
HC458 (loppukesä 1941)
Hawker-tehtaan Hurricane-hävittäjä oli yksi niistä suomalaisten talvisodan aikaisista toivonkipinöistä vaatimattoman ilma-aseen puutteiden korjaamiseksi. Lopulta kaupat syntyivät varsin vaatimattomasta lukumäärästä koneita (12 kpl), joista 10 saatiin siirrettyä Norjan ja Ruotsin kautta Suomeen helmikuussa- 40. Suomeen myydyt koneet olivat Hawker-tehtaan valmistamia ja osa Puolalle tehtyä varhaista Mk I -erää. Näiden koneiden siivissä oli vielä kangasverhoilu, mutta tuotannon aikana siirryttiinkin käyttämään metallipäällysteisä siipiä; joihinkin jo valmistettuihin HC-koneisiin siivet vaihdettiin uudenaikaisemmiksi. Pari triviaakin liittyy suomalaisten koneiden tunnuksiin. Koneet saivat ensin tunnuksikseen HUxxx-tunnuksen (esim. HU456), joka parin kuukauden päästä muuttui HCxxx-muotoon (HC456), joka myöhempien peruskorjauksien yhteydessä muuttui HC-xxx muotoon (HC-456). Vasta tässä peruskorjauksessa brittimaalaus muuttui suomalaiseksi sotamaalaukseksi.Jatkosodan alkaessa koneet olivat osa LLv 30 (Pori), kunnes heinäkuussa -40 muodostettiin LLv 32:n Osasto Kalaja, ja toimipaikaksi Utti. Koneiden huolto ja ylläpito tulivat lähes mahdottomiksi haasteiksi, ja parin vuoden kuluttua ei ollut kuin kaksi lentokelpoista HC-konetta. Tällä hävittäjällä saatiin 5 1/2 pudotusta. Vaikka kone oli hyvä lentää ja varsin hyvin aseistettu, tämä kone ei Suomessa saanut samanlaista tarunhohteista mainetta kuin Brittein saarilla.
HC458 (s/n N2323) oli viimeinen HC-kone, joka valmistettiin kangasverhoilluilla siivillä. Tämä kone oli kaiketi yksi niistä, jotka tehtaalla olivat saaneet siipien metalliset pintaelementit, koska SIH25:n mukaan HU451, 455, 456 ja 462 olivat kangaspäällysteisellä siivellä (InScale on kannanotossaan ehdollisempi). En löytänyt yhtään kuvaa, josta olisi käynyt ilmi esim. HC458:n siipien pintarakenne (tai konekiväärien siipiluukut, joka olisi kertonut, mistä konetyypistä on kysymys). Valitsin koneeksi kuitenkin HC458:n kunnioittaakseni kapt Kalajaa, jonka vihollisen it-tuli pudotti hänen lentäessään tällä koneella.
Rakennussarja on Arma Hobbyn tuotantoa ja teknisesti paras, mitä olen tähän mennessä rakentanut. Valupurseita oli vain niukasti, osien yhteensopivuus oli erinomainen ja ohjeet selkeät. Malli on myöhäisempää Mk I-linjaa, ja sisältää ehdotuksia, joita suomalaisten HC-koneissa ei ollut (esim. antennimasto ja taustapeili). Jälleen triviaa: suomalaisten HC-koneiden pyöränvanteet olivat viisipuolaisia, mutta rakennussarjan vanteet ovat myöhempää nelipuolaista mallia – ongelmahan korjaantuu kitillä. Rakennussarja sisältää myös pienehkön, mutta täysin riittävän fotoetsiarkin.
Hyväähän voi aina koittaa parantaa, joten lentomekaanikkojen panosta kunnioittaen avasin konehuoneen ja asensin sinne CMK:n tekemän Rolls-Royce moottorin (valitettavasti Mark II:n Merlin XX moottori, jota piti hiukan muokata, jotta siitä sai RR Merlin III-moottorin näköisen ja kokoisen). Luonnollisestikin koko koneen keulan sisustus piti rakentaa metritavarasta, jotta se näytti enemmän esikuvansa mukaiselta. Siipiin laitoin CMK:n Browning 7,7 mm:n konekiväärit (panoslippaat ja vyöt täytyikin tehdä itse). Leikatut peltialat korvasin ohuilla muotoon leikatuilla ja taivutetuilla kuparilevyillä.
Maalit olivat enimmäkseen Hatakan brittisarjaa, lisukkeina Testorsin keltainen (1708) ja musta (1749) ja Mr Hobbyn musta (H77), valkoinen (H11/H1) ja keltainen (H413). HC458-koneessa ei todellakaan ollut suomalaista kansallisuustunnusta vasemman (mustan) siivenpuoliskon alapinnalla. Käytin ensi kertaa maalausmaskeja (Eduardin Scheme A), joka tässä mittakaavassa toimi paremmin kuin sinitarramadot pyrittäessä brittimaalausten tarkkarajaisuuteen. Pintakerros Alcladin Flat Klear Kote-lakalla. Osa siirtokuvista oli luonnollisestikin Arma Hobbyn arkista (erinomaisen helpot asettaa); kansalliset tunnuksemme otin InScalen arkilta (erinomaisen vaikeat asettaa; nyt totesin, että lukuisat Mark Fit Strong -käsittelyt todellakin saavat decalin lähes toivotusti uppoamaan taustaansa).
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.