Suhoi Su-24

1960-luvun puolivälissä Pavel Osipovitš Suhoin johtama suunnittelutoimisto OKB-51 sai Neuvostoliiton ilmavoimilta toimeksiannon kehittää STOL-ominaisuuksilla (Short Take-Off and Landing) varustetun taktisen pommikoneen/rynnäkkökoneen. Vaatimukset olivat sangen kinkkiset toteuttaa. Koneen piti paitsi päästä vastustajia karkuun myös toimia naurettavan lyhyiltä, usein päällystämättömiltä kiitoradoilta. Alkuperäisen suunnitelman mukaan kone varustettaisiin kahden tavallisen lisäksi neljällä erillisellä pystysuoraa työntövoimaa tuottavalla moottorilla jotka lyhentäisivät nousu- ja laskukiitoa. Elokuussa 1965 koelentäjä Vladimir Sergejevitš Iljušin nosti T-6 nimellä kulkeneen prototyypin siivilleen. Koneessa oli deltasiivet eikä siinä vielä tuolloin ollut lisämoottoreita asennettuina, ne lisättiin vasta pari vuotta myöhemmin. Samalla huomattiin lisämoottoreiden vievän tilaa polttoaineelta ja kantavuutta asekuormalta ja nostomoottoreista älyttiin luopua. Kaksi jäljelle jäänyttä, eteenpäin vievää moottoria vaihdettiin Arhip Mihailovitš Ljulkan OKB-165:n AL-21F moottoreihin.
Vuonna 1968 päätettiin kokeilla kääntyviä siipiä T-6 prototyyppiin. Pariisin lentonäytöksessä 1967 oli kuvattu tarkkaan amerikkalaisten uutuus F-111 ja todettu idean toimivan. Kääntyväsiipinen T-6-2I (I= izmenjajemaja geometrija, muuttuva geometria) lensi ensilentonsa 1970 ja testivaihe kesti nelisen vuotta testeissä ilmenneiden teknisten hankaluuksien ja ominaisuuksien parantelun takia. Vuonna 1975 T-6 hyväksyttiin käyttöön ja samalla tyyppimerkintä muuttui muotoon Su-24.
Suhoi Su-24 (NATO:n raportointinimi Fencer) on siis kaksipaikkainen kääntyväsiipinen taktinen pommittaja. 22,5 metriä pitkää ja enimmillään 17,6 metriä leveää pakettia Ljulkan voimanlähteet tyrkkäävät nokan osoittamaan suuntaan 1,35 machin nopeudella. Kuormaa Su-24 kantaa enimmillään 7000 kg kahdeksassa eri ripustuspisteessä sisäänrakennetun 23 mm Grjazev-Shipunov GSh-6-23 tykin lisäksi. Koneesta on jatkojalostettu uudempia versioita, joista osa on käytössä vielä tänäänkin.
Malli:
Zvezdan sarjaa haukuttiin internetissä monella kielellä, muttei se nyt niin huono ole. Kittiä kyllä kuluu milteipä kaikkiin saumoihin. Puutteistaan huolimatta malli kuitenkin näyttää Fenceriltä ja sehän riitti minulle varsinkaan kun en aikonutkaan tehdä tästä niitinviilausmallia.
Sarja kuvaa loppusarjan Su-24:ää (Fencer- C) eli tuotantoerä 23 ja eteenpäin. Takarunko on hieman liian laatikkomainen siihen nähden että takarunko muuttui uusien moottoreiden myötä pyöristetymmäksi siinä vaiheessa kun jarruvarjon kotelo siirrettiin sivuvakaajan tyveen. Melkein kaikki paneelirajat ovat lähinnä viitteellisiä ja ne olisi halutessaan saanut kaivertaa uusiksi oikeampiin paikkoihin. Itselläni ei rakennuksen aikaan ollut referenssikirjaa eikä kaiverrussapluunaa niin se jäi tekemättä. Nokan Filin-N järjestelmän eri antennivaihtoehdoista mukana tulee kaksi kolmesta. Asekuormaa tulee mukana riittävän moneen tehtävään. Sisemmissä siipiripustimissa usein nähdyt lisätankit vaihdoin MBD-3 kannattimiin joissa roikkuu FAB-100 pommeja kuusi kappaletta puolellaan. Taaemmissa runkoripustimissa on kaksi pommia, taitavat olla OFAB-250 tyyppiä. Airwavesin etsisarjaa käytin piristeenä, ja tarvikeheittoistuimet ovat pakkohankinta. Sarjan lypsyjakkarat eivät edes etäisesti muistuta K-36:sta. Itse hommasin Metallic Detailsin valmistamat penkit ja ne osoittautuivat hyväksi ostokseksi. Begemotin mainio siirtokuva-arkki tarjoaa kelpo valikoiman varoitustekstejä ja ne kelpaavat myös muihin versioihin. Alusta on Van Der Rostenin kuusikulmalaattaa Clas Ohlsonin kehykseen sovitettuna.
Tämän kanssa kokeilin mustaa pohjamaalia ja koeajossa ollutta Ultimate Apex- ruiskua. Värisävyn kanssa tappelin enempikin. Tietääkseni pääväri on perusharmaa, mutta kuvien perusteella koneiden sävyt vaihtelevat tummemmasta harmaasta siniharmaaseen. Johtuuko sävyero kuvanlaadusta, huoltokeskuksen käyttämästä maalista vai mistä, siitä minulla ei ole käsitystä. Ohje tarjosi "Flanker Pale Blue":ta joten valikoin Akanin siniharmaan (73163) jota taitoin FS 36320:lla ja 36440:lla. Liekö lähelläkään vai menikö liian siniseksi, en tiedä mutta eroaa vitriinissä mukavasti jenkkiharmaista vieruskavereista.
Aiheeseen tekisi mieli palata joskus, ehkäpä sitten ihan ajatuksen kanssa. Tämä Zvezdalainen ei ole ainakaan hinnalla pilattu aihio muutostöitä ajatellen.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.