Etusivu 
Galleria Mallit: lentokoneet 1939–1945
Focke-Wulf 190D-9
Fhj.Ofw. Heinz Marquardt 13./JG 51 Eggersdorf huhtikuu 1945
Heinz "Negus" Marquardt syntyi 29.12.1922 Braunsbergissä Itä-Preussissa. Marquardt toimi lennonopettajana ennen siirtoaan JG 51:n riveihin itärintamalle elokuussa 1943. Ensimmäisen ilmavoittonsa hän saavutti lokakuun alussa 1943. Huhtikuun 14. päivä 1945 hän saavutti sadannen ilmavoittonsa. Ansioistaan hänelle oli myönnetty rautaristin ritariristi marraskuussa 1944. Ollessaan Focke-Wulf 190F hävittäjäpommittajien saattolennolla 1.5.1945 Marquardt tuli alasammutuksi englantilaisten Spitfire hävittäjien toimesta. Siipimies näki Marquardtin koneen syöksyvän maahan ja ilmoitti lennolta palatessaan tämän kaatuneen. Pahoin haavoittunut Marquardt oli kuitenkin päässyt viime hetkellä hyppäämään koneestaan ja laskuvarjo ehti juuri ja juuri avautua. Sodan viimeiset päivät kuluivat sairaalassa,jossa hän joutui sotavangiksi. Sodan aikana Marquardt saavutti 121 ilmavoittoa,kaikki itärintamalla. Marquardt liittyi Länsi-Saksan ilmavoimiin 16.8.1956,joista jäi eläkkeelle everstiluutnanttina 30.9.1973. Marquardt kuoli Hammersbachissa 19.12.2003.
Tamiyan Focke-Wulf 190D-9 sarja ei mennyt valmistajalle tyypilliseen tapaan kokoon laatikkoa ravistelemalla.
Siipien sovite runkoon oli melko huono ja ihmettelin myös siipiin valmiiksi valettuja tykkejä. Onnistuin olemaan katkaisematta niitä,mutta putket vaurioituivat siiven saumojen hiomisessa sen verran,että leikkasin ne pois ja korvasin messinkiputkesta tekemilläni. Ohjaamoa detaljoin Eduardin etsisarjalla ja laskutelineisiin lisäsin jarruputket. Laskutelineiden pyörät vaihdoin Eduardin resiiniosiin,koska Tamiyan pyörät ovat kuulemma halkaisijaltaan liian pienet. Runkokonekiväärien piiput ja pakoputket porailin auki.
Marquardtin koneelle on kirjahyllystäni löytyvissä teoksissa tarjottu useampaakin maalauskaaviota. Tällä kertaa päädyin Kageron Focke-Wulf 190 läpyskässä esiteltyyn. Sama kaavio oli myös tunnuksien maalamista varten ostamassani Montexin maskisetissä. Maalamisen aloitin ruiskuttamalla mallin Alcladin valkoisella pohjamaalilla. Tämän päälle vedin paneelirajoihin esivärjostuksen Tamiyan mustalla. Suojamaalauksen RLM 82,83,75 ja 76 sävyt ruiskuttelin Mr Hobbyn purkeista. RLM 02 ja keltaisenvihreä RLM 76 variaatio ovat AK:n tuotteita. Keltainen ja potkurin lapojen RLM 70 ja spinnerin musta ovat Tamiyan akryylejä. Runkokonekiväärien suojapellin maalasin Alcladin musta pohjamaalin päälle Alcladin Airframe aluminium sävyllä. Alumiinipinnalle kulunutta maalausta jäljittelin AK:n värikynäpakkauksen alumiinin värisellä kynällä. Kiiltävänä lakkana sai jälleen toimia AK:n Gauzy Shine Enhancer. Isommat tunnukset maalasin Montexin mainion maskisetin avulla Tamiyan valkoisella ja mustalla. Pienemmät merkinnät ovat Tamiyan siirtokuvia. Paneelirajat litkutin harmaalla öljyvärilitkulla. Mattalakkana jälleen tuttu ja turvallinen Migin Lucky Matt Varnish. Antennilangan tein Uschi van den Rostenin elastaanilangasta.
Onpas hieno malli taas sinulta, viimeistely minusta sopiva leko-malleihin, varsinkin kun loppusodan koneena liian rähjäinen ei olisi realistinen. Hyvä historiikki lentäjästä josta en ollut aiemmin kuullutkaan vaikka varsin kunnioitettava määrä oli pudotuksia kertynyt. Valokuvat on kuten aiemminkin huippuluokkaa. Jes.
Hienosti tehty. Jospa oppisin viimeistelemään esim. ohjaamokuvun samantasoisesti, niin johan tuntuisi hyvältä. Tämä yksilö on hyvä esimerkki saksalaisten hävittäjien eriskummallisita värisävyistä. Tämä pisti minut nettiin hetkeksi, ja löysin parikin mallia, jossa samaista kaaviota oli käytetty. Niissä tuo vaalean vihreä oli hiukan enemmän keltainen (hiekan keltainen ehkä), ja samoin siipien päällä oleva vihreä hiukan konservatiivisempi. Miten tyytyväinen itse olet näihin sävyihin? Yläkuvassa näyttäisi siltä kuin camo olisi ns. pehmeärajainen; noissa samaisissa netin kuvissa näyttäisivät perinteisemmin tehdyiltä tarkkarajaisilta kuvioilta. Potkuri lienee juuri tehtaalta tullut, kun on niin siistissä kunnossa. Kuten sanottu, erinomainen työ!
Kiitos kommenteista Matti ja Juha. Käsittelin kuomun Tamiyan kiillotustahnalla ennen maskien laittoa. Ihan tyytyväinen olen noihin Mr Hobbyn ja AK:n sävyihin ja lisäksi molemmat toimivat erinomaisesti Tamiyan keltakorkkisen ohenteen kanssa. Potkuriin ehdin jo laittaa kulumia alumiinin sävyllä,kunnes muistin potkurinlapojen olleen puuta.
Mallin omin silmin nähneenä totesin huippulaatuiseksi, joten ei käsi vapissut kun viisi pistettä annoin.
Kiitoksia kommentista Kauko. Viisi tähteä oli kyllä liikaa. :)
Rakennusjälki ja viimeistely on siistiä työtä. Värimaailma on melko mielenkiintoinen, mutta tuon kaltaisiahan nuo Dorat tuppasivat vuoden -45 keväällä olemaan. Omalla näytöllä aika kirkkailta näyttävät värit ovat luonnossa varmaan hieman hillitympiä. Kuvaako malli viimeisen lennon ulkoasua vai sitä edeltävää aikaa? Hyvännäköinen lisä "Doristen" värikkääseen joukkoon. Itsellänikin kun muhii mielessä yhden tai kahden Doran rakentaminen. Pitääkin selata Crandallin Dora teokset läpi ihan inspiraation takia.
E-P
Kitoksia kommentista E-P. Värit eivät ole luonnossa aivan yhtä kirkkaat,kuin kuvissa. Tuohon kysymykseesi kuvaako malli Marquardtin konetta ennen viimeistä lentoa,vai aikaisemmassa vaiheessa onkin hankalampi vastata.
Täyttä varmuutta siitäkään oliko kyseessä Marquardtin lentämä kone ei nimittäin ole. Ainakin osassa omia lähdeteoksiani koneen kuvateksteissä ei ole edes mainintaa Marquardtista. Sodan lopulla jopa saksalaisten tehokkuus asioden dokumentointiin taisi rapautua. Malli jäi ulkoasultaan melko siistiksi,joten omasta puolestani saa esittää konetta melko uutena.
