Martinsyde F.4 Buzzard

Martinsaikkari MA-24

Jack M. Bruce väittää Windsock Datafile 076:ssa, että jos 1. maailmansota olisi jatkunut vielä vuoteen 1919, ilmojen valtias olisi ollut tämä aikanaan nopea ja ketterä Martinsyde F.4 Buzzard kaksitasohävittäjä. Niin ei käynyt, ja kone jäi varsin huomaamattomaan asemaan pyrkiessään pikkuaskelin vastaamaan brittihallinnon kehitysvaatimuksiin. RAF taisi kelpuuttaa kaksi kappaletta omaan operatiiviseen lentokalustoonsa.

Konetta myytiin ulkomaille kohtuullisessa määrin (Espanja 30, Neuvostoliitto 100 aircraft ja Suomi 15 kappaletta). Koekappaleen hankittuaan 1923 Suomi osti neljän vuoden neuvottelujen jälkeen 1927 loput 14 Martinsaikkarina tunnettua lentokonetta. Niitä käytettiin lentäjäkoulutuksessa Kauhavalla vielä ilmeisesti 1940. Moottorina oli 300 hv (220 kW) Hispano-Suiza 8, ja aseistuksena kaksi Vickers-konekivääriä eturungossa.

Vaikka tähän massiiviseen koneeseen törmää Keski-Suomen Ilmailumuseossa joka kerta, ei sen rakentamista olisi tullut harkittuakaan, ellei Timo-Matti H olisi tammikuussa käynnistänyt muistoryhmärakentelua. Kuten tuolloin totesin, tiesin meneväni oman mukavuusalueeni ulkopuolelle tällaisen lentävien kangaspuiden tekemisessä. Enpä vain edes aavistanut, kuinka kauas…

Rakennussarjaksi hankin Karayan 1:48 -resiinimallin. Tavanomaiseen tapaan resiiniosat olivat muovipusseissa, ja liitteenä oli suuntaa-antava kaksipuolinen A4-kokoinen “kasausohje”. Osa resiiniosista oli pelkkiä möykkyjä, osa oli palasina (esim. yksi siipien tukisalko), kaikkia osia ei ollut ollenkaan (esim. takasuksi), joitakin osia oli mysteerimäisesti liitetty mukaan ilman, että vielä tänäänkään tiedän, mihin ne saattaisivat kuulua. Fotoetsilisukkeet olivat pakkauksessa myöskin, kuten siirtokuvat. Rungonpuoliskoissa oli sauma-alueella paljon valuntajäämiä. Pohjan sisäänpäin vetäytyvä rungon taite oli valussa jäänyt epämääräiseksi mössökuvioksi. Toinen rungonpuolikas oli kutakuinkin puhki pohjaosasta. Iso yllätys tulikin siinä vaiheessa, kun sovittelin rungonpuolikkaita yhteen ja totesin rungon olevan lievästi kierteinen. Kokemattomuuttani en edes koittanut kuumavesihaudetta rungon oikaisemiseksi. Siipien istutus runkoon oli tietenkin perinteinen sileä pinta sileää pintaa vasten (plus kaksi pientä osittain ehjää kohdistintappia, mitkä korvasin metallipuikoilla). Rungon kierron oikaisemattomuus kostautui siten, että toinen siipi osoitti alas ja toinen ylös, mikä tietenkin piti yrittää korjata käsityöllä ja Eye Ball Mk I:llä (kolmannella kerralla teknisesti onnistuen). Kuten museokoneessakin laskutelineiksi valitsin sukset ja rakensin suksien välisen tukitelineen ilman kangasverhoilua. Siirtokuvat hajosivat palasiksi paikoilleen asetettaessa tai jämähtivät kiinni täysin vääriin paikkoihin. Kone- ja osan kansallisuustunnuksista teinkin lopulta itse maskien avulla.

Pintamaalaus Mr.Color Silver-maalilla, joka levittyi ruiskulla helposti, mutta näyttää liian metalliselta (ehkä Alcladin duraluminium olisi ollut parempi).

Rigaus tehty paksuimmalla Ammo by Mig Jimenez rigging-langalla (0.03 mm).

Antti Lappalaiselle jälleen kerran kiitos vastatessaan kysymyksiini. Lisäksi hänen ottamansa valokuvat museokoneesta olivat erittäin arvokkaat yksityiskohtien selvittämisessä.

Kommentit

Mika Kauranen 22.10.2019 18:31 Vastaa lainauksella

Hienosti tehty Buzzard. Mikko olisi kyllä tästä tyytyväinen.

Mitä tulee noihin resiinimallien haasteisiin, niin nuo kuvaamasi ovat kyllä varsin tavanomaisia. Nämä mallit ovat usein varsin haastavia, mutta lopussa kiitos seisoo.

Olli J. 22.10.2019 18:46 Vastaa lainauksella

Todella upeaa jälkeä kirjoittamasi perusteella järjettömältä tuntuvasta rakennussarjasta! Itsellä ei riittäisi kantti, taidoista puhumattakaan! Martinsyde on kyllä omalla tavallaan näyttävä kone ja hieno lisä ryhmikseen.

Markku Rinne 22.10.2019 19:15 Vastaa lainauksella

No onhan tämä todella uskomattoman hienosti tehty kone ja Ollin sanoin ei itsellä taidot tällaiseen riittäisi. Menit sitten mukavuusalueesi ulkopuolelle, mutta kaikista vastoinkäymisistä huolimatta näköjään kyllä kannatti, onneksi olkoon Juha, huippuhienoa työtä. Itse en näitä tämän aikakauden koneita juurikaan tunne, mutta mitä näen tässä mallissa ja Antin autenttisissa valokuvissa, niin yhdennäköisyys on ilmeinen!

Juha Savola 23.10.2019 10:16 Vastaa lainauksella

Kiitos Mika, Olli ja Markku positiivisesta palautteesta.

Timo-Matti H 23.10.2019 12:55 Vastaa lainauksella

Haasteiden kautta voittoon, erinomaisen hieno MA! Mukavaa nähdä Suomi-koneita tässäkin ryhmiksessä. Omiin silmiini tuo värikin vaikuttaa erittäin toimivalta valinnalta. Vanhentaminen toimii siinä oikein hyvin.

Juha Savola 24.10.2019 06:57 Vastaa lainauksella

Kiitos Timo-Matti, mukava kuulla, että miellyttää silmääsi ja sopii hyvin ryhmärakentelun piiriin.

Heikki 24.10.2019 09:18 Vastaa lainauksella

Hieno kokonaisuus enkä löydä siitä puutteita. Onko J. M. Bruce myös Jack? Ainakin Jack Bruce - muusikko - on jo edes mennyt, miten lie tämä toinen.

Juha Savola 24.10.2019 10:38 Vastaa lainauksella

Heikki kirjoitti:

Onko J. M. Bruce myös Jack?

Kiitos Heikki. J.M. Bruce on tosiaankin Jack, kirjoittanut 97 ilmailuaiheista julkaisua/kirjaa ja kuollut jo 2002. Creamin basistina (ja lauluntekijänä) tunnetuksi tullut Jack Bruce kuoli vasta muutama vuosi sitten (2012), eli tällä kertaa emme saaneet uutta linkkiä kuuluisan muusikon ja lentävien kangaspuiden väliin.

Heikki 24.10.2019 13:33 Vastaa lainauksella

Kiitos Juha täsmennyksestä. Arvelinkin, että "kangaspuu Jack Bruce" on todennäköisesti edesmennyt, kun uusia Windsock-kirjoja/lehtiä ei enää tuolla nimellä ilmestynyt. Olen myös sitä ikäluokkaa, että myös "muusikko Jack Brucea" -on tullut seurailtua.