Hienosti tehty Buzzard. Mikko olisi kyllä tästä tyytyväinen.
Mitä tulee noihin resiinimallien haasteisiin, niin nuo kuvaamasi ovat kyllä varsin tavanomaisia. Nämä mallit ovat usein varsin haastavia, mutta lopussa kiitos seisoo.
Etusivu 
Galleria Mallit: lentokoneet 1914–1938
Martinsyde F.4 Buzzard
Martinsaikkari MA-24
Konetta myytiin ulkomaille kohtuullisessa määrin (Espanja 30, Neuvostoliitto 100 aircraft ja Suomi 15 kappaletta). Koekappaleen hankittuaan 1923 Suomi osti neljän vuoden neuvottelujen jälkeen 1927 loput 14 Martinsaikkarina tunnettua lentokonetta. Niitä käytettiin lentäjäkoulutuksessa Kauhavalla vielä ilmeisesti 1940. Moottorina oli 300 hv (220 kW) Hispano-Suiza 8, ja aseistuksena kaksi Vickers-konekivääriä eturungossa.
Vaikka tähän massiiviseen koneeseen törmää Keski-Suomen Ilmailumuseossa joka kerta, ei sen rakentamista olisi tullut harkittuakaan, ellei Timo-Matti H olisi tammikuussa käynnistänyt muistoryhmärakentelua. Kuten tuolloin totesin, tiesin meneväni oman mukavuusalueeni ulkopuolelle tällaisen lentävien kangaspuiden tekemisessä. Enpä vain edes aavistanut, kuinka kauas…
Rakennussarjaksi hankin Karayan 1:48 -resiinimallin. Tavanomaiseen tapaan resiiniosat olivat muovipusseissa, ja liitteenä oli suuntaa-antava kaksipuolinen A4-kokoinen “kasausohje”. Osa resiiniosista oli pelkkiä möykkyjä, osa oli palasina (esim. yksi siipien tukisalko), kaikkia osia ei ollut ollenkaan (esim. takasuksi), joitakin osia oli mysteerimäisesti liitetty mukaan ilman, että vielä tänäänkään tiedän, mihin ne saattaisivat kuulua. Fotoetsilisukkeet olivat pakkauksessa myöskin, kuten siirtokuvat. Rungonpuoliskoissa oli sauma-alueella paljon valuntajäämiä. Pohjan sisäänpäin vetäytyvä rungon taite oli valussa jäänyt epämääräiseksi mössökuvioksi. Toinen rungonpuolikas oli kutakuinkin puhki pohjaosasta. Iso yllätys tulikin siinä vaiheessa, kun sovittelin rungonpuolikkaita yhteen ja totesin rungon olevan lievästi kierteinen. Kokemattomuuttani en edes koittanut kuumavesihaudetta rungon oikaisemiseksi. Siipien istutus runkoon oli tietenkin perinteinen sileä pinta sileää pintaa vasten (plus kaksi pientä osittain ehjää kohdistintappia, mitkä korvasin metallipuikoilla). Rungon kierron oikaisemattomuus kostautui siten, että toinen siipi osoitti alas ja toinen ylös, mikä tietenkin piti yrittää korjata käsityöllä ja Eye Ball Mk I:llä (kolmannella kerralla teknisesti onnistuen). Kuten museokoneessakin laskutelineiksi valitsin sukset ja rakensin suksien välisen tukitelineen ilman kangasverhoilua. Siirtokuvat hajosivat palasiksi paikoilleen asetettaessa tai jämähtivät kiinni täysin vääriin paikkoihin. Kone- ja osan kansallisuustunnuksista teinkin lopulta itse maskien avulla.
Pintamaalaus Mr.Color Silver-maalilla, joka levittyi ruiskulla helposti, mutta näyttää liian metalliselta (ehkä Alcladin duraluminium olisi ollut parempi).
Rigaus tehty paksuimmalla Ammo by Mig Jimenez rigging-langalla (0.03 mm).
Antti Lappalaiselle jälleen kerran kiitos vastatessaan kysymyksiini. Lisäksi hänen ottamansa valokuvat museokoneesta olivat erittäin arvokkaat yksityiskohtien selvittämisessä.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.
