Pienoismallit.net

Tykkibarkassi

Takilointia 2

Kysymyksessähän on suurehko vene, jonka pituus on n. 13m, leveys 3,8m ja syväys n. 1,1-1,3m. Tällaisen rungon käyttäytyminen varsinkin aallokossa on perin erilaista kuin pitempien alusten. Vene ”rullasi” helposti aallokossa eli aallot muuttivat suuntaa ja keinuttivat venettä. Tällöin purjeita täytyi pystyä nopeasti säätämään ja ruorimiehen täytyi myötäillä aaltoja kurssin pidon ohessa. Alusta ohjailtiin ehkä enemmän purjeilla. Peräsimellä tehtiin paremminkin korjausliikkeitä peruskurssiin, myötäiltiin aaltoja ja käännettiin alus. Aluksen keskipiste on hieman isomastosta keulaan päin. Sen etupuolella on etupurje ja klyyvari; takapuolella isopurje. Jos haluttiin suuntaa tuulesta alaspäin, lisättiin painetta etupurjeeseen ja klyyvariin. Jos taas haluttiin tuuleen päin, lisättiin painetta isopurjeeseen. Paineen lisäys tai pienennys tehtiin muuttamalla purjeiden kohtauskulmaa tuuleen eli kiristämällä tai löysäämällä skuutteja eli jaluksia. Toinen tapa vähentää tai lisätä painetta oli säätää purjeiden kiertoa eli twistiä, joka tehtiin säätämällä kahveleiden kannattimia ja alasvetäjiä, falleja eli purjeen nostimia, puomiliikin kiristimiä ja skuutteja. Kun haluttiin suunnan pysyvän vakiona, täytyi purjeiden paine säätää siten, että peräsinpaine oli mahdollisimman pieni, jotta sillä sitten pystyttiin korjailemaan aaltojen vaikutusta. Peräsinpaineen piti olla hieman tuuleen nousuvoittoinen, jotta peräsin ei ollut tunnoton. Ei kuitenkaan koskaan laskuvoittoinen, koska silloin alus saattoi ikään kuin ”lähteä käsistä”. Varsinkin pitkittäispurjetakiloitua alusta kuljettaa eniten eteenpäin purjeiden taakse muodostuva alipaine ja sen täyttäminen eli mitä enemmän ilmaa liikkui purjeiden takana sitä kovempaa mentiin. Klyyvari halkaisee tuulta ja syöttää etupurjeen alipainetta; etupurjeen ylipaine syöttää isopurjeen alipainetta. Tällöin ratkaisevaa on, että purjeiden välinen sola on mahdollisimman yhtä suuri alhaalta ylös asti. Jos vauhtia jostain syystä halutaan hiljentää, aukaistaan solaa ylhäältä. Yleensä tämän tyyppisellä purjealuksella ajettiin suurinta mahdollista vauhtia – silloin se kulki parhaiten ja kallistui vähiten. Varsinkin hankavastaiseen (luovittaessa) ajettaessa alus kallistui helposti, koska purjeiden ja tuulen kohtauskulma oli pidettävä pienenä. Tällöin oli lisättävä kiertoa purjeissa, koska aluksen köli ( korkeus 0,2m ja pituus n. 12,8m) ei paljoakaan kallistuttaessa estänyt sortoa – kallellaan oleva alus siis liikkui huomattavasti sivusuunnassa pois kurssista. Aluksen paarlastikin (painolasti) oli aluksen sisäpuolella, eikä siis tasapainottanut yhtä tehokkaasti kuin nykyiset eväkölit. Jos kierto ei riittänyt, oli reivattava (pienennettävä purjeita). Koko ajan oli kuitenkin huolehdittava, että alus ei pysähtynyt, koska kun tuuli kohtaa pysähtyneen aluksen, se kallistuu kaikkein eniten. Tämä koskee varsinkin käännöksiä, joihin oli ajettava hyvällä vauhdilla – klyyvari jätettiin hetkeksi ”pakille” kääntämään keulaa ja sitten nopeasti uudelle halssille vauhdilla. Käännökset tehtiin yleensä keula vasten tuulta, koska jiippi (myötäkäännös – perä vasten tuulta) varsinkin kovemmalla kelillä oli melko vaarallinen kahdella puomilla. Tuuleen nousukulma ei tämän tyyppisellä aluksella ollut kovin suuri johtuen juuri sorrosta, kallistelusta ja alushan kulki suhteellisen tuulen suunnan mukaan – siihen vaikutti myös aluksen oma vauhtituuli, joka käänsi perustuulta vastaisemmaksi. Sivu- ja sivumyötäiseen ajaminen oli helpompaa. Tällöin kuitenkin mukaan tuli merkittävästi em. ”rullausominaisuus”. Ihan suoraan myötätuuleen (platlenssi) ei mielellään ajettu varsinkaan kovemmalla kelillä, koska puomit olivat silloin kovin epävarmoja ”virsikirja-ajossa” (ottivat tuulen eri puolilta), klyyvari paukkui puolelta toiselle sekä alus keinui holtittomasti puolelta toiselle. Mieluummin tällöin hieman leikattiin sivumyötäiseen, jotta saatiin purjeet vetämään samalta puolelta ja alus kallistumaan hallitusti.
Siis tarvittiin paljon harjaantuneita käsipareja hoitelemaan purjeiden säätöjä ja saaristopurjehdukseen harjaantunutta päällystöä antamaa oikea-aikaisia komentoja. Loppumiehistö sitten istui kuin kanat orrella luuvartin (tuulen puolen) reelingillä tasapainottamassa.

Mallin purjeiden teko alkoi mallikaavojen teolla kartongista. Melkoisen saksimisen jälkeen kiinnitin kaavat teipillä takilaan ja tein viimeiset korjaukset. Sitten käännyin telakan vakituisen alihankkijan tyttäreni Petran mallipurjeneulomon puoleen (Itselläni ei vieläkään ole ompelukoneen ajokorttia.), joka kaavojen mukaan leikkasi, taittoi ja ompeli reunat sekä ajoi koneella ”feikkisaumat”. Purjeiden valmistusmateriaali on luonnonvalkoinen puuvillakangas. Kun sain purjeet neulomosta kotiin, neuloin niiden reunaan n.1mm paksuisen petsivärjätyn pellavalangan ( Melkoisen tuskastuttava homma näillä jatkuvalla pesemisellä kuivatetuilla nakkisormilla!). Sitten asennus:
Klyyvari: Fallikulmaan liimasin 0,5mm:n koivuviilusta molemmin puolin pienet palaset klampiksi, koska kulma joutui koville noston ja laskun yhteydessä. Klamppiin sitten reikä, johon kiinnittyi falliköysi ja alasvetoköysi. Tuo purjeen alasvetoköysi oli tarpeen, ettei purjetta alasotettaessa tarvinnut kenenkään mennä riekkumaan keulapuulle. Purjeen halssikulma kiinnittyi keulapuun kaksoisplokiin. Etuliesma kiinnittyi etuharukseen löysillä lenkeillä siten, että tuo alasvetoköysi kulki niiden lävitse, jotta mastoa kaadettaessa myös harus pystyi kulkemaan esteettä. Skuuttikulmaan kiinnittyi kaksoisskuutti (yksi kumpaakin halssia varten). Kulmaan ei voinut kiinnittää mitään plokia taljaa varten, koska se purjeen lepattaessa esim. käännöksissä rikkoisi ympäristönsä kaluston ja miehistön. Skuuttaus täytyi tehdä oikea-aikaisesti tai sitten hieman kääntää tuleen skuuttauksen ajaksi tai käyttää raakaa voimaa. Skuuttauspisteen ploki kannella voisi olla hieman siirrettävä, mutta tuskin moisia hienouksia barkassissa vielä oli.
Etupurje ja isopurje: Ennen purjeiden ripustamista paikoilleen niihin täytyi kiinnittää köydet ja plokit. Neulottaessa reunalankaa siihen täytyi tehdä takaliesmaan silmukat jiikkausköysiä (purjeen koontiköydet) varten. Purjeiden etuliesmaan tulivat sitten jiikkausköysien kääntöplokit. Itse jiikkausköysi kiinnittyi plokien vastakkaiselle puolelle. Skuuttikulmiin, jotka joutuivat melkoiselle rasitukselle säädöissä ja jiikkauksen yhteydessä, tein samanlaiset klampit kuin klyyvarin fallikulmaan. Puomiliikin kiristäjä sitten on kiinni puomin pään toisessa reiässä ja kulkee klampin reiän läpi puomin pään toiseen reikään sekä siitä kahden ohjurin kautta maston juuressa olevaan naakelipenkkiin. Purjetta ei jiikkauksen takia voi litsata kiinni puomiin (usein nykyäänkään ei purjetta kiinnitetä puomiin kuin vasta puomin päästä) – tämä myös mahdollistaa säätää jonkun verran purjeen muotoa purjehduksen aikana. Purjeen yläliesma sen sijaan litsattiin kiinni kahvelipuomiin. Tämän takia jouduin purkamaan takilointia hieman, mikä mahdollisti myös köysien oikean mitoituksen. Mastoliikkiin täytyi vielä kiinnittää köydet, jotka kiinnittivät purjeen mastoon. Ne eivät saaneet ripustuksessa tulla liian kireälle, koska purje täytyy myös saada laskettua kokonaan eli kahveli purjeineen lasketaan puomin päälle ja purje viikataan sekä sidotaan siihen kahveleineen. Vielä kumpaankin purjeeseen kiinnitettiin kaksi riviä reivausseissinkejä. Sitten takila koottiin purjeineen uudestaan. Kahvelipuomin kluu vielä varmistettiin köydellä maston ympäri, purjeen halssikulma sidottiin puomisaranaan ja mastoliikin kiinnitysköydet sidottiin. Usein mastoliikin kiinnityksessä käytetään esim. katajasta tehtyjä renkaita, mutta jos masto kaadetaan purjeineen ja kahveleineen nuo renkaat tässä tapauksessa rusentuisivat – siksi köysikiinnikkeet.
Kaikki köydet ovat 0,5-1 mm petsivärjättyä kalastajalankaa. Solmujen varmistukseen käytin erinomaisen kätevää Loctiten siveltimellä varustettua pikaliimaa.

Kuvista puuttuvat vielä luukut, tykit, airot, liput jne. Köydet ovat myös vielä sikinsokin johtuen lopputyövaiheista.

Kommentit

Hauska lukea asiantuntijan tekstiä näistä purjeista ja köysistä. Männävuosina minäkin omistin purjeveneen (H vene) ja tuli sillä paljon purjehdittua Päijänteellä, joten osa terminologiasta on ihan tuttua. Myös vertaamalla tätä noihin pariin tekemiini malleihin opin muutamien niissä olevien köysien käyttötarkoituksesta pikkuriikkisen. Joten kuka vielä sanoo ettei mallinrakennus olisi opettavaista, kunhan se dokumentoidaan kiitettävästi. Ei muuta kuin jatkoa projektille, uusia päivityksiä odotellaan innostuneesti.
RaimoK 24.3.2020 08:41 Vastaa lainauksella
Mielenkiintoinen katsaus taas purjehtimisen saloihin. Hyvin kerrottu Kai. Ymmärsin jotakin vaikka en ole koskaan purjehtinut. :)
Sitten vain viimeistelemään viimeiset yksityiskohdat.
Kiitoksia kommenteista Matti ja Raimo.

Projektin ehkä mielenkiintoisin anti on tutkia ja päätellä, miten kaikki olisi voinut toimia 1700-luvulla. Kuitenkin mahdollisimman paljon pitäytyen aikalaismallin ja -kuvien puitteissa.
Vielä on paljon "pinsettisulkeita" jäljellä puhumattakaan väistämättömästä airotehtailusta, mutta onhan nyt kieltojen maailmassa aikaa ja on hyvä, että on sisäpuuhaa :)