Pienoismallit.net

Tykkibarkassi

Maalausta, luukkuja ja peräosa

Kansi ja runko täytyi maalata/tervata ensimmäisen kerran, koska kiinnitettävien osien jälkeen maalaus olisi hankalaa. Ennen sitä piti vielä muotoilla keula ja tehdä siihen liittyvät hinausklyyssi ja keulapuun tukihahlo. Tein ne tammesta ja vahvistin vielä upottamalla pätkät 1mm:n rautalankaa sisälle. Ajattelin ensin värjätä rungon ja hioa ”puille” sekä lakata, mutta päädyin kuitenkin tervan ruskeaan akryyliin (Tamiya XF-64), koska aikaisemmat saaristolaivaston mallit hyllyn päällä ovat näin tehty – ikään kuin sopi paremmin. Ohensin maalia vedellä hieman, jotta puun rakoset jäävät hieman näkyviin, ettei tule liian muovinen pinta. Toinen kerros maalia tulee sitten ennen takilointia ja sen päälle fiksatiivilakka. Reelinkilista oli jo alkuperäisessä piirroksessa värjätty hieman punertavaksi, joten tein punaisesta ja mustasta akryylista (Tamiya XF-7 + Tamiya XF-1) sopivan sotkun (Koko pullollisen, jotta riittää paikkailuunkin.). Törmäyslista/roiskelista tuli mustaksi samoin kuin miltei kaikissa saaristolaivaston aluksissa on. Kannen ja sen luukut käsittelin tervalitkulla. Tervausta kanteen ja sen osiin tulee lisää, kun kaikki osaset on asennettu.
Samanaikaisesti maalausten kanssa alkoi luukkujen sarjatuotanto. Pitkittäispuut kansilankuista, poikkipuut alle 2x4mm:n listasta ja nostolenkit 1mm:n surrauslangasta. Mastonkaatoluukkujen kannet tulivat 2x4mm listasta ja samoin kajuutan kattoluukut, johon tein 1mm:n pellinsoirosta saranat, jotta luukut voitiin avata sivulle eikä niitä tarvinnut varastoida minnekään. Peräpeilin tykkiaukkoon tuli puolittainen (aukon yläosasta tuli normaalisti peräsinpinna) luukku, joka voitiin poistaa tykin ollessa asemassa. Luukun alapäähän tuli kaksi sovitintappia (1mm lankaa) ja sisäpuolelle lankkusalpa (4 salpakoukkua pellistä). Vielä täytyi tehdä soutuluukkujen kohdalle välikanteen tuet. Ne tein 2x2mm rimasta ja liimasin epoksilla.
Peräosan rakenteista ensimmäiseksi tuli työn alle peränikhakojen lavetit, koska niihin kiinnittyi osittain takapurjeen levanki sekä isomaston kaatamisen tukitaavetit. Lavettitasot tein 6mm:n vanerista, koska niitä täytyi ohentaa peräpäästä, jotta taso tulisi suoraan. Lavetit tuettiin runkoon ja törmäyslistaan metallituilla, jotka tein 1mm:n pellistä. Liimaus sovituksiin epoksilla ja tuet messinkinauloilla kiinni. Levanki valmistui 2mm:n rautalangasta. Levangin päät kuumensin ja taoin ”littanaksi” sekä porasin taottuihin osiin pari reikää messinkinauloille. Levangin taivuttelin samaan pyöreyteen peräpeilin yläosan kanssa. Kiinnitys peräpeiliin ja lavetteihin epoksilla ja em. nauloilla. Sen jälkeen nuo osaset, joiden merkitystä ihmettelin jo aikaisemmin pari vuotta: Merkilliset taavetin näköiset kaarituet perään päin. Niitä ei ollut piirustuksissa, mutta kylläkin Sjöhistoriska museetin mallissa. Kun kokeilin isomaston kaatoa, niin: Ahaa, ne olivat kaadetun maston tuki. Niiden väliin pingoitettiin köysi, jota vasten masto kaadettuna lepäsi eikä se pudonnut levangin ja peräsimen päälle sekä tuki mahdollisti tykillä ampumisen maston ollessa kaadettuna. Tein nuo taavetit RaimoK:lta saamastani guatambu-puusta, joka on aivan erinomaista tämän tyyppiseen hieman vaikeasti muotoiltavaan ja kuitenkin kestävyyttä vaativaan kohteeseen. Sovitin ja liimasin taavetit paikoilleen varmistettuna messinkinauloin. Seuraavaksi sitten sitten peräsin, joka on Chapmanin tyyliin katkeava johtuen taaksepäin ampuvasta kanuunasta. Ensin piirsin piirustuksesta peräsimen mallin kalvopaperia ja kartonkia apuna käyttäen 3mm:n vanerille ja sahasin muotosahalla irti. Sitten mitoitin peräpeilistä katkeamiskohdan tykkiaukon alapään kohdalle ja katkaisin peräsimen. Alaosan viilutin pystyssä olevilla 7mm leveillä tammiviilusoiroilla, jotta peräsimen pystylankutus tulisi näkyviin (Jätin aivan pienet raot viilujen väliin em. takia, koska maalaus tulee akryylillä.). Yläosan vanerin molemmin puolin liimasin tammipalaset, koska yläosaan tuli paksunnos, josta peräsinpinna tuli läpi (Vaati sitten melkoisen hiomisen.). Itse peräsinpinnan muotoilin tammesta. Peräsimen metalliosat taivuttelin 1mm:n pellistä leikatuista soiroista, saranatapit 1mm:n listanaulapätkistä. Kiinnitin osaset epoksilla ja porasin niihin 1mm:n reiät kiinnityksille, joihin liimasin näön vuoksi katkaistut messinkinaulan päät. Peräsimen alaosa on kiinteästi kiinni rungossa – saranatapit ylä- ja alasaranoissa eri suuntiin. Peräsimen poistettava yläosa liittyy alaosaan ”pellihuulella” ja yhdistetyllä saranalla alaosan kanssa sekä takaosan varmistustapilla. Yläosa kiinnittyy vielä tykkiaukon yläpuolelta sokkasaranalla peräpeiliin. Peräsinpinna kulkee peräsimen yläosan läpi ja tykkiaukon yläosan läpi. Koko poistettava peräsimen osa täytyi pystyä vetämään tykkiaukosta läpi. Peräsimen alaosasta lähteviin ”viiksiin” kiinnittyivät köydet, joilla peräsintä voitiin käyttää, kun yläosa oli poistettu. (Hieman sekavaa, mutta kuva sanoo sata sanaa.)
Seuraavaksi sitten aseistusta ja rusteja.

Jälleen hieman historiaa: 1789 maaliskuussa saaristolaivaston varustelutöiden alettua Viaporissa pidätettiin eversti Anckarsvärd yllättäen ja vietiin Ruotsiin epäiltynä sekaantumisesta Anjalan liittoon. Hänet kylläkin vapautettiin toukokuussa, mutta ei annettu enää palata Suomeen. Hänet määrättiin vt. kenraaliadjutantiksi sekä hoitamaan saaristolaivaston asioita Ruotsissa. Kuningas ja Kaarle-herttua suunnittelivat saaristolaivaston yhdistämistä avomerilaivaston alaisuuteen. Estääkseen isänsä luomaa ja kehittämää armeijan alaiseksi tarkoitettua laivastoa joutumasta vieraaseen alistussuhteeseen yliamiraali Karl August Ehrensvärd tarjoutui ottamaan itse saaristolaivaston päällikkyyden. Hän saapui huhtikuussa Suomeen hoitamaan tehtäväänsä. Ehrensvärd laati luonnoksen armeijan laivaston operaatiosuunnitelmaksi edessä olevaa toimikautta varten. Sen mukaan Venäjän rajalle oli lähetettävä vahva osasto, osa Suomen eskaaderista sijoitettaisiin Ruotsinsalmen vesille, suurin osa kaleereista varattaisiin joukkojen kuljetustehtäviin, Ahvenanmaan saariston suojaksi tulisi Turussa talvehtinut von Stedingin osasto, Hankoniemi turvattaisiin rakennettavilla pattereilla ja tykkipursidivisioonalla sekä Porkkalan ja Pellingin alueille tulisi kummallekin yksi kaleeri ja tykkibarkassi sekä kaksi tykkipurtta.
Kenraaliadjutantiksi määrätty Anckarsvärd ehdotti Haminan valtaamista armeijan ja saaristolaivaston yhdistetyllä operaatiolla. Sen jälkeen olisi hyökättävä Venäjän soutulaivaston kimppuun. Tämä edellytti sitä, että avomerilaivasto sitoisi Venäjän avomerilaivaston. Toukokuun lopussa sijoitettiin saaristolaivaston aluksia valvonta- ja varmistustehtäviin tärkeisiin kohteisiin, koska venäläiset toistaiseksi hallitsivat Itämerta. Itärajalle lähetettävä everstiluutnantti Måns von Rosensteinin osasto pääsi lähtemään Viaporista toukokuun lopussa. Siihen kuului viisi saaristofregattia, kaksi kaleeria ja kolme tykkibarkassia sekä tykkipursidivisioona. Eskaaderi pysytteli Kungshamnin ankkuripaikalla Kymijoen läntisen suuhaaran edustalla. Tänne saapui myös Ehrensvärdin johtama saaristolaivaston päävoima.
Venäläiset kuitenkin katkaisivat huoltotien Ruotsista Suomeen Porkkalan länsipuolelta, koska Ruotsin avomerilaivasto pysyi toisintokuumeen lamauttamana Karlskronassa (Avomerilaivasto kyllä kävi ratkaisemattoman taistelun Öölannin vesillä, mutta vetäytyi takaisin Karlskronaan.). Pienehköt saaristolaivaston yksiköt Porkkalan vesillä eivät pystyneet estämään venäläisten tunkeutumista. Näin saaristolaivasto tuli jaetuksi kahtia, mikä heikensi sen toimintamahdollisuuksia pääsotanäyttämöllä itäisessä saaristossa, missä sen tarkoitus oli suojata armeijan oikeaa sivustaa. Venäjä saattoi sen sijaan keskittää koko soutulaivastovoimansa tälle alueelle. Tämä johtikin mm. Ruotsinsalmen ensimmäisessä taistelussa kärsittyyn tappioon.

Kommentit

RaimoK 2.1.2020 09:39 Vastaa lainauksella
Hienoa Kai, hyvin ja näyttävästi tuo sinulla etenee.
Peräsimen rakenne on mielenkiintoinen. Voin kuvitella, että tuota joutuu miettimään useamman kerran kun sitä piirustuksista ensimmäisen kerran lukee.
On siinä saanut peltiä taivutella ja kuten Raimo totesi suurin osa rakentelusta varmaan kulunut suunnitteluun ja sovitteluun. Sinulla alkaa olla hieno kokoelma Chapmanin saaristolaivastoa. Kiitos taas historiasta.