Pienoismallit.net

Tykkibarkassi

Runko 2

Augustin Ehrensvärd ei itse nähnyt kehittämänsä saaristolaivaston nousukautta. Hänen oli heikentyneen terveytensä takia anottava eroa 1771 johtotehtävistä. Ehrensvärd sitten kuoli 1772. Linnoitusten ja saaristolaivaston rakentaminen Suomen suojaksi jäi kesken. Ruotsin salainen valiokunta nimitti hänen seuraajakseen Uudenmaan rykmentin komentajan eversti Fredrik Possen. Kuningas Kustaa III tultuaan ”oikeasti valtaan” 1772 kuitenkin nimitti tähän tärkeään tehtävään Ehrensvärdin toiveen mukaan eversti Henrik af Trollen. Hänestä tuli Ehrensvärdin työn erinomainen jatkaja. Ruotsissa toimiva af Chapman oli tiiviissä yhteistyössä af Trollen kanssa armeijan laivaston (saaristolaivaston) alustyyppejä koskevissa kysymyksissä. 1775 Chapman kirjoitti kirjeen Viaporiin, jossa hän kertoi laivaston johdolle uusista suunnitelmistaan: Saaristoristeilijöiden muodostamia linjoja oli vahvistettava pienemmillä tykkipursilla, jotka tulee olla varustettuja raskaalla tykillä, kaadettavalla takilalla ja airoilla. (Viittaan tässä aikaisempaan Tykkipursi-blogiini.) Näiden avulla suoritettaisiin hyökkäyksiä ja estettäisiin vihollisen perääntyminen. Niillä voitaisiin myös siirtää maihin tykkejä tukemaan sivustoja. ”Luulen, ettemme jää saavuttamatta täydellistä voittoa ja viemättä vihollisen aluksia ja vankeja riemusaatossa Viaporiin”, arveli af Chapman ajatuksestaan innostuneena. Näitä tykkipursia sitten alettiin rakentamaan 1776. Voisi päätellä, että Chapman oli jollain lailla tietoinen kuninkaan suunnitelmista Venäjän suhteen jo tässä vaiheessa (?). Lujittaakseen Suomen meripuolustusta af Trolle laati ehdotuksen armeijan laivaston uudeksi kokoonpanoksi ( Siihen liittyi myös Tukholman kaleerieskaaderin liittäminen armeijan laivastoon.).
Viaporin sijoitettu laivasto muodostuisi kolmesta divisioonasta ja yhdestä kevyestä eskaaderista. Tällöin laivastoon kuuluisi kaikkiaan:
- turuma- luokan tykistöaluksia 7 kpl
- udema-luokan tykistöaluksia 3 kpl
- pojama-luokan tykistöaluksia 3 kpl
- hememma-luokan tykistöalus 1 kpl
- tykkipursia, 18 naulan tykein 27 kpl
- mörssäribarkasseja, 40 naulan mörssärein 4 kpl
- kanuunabarkasseja (tykkibarkassi), 12 naulan kanuunoin 14 kpl
- sluuppeja, maakuntaluokkien aluksiin kuuluvia, 3 naulan tykein 14 kpl
Lisäksi 3 tiedustelusluuppia, yksi ammusjahti, 4 viestijahtia, 3 vesijaalaa, kaksi fregattia, 3 suomalaisjaalaa.
Uudisrakennusohjelmaan kuului mm. 4 kpl tykkibarkasseja.
Kustaa III hyväksyi af Trollen ehdotuksen 14.11.1776 tehden siihen vain vähäisiä muutoksia. Uudisrakennusohjelma vietiin läpi vuosina 1777-1780 jollain tavalla. Myös kaleerilaivaston ja armeijan laivaston liittäminen yhteen onnistui. Uusi organisaatio vahvistettiin 10.2.1777. Armeijan laivastoon kuului siis: Suomen eskaaderi (Viapori) ja Ruotsin eskaaderi (Tukholma).

Näiden af Chapmanin piirustusten mukaisten tykkibarkassien tarkoitus lienee ollut toimia lähinnä itsenäisissä vartio- ja tiedustelutehtävissä päätellen aluksen rakenteista. ( Nämä ovat eläkeläistelakan omia arvioita ja mielipiteitä – oikaiskaa, jos olette eri mieltä.) Tykkipurret (tykkisluupit) olivat enemmänkin ”taisteluvälineitä” vaatien jatkuvaa huoltoa, koska niissä ei ollut miehistölle mitään huoltotiloja eikä muonavarastoja. Tykkibarkassissa oli tulisija, jolla voitiin lämmittää ja valmistaa muonaa. Aluksessa oli itse asiassa kaksi välikantta, joten miehistö pääsi suojaan tarvitsematta rantautua. Veneessä oli myös suojassa olevia varastotiloja tarvikkeille. Tykkibarkassi siis pystyi olemaan vesillä pitkiäkin aikoja ilman huoltoa. Kun Suomen kesäaika on lyhyt ja vähäluminen, muodostui miehistön olot suhteellisen siedettäviksi. Laivaston ongelma Suomessa oli keväinen varustelu ja syksyinen telakointi. Se täytyi tapahtua nopeasti, koska oli ainainen kilpailutilanne Venäjän laivaston kanssa kumpi ehtii ensin tai kumpi pystyy olemaan vesillä myöhempään. Laivasto täytyi koota telakalle talveksi. Tykkibarkassi voitiin telakoida oikeastaan minne vain esim. lähelle vartioaluettaan, josta se sitten jäiden lähdettyä saatiin nopeasti vesille ja toimintaan.

Sitten pienoismalliin. Sahasin runkokaaret irti pohjavanerista, koska ruuveja ei enää mahtunut availemaan. Ensimmäisenä työnä oli tykkiportin aukon teko peräpeiliin. Porasin muutaman reiän, josta sain lehtisahan terän läpi. Sahauksen viimeistelin pienillä viiloilla. Peräpeilin ulkopuolen viilutin 10mm:n levyisillä tammiviiluliuskoilla. Kylkilaudoituksen päät olin jättänyt hieman pitkiksi, jotta viilutus sopi ”sisään”. Sen jälkeen hionta niin, että laudoitus ikään kuin tuli päälle. Seuraava työ oli mastojalkojen teko. Ne muodostavat hahlon, jonka välistä mastot sitten pääsevät kaatumaan. Merkitsin pohjaan alapään kohdan ja viilasin kaareen, jota vasten hahlopuut nojasivat kolot siten, että kallistuskulma tuli piirustusten mukaiseksi. (Maston kohta ja kaltevuus ratkaisevat paljon purjehdusominaisuuksissa.) Liimaus tukevasti epoksilla. Sitten alkoi runkokaarien erilaisten polvien tasaileminen siten, että ala- ja välikansi sekä tykin keinulavetti sopivat paikoilleen. Tein hommaa lähinnä Dremelin laikoilla ja viilaten käsin. Etuosan muurinpohja ja ”miehistömessi” vaati lisäksi tukipuut kaariin. Tämän jälkeen vuorasin rungon sisäpuolelta maitoliimalla ja kertakäyttöliinalla. Tämä sen takia, ettei runko aikojen saatossa ala ”elää” ja halkeilla. Se myös tilkitsee mahdolliset pienet rakoset. Kun runko oli kuivanut kunnolla pari päivää, alkoi alakannen teko ja laitojen karneeraus miehistöosaan 2x6mm riman pätkistä. Kolmannen kaaren väliin tuli myös tuo tulimuuri, jonka tein 3mm vanerista ja 0,5 pellistä. Sen värjäsin punaisella petsillä ja piirtelin tiilisaumat tussilla. Muuri on vielä korkea, mutta se katkeaa, kun varsinainen kansi valmistuu ja läpi tulee vain savuhormi. Vuorossa oli sitten kanuunan keinulavetti ja sen jatke keskialukseen. Tein ne 6mm vanerista ja reunukset 3x6mm rimoista (Tykin lavetissa on pykälä, joka sopii reunuksien väliin ja pitää tykin lavetilla.). Lavetti keinuu perässä olevan tukipuun päällä, jossa on saranointi – 1,5mm rautalankaa ja kummallakin puolen liimattuna palaset puuta, joissa reikä akselille. Kun lavetti oli ampuma-asennossa, se tuettiin alhaalta palkilla. Nyt täytyy vielä kannen valmistuttua keksiä joku tukisysteemi, kun ei käytössä ole kääpiöitä tukia asentamassa. Lavetin alajatke liimattiin keskikaarien päälle. Sinne tykki laskettiin purjehduksen aikana. Vielä tein laipiot isomaston kaatohalkion kohdalle, jotta mahdolliset tavarat eivät valu maston tielle. Miehistötilaan ja varastotiloihin näkee ainoastaan varsinaisen kannen soutuluukkujen kautta, joten vasta varsinaisen kannen valmistuttua näkee kannattaako varastotiloihin tavaraa tehdä vai jääkö se näkymättömiin. Lopuksi tervasin (hautaterva+vernissa+havupuutärpätti) miehistötilan ja keinulavetin, koska ne jäävät jonkun verran näkyviin. Muut osat maalasin tervanruskeaksi (Tamiya XF-64), jotta mahdollisesti esiin pilkistävät kohdat eivät loistaisi vaaleana tai liiman tuhruisina.
Seuraavaksi sitten kansien ja niihin liittyvien osasten teko.

Kommentit

Tuo rungon jäykistäminen liimalla ja kertakäyttöliinalla on mielenkiintoinen työtapa. Millainen lopputulos sillä saavutetaan? Onko pinnan laatu ja struktuuri sellainen kuin tavoittelit?
Itse olen tähän käyttänyt epoksiin sekoitettua lasikuitunöyhtää, joka kyllä tiivistää ja lujittaa rungon hyvin, mutta on kovetuttuaan liian kiiltävä, joten vaatii jollain konstilla tehtävän "mattauksen" jos jää näkyviin.
RaimoK 13.11.2019 10:42 Vastaa lainauksella
Tämä hautatervan käyttäminen luo varmasti autenttisen telakkatuoksun kotitelakalle vai miten on? :)

Itse historiaan liittyen, onko tuo sinulle selvinnyt, että missä määrin saaristolaivasto osallistui taisteluihin yhdessä linjalaivojen kanssa? Muistaakseni tuon opuksen mukaan mikä itselläni on, toi usein sen ongelman eteen, että venäläiset linjalaivat saivat saarrettua Viaporin laivastoa rannikon ja saarten väliin. Ja sieltä oli tulivoimaisten linjalaivojen läpi haasteellista päästä läpi ilman omien linjalaivojen apua.
Kai Kauppi 13.11.2019 20:50 Vastaa lainauksella
Matti Piilola kirjoitti:
Tuo rungon jäykistäminen liimalla ja kertakäyttöliinalla on mielenkiintoinen työtapa. Millainen lopputulos sillä saavutetaan? Onko pinnan laatu ja struktuuri sellainen kuin tavoittelit?
Tuo liiman ja kankaan käyttö juontaa oikeastaan siitä, kun aikoinaan rakensin Aeropiccolan sarjasta Bountyn. Niissä ohjeissa painotettiin rungon jäykistämistä ko. menetelmällä, ettei myöhemmin tapahdu "hapertumista". Bountyn laudoitus oli 1mm vahvuista rimaa, joten se todella vaati käsittelyn. Käyttö näillä rimavahvuuksilla lienee ehkä varmuuden maksimointia, mutta… varma on aina varmaa. Tätä työtapaa voi käyttää ainoastaan niiltä osin, kun se jää piiloon. Näkyviin jäävä osa täytyy karneerata (sisälaudoittaa). Jos kysymyksessä on paatti, jossa on tekovaiheen aikaiset väliaikaiset runkokaaret, jotka poiston yhteydessä korvataan "painokaarilla", ei tätä systeemiä voi käyttää. Näin oli esim. tekemässäni isoveneen limilautamallissa - hyvin on kyllä kestänyt useamman vuoden. Tosin limilaudoituksessa täytyy jokainen lauta piirtää erikseen ja liimaus on "laajempi" kuin tasasaumalaudoituksessa.
Kai Kauppi 13.11.2019 21:51 Vastaa lainauksella
RaimoK kirjoitti:
Tämä hautatervan käyttäminen luo varmasti autenttisen telakkatuoksun kotitelakalle vai miten on? :)

Itse historiaan liittyen, onko tuo sinulle selvinnyt, että missä määrin saaristolaivasto osallistui taisteluihin yhdessä linjalaivojen kanssa? Muistaakseni tuon opuksen mukaan mikä itselläni on, toi usein sen ongelman eteen, että venäläiset linjalaivat saivat saarrettua Viaporin laivastoa rannikon ja saarten väliin. Ja sieltä oli tulivoimaisten linjalaivojen läpi haasteellista päästä läpi ilman omien linjalaivojen apua.
Tervan tuoksu on kyllä joskus vähän liiankin voimakas. Siitä en kuitenkaan ole saanut läheskään niin paljon "pyyhkeitä" kuin epoksiliiman hajusta, joka on kuulemma sietämätöntä.

Saaristolaivaston päätehtävä Ehrensvärdin mukaan oli eteläistä rannikkoaluetta puolustavan armeijan mereen nojaavan oikean sivustan tukeminen. Tämä ei täysin onnistuisi, jos ei avomerilaivasto pystyisi pitämään vihollislaivastoa pois Suomenlahden pohjoisrannikon puolelta.
1788 Suursaaren taistelun jälkeen Ruotsin avomerilaivasto vetäytyi Viaporiin "nuolemaan haavojaan". Siellä ei kuitenkaan ollut tarvikkeita linjalaivoille, joten Venäjän laivasto, joka sai tarvikkeita mm. Tallinnasta ja Rogersvikistä (Paldiski), saarsi Ruotsin avomerilaivaston Viaporiin, josta se vasta melkein talvella palasi Karlskronaan. Kun Hankoniemi ja Porkkala oli jätetty linnoittamatta ( Kysymyksessähän oli hyökkäyssota Pietarin valloittamiseksi.), sai Venäjän laivasto katkaistua huoltoväylän Ruotsista Suomeen. Saaristolaivasto kyllä toimi jollain lailla rantaväyliä pitkin.
1789 Ruotsin avomerilaivasto ei oikeastaan päässyt ollenkaan Suomenlahdelle saakka johtuen toisintokuume-epidemiasta, joka vei avomerilaivaston toimintakyvyn melkein kokonaan. Venäläiset katkaisivat jälleen huoltoväylän nyt Porkkalan kohdalta vaikka Hankoniemeä oli linnoitettu. Saaristolaivaston tehtäväksi jäi torjua hyökkäykset ja turvata muu osa väylää tosin jakautuneena kahtia juuri Barön ja Porkkalan kohdalta. Jos saaristolaivasto olisi ollut yhtenäinen, se ei todennäköisesti olisi hävinnyt Ruotsinsalmen ensimmäistä taistelua.
1790 Ruotsin avomerilaivasto oli ajoissa liikkeellä, mutta taktisen virheen takia se ei onnistunut lyömään Venäjän Tallinnan laivastoa. Avomerilaivasto siirtyi kuninkaan käskystä Suomenlahden itäosaan tarkoituksena edelleen Pietarin uhkaaminen. Täällä käytiin muutama merkityksetön tykistötaistelu. Venäjän Tallinnan laivasto yhtyi Kronstadtin laivastoon ja Ruotsin avomerilaivasto vetäytyi Viipurinlahdelle, jossa saaristolaivaston sitä piti tukea. Venäjän laivastot kuitenkin sulkivat molemmat Ruotsin laivastot mottiin. Viipurinlahdelta murtautumisen yhteydessä varsinkin Ruotsin avomerilaivasto kärsi merkittäviä tappioita ja se vetäytyi jälleen Viaporiin. Onneksi saaristolaivasto kokoontui kuninkaan käskystä Ruotsinsalmeen ja onnistui voittamaan tuon kuuluisan taistelun, jossa Venäjän saaristolaivasto miltei kokonaan tuhottiin. Tämä sitten johti Värälän rauhaan.
Siis vastaukseni on: Saaristolaivasto ei juurikaan taistellut yhdessä avomerilaivaston kanssa (sota 1788-1790) poislukien Viipurinlahden läpimurtotaistelun.
RaimoK 14.11.2019 11:12 Vastaa lainauksella
Kai, kiitos selvityksestä.
Kai Kauppi 20.11.2019 15:32 Vastaa lainauksella
Testailen vain toimiiko tämä sivusto nyt normaalisti.
Ei tullut tapahtumiin!??
Kai Kauppi 21.11.2019 14:03 Vastaa lainauksella
Ok. Taas toimii.
On ollut hyvä lukea tuota Infoa ja toteutuskin toimii.Lunttaan minkä kerkeän vanhalta opettajalta"kuten kuuluukin";).

Itse vain piikitän naulanjäljet tai jopa poraan ja tungen maalipölyä naulanjäljiksi.Joka paikkaan,missä vain voi olla naulausta.Hiontaa, porausta,maalausta lakkausta ja taas hiontaa ja lakkausta…jne.Aina uudelleen kunnes lopputulos on se mitä pitääkin.Kain Barkassi tulee taaskin näyttämään siltä miltä pitääkin.

Marko ja Anne