Pienoismallit.net

Tykkibarkassi

Runko 1

Chapman opiskeli laivanrakennusta ja -suunnittelua Englannissa, Hollannissa ja Ranskassa. Hän palasi Ruotsiin 1757 Karlskronan päälaivastotukikohtaan. Vuosina 1758-59 hän teki puutavarantutkimisretken Turusta pitkin Suomen ja Ruotsin rannikkoa Pohjanlahden ympäri. Tällöin Chapman päätyi siihen, että uudet saaristoa varten suunnitellut alukset piti tehdä tammikaarille ja -kölipuulle, mutta muuten mäntypuusta, koska sitä oli runsaasti ja helposti saatavilla. 1760 hänet lähetettiin Ruotsin Pommeriin Stralsundiin kenraali Augustin Ehrensvärdin avuksi suunnittelemaan uusia kaleereita korvaavia saaristoristeilijöitä. Työ jatkui Sveaborgissa (Viaporissa) 1764 saaristolaivaston pääsuunnittelijana. Hän sai 1765 18 kuukauden vapautuksen töistä ja muutti Tukholmaan. Tällöin Chapman aloitti luomaan pääjulkaisuaan Architectura Navalis Mercatoria. Teos julkaistiin 1768. Teos sisältää tarkat piirrokset 62:sta aluksesta ( muidenkin kuin Chapmanin suunnittelemista ) sekä tärkeimmät perusteet laivan suunnittelemiseen. 1768 hänestä tuli johtaja ja osaomistaja Tukholman Djurgårdenin telakalle. Hän suunnitteli kuitenkin koko ajan saaristolaivastolle uusia aluksia. Tältä ajalta ovat tykkibarkassinkin piirustukset ( 8.9.1770 ), joten Chapmanin teoriat näkyvät selvästi ko. suunnitelmassa.
Chapman aateloitiin 1772 ja hänet valittiin useisiin laivaston johtaviin elimiin. 1781 hänet nimitettiin superintendentiksi Karlskronan sotasatamaan ja telakkaan.
Edistyksellisen opiskelunsa ja koulutuksensa avulla Chapman muutti laivansuunnittelun perusteita – aikaisemmasta käsityöläistyylistä – pikkutarkkaan tieteellisyyteen. Se ei suinkaan tapahtunut ilman vastustusta. Jo esim. Chapmanin ja Ehrensvärdin suunnitellessa saaristoristeilijöitä Ruotsin amiraaliteetista amiraali Falkengren ja kapteeni Tersmeden arvostelivat kärkevästi uusia suunnitelmia. Myöhemminkin Chapman sai useasti todistella ja puolustella innovaatioitansa useita merkittäviä henkilöitä vastaan esim. Sheldonin sukua, jotka olivat aikaisemmin olleet pääsuunnittelijoina laivastolle. Kun kuningas Kustaa III sitten lopullisesti tuli valtaan 1772, hän useimmiten tuki Chapmanin ideoita, koska oli valistunut itsevaltias, jolle kaikki järjellinen, tieteellinen ja taiteellinen oli tärkeätä. Chapman edusti tätä kaikkea.

Siinäpä taas historian havinaa. Sitten mallailuun: Kuten kirjoitettu Chapman suunnitteli tykkibarkassinkin rungon tammikaarille ja -kölipuulle. Eläkeläistelakka kuitenkin käytti kaarissa ja kölissä 6mm vaneria, koska se jää kuitenkin näkymättömiin ja on helpommin työstettävissä. Runkolaudoituksessa käytin siis lehmusta ( jota saa hyvin sahattuna ja kuivattuna) vaikka oikeasti sen pitäisi olla mäntyä. Mänty olisikin parempaa, mutta sen saaminen valmiiksi mittoihin sahattuna on ongelma. Voisi tietenkin itsekin sahata, mutta mistä saada tiukkasyistä hyvin kuivattua mäntyä. Puutavaraliikkeiden puu on useimmiten ”lannoitepuuta”, joka ei kestä taivuttelua. Yksi mahdollisuus olisi tietenkin tehdä ensin pohjalaudoitus ja sitten päälle viilluttaa toinen kerros, mutta puuviilunkin löytäminen on todellinen ongelma nykyään.
Ensiksi taivuttelin reelinkilaudan (5x10mm). Ei heti meinannut onnistua normaalilla ½ - 1 tunnin liotuksella kuumassa vedessä. Sitten keitin keulaosaa, joka taipui eniten, n. 20 min kattilassa – johan taipui. Sitten vielä toinen lauta ja samoin pari kölipuun viereistä lautaa. Nämä laudat (3x6mm) täysilevyisinä. Seuraavat sitten kaventaen perästä ja keulasta sekä muutenkin muotoillen. Chapmanin runkomuoto on todella melkoisen ”muodokas” johtuen hänen tarkoista laskelmistaan painojakautuman mukaan. Höyläämistä ja hiomista riitti joka laudan kohdalla – sitten pasutus ja kiinnitys kuivumaan sekä seuraavana päivänä liimaus aina kummankin puolen vastaavat laudat kerrallaan. Käytin kiinnitykseen puristimia ja tekemiäni ”klipsejä”, mutta jouduin kuitenkin jonkun verran käyttämään myös nauloja, jotka kuitenkin nypin pois liiman kuivuttua. Vaikka edellisessä blogissani uhosin, että laudoitusta ei tarvitsisi tehdä täysmittaisista laudoista, totesin, että helpompaa on kuitenkin saada lauta asettumaan oikein täysmittaisena. Liimana käytin keulan tiukassa taivutusosassa ja perässä Loctiten Power Epoxya (5min) muuten Uhu Hartia. Kun laudoitus oli valmis, hioin rungon epäkeskokoneella, kärkihiomakoneella ja käsin. Sitten pasutin, taivutin ja liimasin reelingin alapuolelle roiskelistan (2x6mm). Sen jälkeen päätin porailla joka kaaren kohdalle lautoihin 1mm reiät, koska laudoituksessa oli syntynyt jo useita reikiä. Reikiin liimasin ja naputtelin coctailtikun puolikkaat ( n. 540 ), jotka kuivuttuaan katkoin sivuleikkureilla. Kova homma, mutta seurauksena nätit rivit ”puunauloja”. Tämän jälkeen keula- ja peräosan sekä ”irvistävien” kohtien paikkaus kitillä ( Plastic Paddingin kemiallinen puu ). Alkoi sitten ”hillitön” hiominen ensin koneilla ja sitten käsin. Tarkoitus oli viilluttaa kölipuukin tammiviilulla, mutta runko näyttää siltä, että jätän sen väliin ja korvaan sen vanhennuksella tms. Peräpeili kyllä täytynee viilluttaa, mutta se tulee ajankohtaiseksi vasta rungon irroituksen jälkeen. Seuraavaksi sitten rungon irtisahaus pohjavanerista ja tukipuista, mutta siitä tarkemmin seuraavassa merkinnässä.

Kommentit

RaimoK 20.10.2019 12:06 Vastaa lainauksella
Tuo rungon muoto on keulasta todellakin haasteellinen 3mm rimalle. Pasutusta on varmasti riittänyt, että rimat saa taipumaan.
Mutta hienosti runko nyt laudoitettuna ja naulattuna.
Hienoa työtä jälleen kerran Kaitsu. Ainoastaan puulaivamallarit voi tietää kuinka hankalaa on saada lankutettu runko näyttämään kauniilta, ja lankkujen paksuuden kasvaessa vaikeusaste vaan kasvaa. Ulkomaiset foorumit ovat täynnä ohjeita miten lankutus tehdään oikeaoppisesti, mutta paras tapa oppia se on vaan harjoitella yhä uudelleen. Monet rungot olen minäkin heittänyt roskikseen, kun ei lankutus ole ottanut onnistuakseen. Mutta sinä näytät osaavan tuon jalon taidon!
Tuo hammastikkujen käyttö puunaulaukseen taitaa olla järkevin tapa tehdä se työvaihe. Tästäkin on olemassa vaikka mitä kommervenkkejä, aina sopivan ohuen materiaalin työstämisestä vetolevyn läpi, saakka. Ei siitäkään ole koskaan mitään tullut ainakaan minun verstaallani, aina katkeavat pieneksi silpuksi kun alkaa paksuus lähestyä sopivaa.
Tuosta puuviilun saatavuudesta, Hollolassa on firma joka tekee työkseen viilutuksia. Sieltä olen hakenut joskus hukkapaloja mitä erilaisimmista puulajeista tehdyistä viiluista nimellistä korvausta vastaan: www.hvloy.com
Kai Kauppi 21.10.2019 10:45 Vastaa lainauksella
Kiitoksia kommenteista Matti ja Raimo!
On joskus hämmästyttävää huomata, että nykyään ei nikkarointiin tai kotikorjaustarpeisiin saa ihan helposti tarvikkeita normaaleista rautakaupoista tai puutavaraliikkeistä ja jos saa, täytyy ostaa esim. koko pussillinen tai vastaava iso erä. Verkkokaupoista kyllä löytyy melkoisen surffauksen jälkeen, mutta hypistelemään ei pääse. Tuon viilunkin perässä juoksin puoli päivää ympäri Tamperetta ennenkuin löysin pienestä kalustekorjaamosta jätesäkistä tammi- ja mäntyviilua pienet palat. Niin Matti, kiitos vinkistä ja linkistä Hollolaan - varmasti poikkean, kun siellä päin liikun. Usein tarvikkeita löytyy sitten uskomattomissa muodoissa esim. 20mm pyörökeppiä harjanvarsina, 4mm pyöröä kukkakeppeinä, 3mm pyöröä grillitikkuina, 2mm pyöröä coctailtikkuina jne.
PS. Kiitoksia, Raimo, vielä lähettämästäsi puutavarasta. Kokeilin jo tehdä pari jumprua - hienosti onnistuu.
Vielä noista viiluista. Joskus olen tehnyt toivioretken lähimmälle vaneritehtaalle. Siellähän sorvaavat koivusta ohutta viilua hirveät määrät. Ja melko paljon sitä menee roskikseen kun ei täytä laatuvaatimuksia, liikaa oksia tms. Tuota tavaraa saa sitten ilmaiseksi kun penkoo roskiksia. Edellyttäen tietysti että on ensin lirkutellut sopivalle ihmiselle että pääsee penkomaan roskiksia.
Tuo koivuviilu on minusta varsin sopivaa näihin mallinrakennustouhuihin, tiheäsyistä, tasalaatuista ja helppoa työstää.
Ja kun nyt kirjoittamaan alettiin niin vielä yksi juttu tuli mieleen noista jumpruista. Joskus yritin itse tehdä plokeja, mutta niistä tuli melko karkeatekoisia eikä kovin siistejä. Sitten löysin tämän tsekkiläisen firman josta tilasin ensin pienen määrän plokeja kokeeksi, ja niiden saavuttua havaitsin laadun erittäin hyväksi, jolloin lähetin heille jatkotilauksen suuremmasta määrästä. Minusta ovat laatuunsa nähden varsin edullisia: www.hismodel.com/articles-category-1
Kai Kauppi 21.10.2019 11:09 Vastaa lainauksella
Unohdin kehua mainitsemaani Chapmanin kirjaa: Architectura Navalis Mercatoria. On melkoinen opus kaikkine piiroksineen mm. rikimalleineen. Ainakin Adlibrikseltä löytyy hintaan 19,60 euroa.
Tuo koivuviiluvinkki oli hyvä. Ei aina kaikkea hoksaa.
RaimoK 21.10.2019 14:21 Vastaa lainauksella
Kai, ole hyvä. Toivottavasti tuli ehjänä perille.
Jumpru ja ploki ostoksille pitäisi itsekin jossain vaiheessa lähteä. Kun vain osaisi laskea tarvittavan määrän. Jotain osviittaa saa Badgerin määristä ja kun Druid:ssa yksi masto enemmän, täytynee laskea sillä kaavalla.
Rustirautoja menee kiitettävästi. Ei vaan kiinnosta pätkääkään lähteä niitä itse värkkäämään.
Cornwall:lla niitä näyttää olevan niin 7 kuin 5mm jumpruille. Mutta minkäänlaisia mittakuvia ei ole.
Taas tulee nättiä Tampereeneläkeläistelakalta.

Nyt vähän pääsee kommentoimaankin kun on läpyskällä.Luuri ei anna kirjautua:(.

Tuota viilua saa myöskin vanhoista huonekaluista.Meillä on esimerkiksi pirtuveneet viilutettu vanhan piirongin takaseinästä saadulla puutavaralla..Kun on riittävän vanhaksi mennyt niin sen vain repäisee varovasti irti kerroksittain.Käyn kirppareilla harvemmin ja aina tutkiskelen minkälaisia huonekaluja ja mitä materiaalia.Ikävä kyllä jotkut kelpaamatonta nykyajan rimpulaa,joskus löytyy helmiäkin.Etsivä löytää;)

Meillä on yksi naapuri onneksi joka on tuonut jo parikin vanhaa mahonkipöytää osina kun huomasi ikkunasta että on vannesaha pyörimässä.

Nyt on puutavaraa vähäksi aikaa.

Joskus 90 luvun lopulla kun kaipasin koivuviilua,etsiskelin viilufirmoja ja soittelin moniinkin.Olisi pitänyt silloin jo ostaa kuutio kerrallaan tai melkeinpä kontillinen.Noh sitten tilasin suomalaiselta pienoismallikaupasta kappaletavarana joka tuli Italiasta…Yllätys yllätys…Viiluissa leimat… PLYWOOD FINLAND..Viiluoperaationi kesti 3 kuukautta.Nykyään on riittävästi kaikkea ja jos ei ole niin etsin täältä paikallisesti,ei ole ollut puupulaa kun maalle muutti.Stadi olikin vähän turhan betoninen laivamalliharrastajalle.

Seurailen blogia luurilla säännöllisen epäsaannöllisesti että jatka vain hienoa juttua kollega:)

T.Marko ja Anne
Kai Kauppi 24.10.2019 16:54 Vastaa lainauksella
Kiitti vaan kommentista sinne Sulkavalle.
Kierrätys on kova sana mallarin hommissa: Meillä kävi ilmastointihuoltajat, jotka vaihtoivat hieman putkia. Voi että heiltä jäi kiva määrä todella taipuisaa 0,5 millin peltiä. Riittää taas pitkäksi aikaa. Vanhan 20mm harjanvarren sorvasin juuri tykiksi - hyvää, vanhaa ja tiukkaa koivua. Jne.