Tykkibarkassi

Liput: Aluksen lippu on saaristolaivaston sininen kielekelippu, joka oli käytössä 1761-1823. Sitä käytti saaristolaivaston Viaporin osasto. Avomerilaivasto, Tukholman kaleerilaivasto ja Ruotsista tulleet tykkisluuppiosastot ( C.O.Cronstedtin eskaaderi ja J.Törningin laivueet) käyttivät Ruotsin keltarististä kielekelippua. Lippu tämän tyyppisessä aluksessa pidettiin isomaston kahvelissa. Käskyt laivastolle annettiin johtoalukselta lippuviesteinä tai niitä välittivät pienemmät alukset, kun etäisyys oli suuri tai näkyvyys huono. Tykkibarkassit toimivat usein näissä tehtävissä. Saaristolaivaston vuoden 1788 toimintaohjeisiin liittyi…

Kysymyksessähän on suurehko vene, jonka pituus on n. 13m, leveys 3,8m ja syväys n. 1,1-1,3m. Tällaisen rungon käyttäytyminen varsinkin aallokossa on perin erilaista kuin pitempien alusten. Vene ”rullasi” helposti aallokossa eli aallot muuttivat suuntaa ja keinuttivat venettä. Tällöin purjeita täytyi pystyä nopeasti säätämään ja ruorimiehen täytyi myötäillä aaltoja kurssin pidon ohessa. Alusta ohjailtiin ehkä enemmän purjeilla. Peräsimellä tehtiin paremminkin korjausliikkeitä peruskurssiin, myötäiltiin aaltoja ja käännettiin alus. Aluksen keskipiste on hieman isomastosta keulaan päin. Sen etupuolella on etupurje ja klyyvari; takapuolella…

Kun Augustin Ehrensvärd ja Fredrik af Chapman 1760-luvulla alkoivat kehittää uusia alustyyppejä, heidän pyrkimyksenään oli aikaansaada sellainen saaristolaivasto, jonka kaikki alukset olisivat voimakkaasti aseistetut ja kykenisivät liikkumaan toiminta-alueellaan sekä purjeita käyttäen että soutamalla. Ajateltu toiminta-alue oli nimenomaan Suomenlahden sekä Tukholman ja Suomen välinen saaristo. Purjehtiminen saaristossa (myös sisävesillä ) on kokolailla erilaista kuin avomeripurjehdus. Avomerellä normaali alustyyppi oli raakapurjealus, jolla purjehdittiin lähinnä avotuulia ja valittiin reitit tuulen suunnan mukaan. Saaristossa saaret…

Pikkutykkien (nikhakojen) alalavetit tulivat reelinkilistan päälle ja ne tuettiin tukiraudalla törmäyslistaan sekä reelingin ja törmäyslistan välissä olevaan tukipalaan. Tämän ja mitoituksen takia täytyi reelinkiin kiinnittyvät osaset (alalavetit, rustit, hankaimet) tehdä kaikki kerralla paitsi mantookikaiteet, jotka tulevat myöhemmin, jotta takiloinnille jää paremmin tilaa tehdä. Alalavetit tein piirustuksen muotoon 3mm vanerista ja 6x3mm listan pätkistä. Tukirauta tuli 1mm peltisoirosta. Kyljen tukipalat tulivat lavettien kohdalla 6x3mm listan pätkistä ja rustien kohdalla 5x10mm listasta hiottuna muotoon. Keulan ensimmäiset alalavetit…

Kansi ja runko täytyi maalata/tervata ensimmäisen kerran, koska kiinnitettävien osien jälkeen maalaus olisi hankalaa. Ennen sitä piti vielä muotoilla keula ja tehdä siihen liittyvät hinausklyyssi ja keulapuun tukihahlo. Tein ne tammesta ja vahvistin vielä upottamalla pätkät 1mm:n rautalankaa sisälle. Ajattelin ensin värjätä rungon ja hioa ”puille” sekä lakata, mutta päädyin kuitenkin tervan ruskeaan akryyliin (Tamiya XF-64), koska aikaisemmat saaristolaivaston mallit hyllyn päällä ovat näin tehty – ikään kuin sopi paremmin. Ohensin maalia vedellä hieman, jotta puun rakoset jäävät hieman näkyviin, ettei tule liian muovinen pinta. Toinen kerros…

Välikansi alkaa keulasta ja jatkuu peräpeiliin saakka. Se reunustaa kanuunan lavetteja, mastonkaatokuiluja ja aukeaa miehistötilan keskeltä alakannelle, josta myös alkaa tulimuuri. Tein sen 3x6mm listasta naulaten pienillä messinkinauloilla kiinni liiman lisäksi. Naulaus oli ainoa tapa, koska kannessa on melkoinen ketka keulasta perään eikä mitään puristinta pystynyt käyttämään. Seuraavaksi tuli työn alle varsinaisen kannen tukikaaret, jotka samalla toimivat soutajien penkkeinä ja soutajien luukkujen reunatukina (ks. kuvia). Tein ne 5x10mm listasta, koska niiden täytyi olla tarpeeksi leveät penkille ja tukireunukselle sekä tarpeeksi paksut…

Augustin Ehrensvärd ei itse nähnyt kehittämänsä saaristolaivaston nousukautta. Hänen oli heikentyneen terveytensä takia anottava eroa 1771 johtotehtävistä. Ehrensvärd sitten kuoli 1772. Linnoitusten ja saaristolaivaston rakentaminen Suomen suojaksi jäi kesken. Ruotsin salainen valiokunta nimitti hänen seuraajakseen Uudenmaan rykmentin komentajan eversti Fredrik Possen. Kuningas Kustaa III tultuaan ”oikeasti valtaan” 1772 kuitenkin nimitti tähän tärkeään tehtävään Ehrensvärdin toiveen mukaan eversti Henrik af Trollen. Hänestä tuli Ehrensvärdin työn erinomainen jatkaja. Ruotsissa toimiva af Chapman oli tiiviissä yhteistyössä af Trollen kanssa…

Chapman opiskeli laivanrakennusta ja -suunnittelua Englannissa, Hollannissa ja Ranskassa. Hän palasi Ruotsiin 1757 Karlskronan päälaivastotukikohtaan. Vuosina 1758-59 hän teki puutavarantutkimisretken Turusta pitkin Suomen ja Ruotsin rannikkoa Pohjanlahden ympäri. Tällöin Chapman päätyi siihen, että uudet saaristoa varten suunnitellut alukset piti tehdä tammikaarille ja -kölipuulle, mutta muuten mäntypuusta, koska sitä oli runsaasti ja helposti saatavilla. 1760 hänet lähetettiin Ruotsin Pommeriin Stralsundiin kenraali Augustin Ehrensvärdin avuksi suunnittelemaan uusia kaleereita korvaavia saaristoristeilijöitä. Työ jatkui Sveaborgissa…

Rakennepiirros ja purjepiirros tykkibarkassiin löytyy kyllä Sverige Riksarkivetin luettelosta, mutta siellä ei ole kuvia näistä. Rakennepiirroksen kuva löytyi sitten muutaman päivän surffauksella Ruotsin Digital museossa – tosin joutui avaamaan kymmeniä Chapmanin piirroksia, koska nimityksistä ei pystynyt päättelemään mitään. Purjepiirros on edelleen hakusessa Sverige Krigsarkivetistä. Suurena apuna on kuitenkin 1770-luvulla tehty Tukholman merihistoriallisen museon malli, josta otin lukemattomia kuvia. Mallissa ei ole purjeita, mutta takilat kahveleineen ja köysineen on, joten niitten mukaan pystyy kyllä purjeetkin tekemään, jos ei kuvaa…