Hieno Spiti viitonen. Kokonaisuus kohdallaan. Erityisesti tykkään maltillisista vanhennuksista: spinnerin "tausta" tai se osa joka on runkoa vasten. Uskottava. Pakokaasun jäljet, pakosarjat. Hyvä. Merlin-moottori likaa Spitin pohjaa vahvasti. Usein olen itsekin miettinyt kuinka paljon uskaltaa pohjaa liata, että olisi uskottava.
Tamiyan omat siirtokuvat on haasteelliset, kun ovat niin paksut. Jännä taas, että monet tsekkisarjojen siirtokuvat ovat puolestaan niin ohuet, että ne ovat jo hankalat asentaa. Parhaat omasta mielestä ovat kai Xtradecalsin/Microscalen/Superscalen siirtikset. Tottelevat litkuja myös hyvin.
Noiden MIGin maalien sävyistä on todella paljon puhuttu eri foorumeilla. Ainakin tässä näyttää hyviltä sävyiltä.
Etusivu 
Galleria Mallit: lentokoneet 1939–1945
Spitfire Mk.Vb
Pakosarjojen vaihtaminen paransi merkittävästi koneen näköä. Ne vaikuttavat aika suurilta mutta näyttävät mielestäni hyviltä. Koneen kk:t oli suojattu kentällä teipeillä ja tykin putkien päässä oli suojana käsittääkseni vahaa tai vastaavaa. Toteutin ne myös tässä mallissa.
Tamiya 61033 Spitfire Mk.Vb 1:48, Eduard FE 811 teräsvyöt, Eduard 648182 pakoputket, Eduard EX 052 maskit Ammo Mig 7214 RAF WW ll Late colors-maalit ja viimeistely tehty Ammo Mig 2052 Satin varnish -lakkalla. Välilakkauksessa käytin Humbrolin Clearia. Oli muuten ensimmäin kerta, kun lakkasin kiiltävällä lakalla koko koneen ennen siirtokuvia. Vedin sen pensselillä.
Vanhennuksessa on käytetty pääasiassa Winsor&Newtonin vesiliukoisia öljyvärejä. Pakoputkia uitin vanhoissa Migin litkuissa.
Alusta on rakennettu Ikean pyöreän korkkialustan päälle seinälaastilla ja lukusilla erilaisilla ruoho- ja maastoaineilla. Spitti on siimalla kiinni alustassa ja pyörät on tapitettu myös alustaan.
Mikä meni ok? Pakoputkista tuli hyvät ja ne ikivangat Migin litkut teki pinnasta karhean, bensakorkista aika hauska, tuulilasin sain istumaan hyvin, pakokaasuvanat aika hyvät, kokonaisuu ok ja alustasta tuli parempi, kuin oletin.
Mikä meni ns. käteen? Välilakkauksessa (Humbrol Clear) pintaan tuli roskia, jotka huomasin vasta myöhemmin. Muutenkin maalausjälki ja koneen pinta voisi olla parempi. Siirtokuvien laittaminen oli aika painajaista (jatkossa pyrin maalaamaan vähintään maatunnukset). Migin värien sävyistä voi olla montaa mieltä. Ainakin ne sopivat huvin alustan kanssa ;0). Ruiskun käyttö oli vuoden tauon jälkeen ihan alkutekijöissään, mikä vaikutti jälkeen. En edes yrittänyt tehdä korostuksia ruiskulla. Tein ne kaikki käsin (lukuunottamatta pakokaasuvanoja).
Välillä oli epätoivonen olo ja kone näytti aika hirveältä. Paljon sain pelastettua Ammon satiinlaka- viimeistelyllä. Sillä sain sopivan yhtenäisen pinnan.
Tärkein opetus oli taas se, että malli kannattaa aina tehdä valmiiksi asti.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.
