Piilo

Vuoden kolmantena valmistuvana projektina tarjolla vinjetti pojasta joka on päässyt kiusaajiaan pakoon suosikkipaikkaansa, niityllä maatuvaan puolitelan raatoon. Musta silmä kielii siitä ettei kuitenkaan ihan ajoissa ehditty. Tämä on niitä projekteja joka alkoi yhtenä ja valmistui lopulta muuna, ajatus siis kypsyi homman edetessä mutta mitään ei varsinaisesti tarvinut tehdä sen takia uusiksi. Idea Pojan mustaan silmään syntyi pakon edessä, figuurissa oli näet valuvika toisen silmän kohdalla ja tämä oli luontevin tapa kojata asia, ja samalla tarina sai uusia suuntia.

Pohjana tässä on Brach Modelsin hartsimalli Somua puolitelasta jossa alunperin aseistuksena 75mm tykki, figuuri on taasen Stalingradin valmistetta ja tällä on itse asiassa esikuva todellisesta elämästä. Tässä kuitenkin eri ympäristössä ja sodan jälkeen. Ruohomatto on Model Scenen valmistetta ja Tomi Raappana teki minulle puisen alustan.

Vaunu on maalattu Tamiyan maaleilla ja hiuslakkachippailulla ja muilla litkutuksilla ruostutettu, figuuri Vallejon maaleilla ja sävytykset yms öljyväreillä.

Isompia kuvia halajavat löytävät ne tuolta: imot.kuvat.fi/kuvat/Hideout/

Kommentit

Jonkka 24.3.2019 16:39 Vastaa lainauksella

Hieno toteutus, hyvä vaikkakin bitter-sweet tarina sekä hienosti keksitty miten peittää figun silmäpuolisuus. Yleensä en ruostepurkeista niin välitä mutta tähän sopii (kuin nyrkki silmään). Ruostetta on aavistuksen liian tasaisesti, mieluusti näkisin sitä enemmän toisissa paikoissa kuin tasaisesti kaikkialla ja kansallisuustunnuskin saisi ottaa hittiä luonnonvoimista tuossa vaiheessa.

Timo Rissanen 24.3.2019 16:54 Vastaa lainauksella

Tämä vinjetti osoittaa, että ei tarvita paljon tavaraa, kun saadaan aikaan hieno työ.
Mielestäni tämä ei ole edes sotaisia, vaan pikemminkin hellyttävä ja herkkä. Ja tulee jotenkin säälittävä olo, mutta samalla fiilis niin kuin hyvän leffan loppukohtaus.
Lisää näitä, joissa tarina on muutamalla kuvalla saatu iskostumaan loistavasti.

Malli on aidon oloinen, kun vaan saisi tyhjentyneitä renkaita alle. Niitä tarviis muuallakin. En tiedä valmistaako kukaan mutta aidon oloista on vaikea työstää. Onko kellään kokemusta? Paukautan puolikasta vaille täydet, koska tämä on hyvin tehty ja tässä on tunnelmaa hyvin yksinkertaisella keinolla.

Esko Rusi 24.3.2019 20:00 Vastaa lainauksella

Pysäyttävä ja ajatuksia herättävä malli. Vai voiko tätä ajatella pienoismallina vaan jokin muu taiteen laji. Tämä vie jalat alta.

Esko Koskinen 24.3.2019 21:49 Vastaa lainauksella

Tosi hieno malli ja idea! Kaikkien dioraamojen ei tarvitse aina esittää auringonpaisteessa korjattavaa Tigeriä tai hampaisiin asti aseistautuneita sotilaita.

AJ 25.3.2019 06:58 Vastaa lainauksella

Moi Tomi, Komppaan yllä olevia kehuja; eiköhän jo kaikki oleellinen ole sanottu. Erityisesti pidän idiksestä ja kokonaistoteutuksesta. Huipputyötä! Parhain terveisin, AJ

Petri Hiltunen 25.3.2019 13:21 Vastaa lainauksella

Todella hienosti saatu surullinen, pysäyttävä ja hiljainen tunnelma malliin! Loistoduunia.

Tomi Eloranta 25.3.2019 16:45 Vastaa lainauksella

Kiitoksia kommenteista. Joo, välillä pitää uskaltaa tehdä jotain erilaista ja ottaa inspiraatio sieltä mistä sen saa voimakkaimmin. Tämäkin olisi voinut olla vain yksi ruostehylky muiden joukossa jos olisin noudattanut originaalia suunniltelmaa.

Kalle Korkala 26.3.2019 03:14 Vastaa lainauksella

Hieno dioraama! Kuten aiemmin todettu, vähän surumielinen mutta toimiva. Mikä muuten tuon Stalingradin figuurin tarina on?
YT
Kalle

Tomi Eloranta 26.3.2019 03:28 Vastaa lainauksella

Kalle Korkala kirjoitti:

Hieno dioraama! Kuten aiemmin todettu, vähän surumielinen mutta toimiva. Mikä muuten tuon Stalingradin figuurin tarina on?
YT
Kalle

Hahmon alkuperästä juttua tuolla: rarehistoricalphotos.com/abandoned-boy-stuffed-animal-1945/

Esa Määttä 1.4.2019 08:09 Vastaa lainauksella

Tomi on taas käyttänyt vapaa-aikansa järkevästi. Hienosti ikääntynyt, ja miltei puhtaaksi ryöstetty vaunuvanhus. Poitsu vaunussa tuo ihan uudenlaista fiilistä sivuilla yleensä näkyviin malleihin. Tämän voi myös sijoittaa ajallisesti melkeinpä minne tahansa, 40-60-luvulle. Hyvä, katselijaa ei ohjata ajattelemaan vain sitä mitä on rakennettu, vaan tästä voi itse rakennella oman tarinan diolle.

Tomi Eloranta 1.4.2019 11:03 Vastaa lainauksella

Kiitokset kaikille kommentoijille :)