Teit laitteen sitten itse - voi hyvänen aika!
Erittäin mielenkiintoinen päivitys. Aina kun olen itse päässyt takilointivaiheeseen, olen tukeutunut artesaanivaimon lankalaatikoihin ja kuunnellut melkoisen esitelmän lankojen anatomiasta. Nyt todellakin alan jotain siitä ymmärtämäänkin.
Köydet ovat todella hyvän näköisiä ja aitoja - liekö tuon kustannustehokkuuden niin väliä, kun lopputulos miellyttää silmää.
Etusivu 
Galleria Rakennusblogit: vesialukset HMS Druid 1776
HMS Druid 1776
Ropewalk
Olen useasti ihaillut MSW:n puolella (Model Ship World) kun pro-rakentajat tekevät itse köydet malleihinsa.Näinpä sitten päätin itsekin koittaa köysien tekemistä.
Perinteisesti kiinteä takila on varsinkin rakennussarjoissa esitetty mustilla köysillä ja juokseva takila vaalealla tai väriltään hamppua muistuttavalla köysillä. Tällä ajatuksella tuli jo tehtyä ostoksia, kun tilasin Englannista kaikenlaista tavaraa kiireellä, ennen kuin brexit lisää kuluja ja hidastaa toimituksia.
Jenkkilässä perinteisesti keksitään työkaluja ja koneita eri hommiin, vaikka ei tarvittaisikaan. Näin on käynyt myös moneen mallailuun liittyvissä apuvälineissä ja työkaluissa. Olin yhteydessä erääseen valmistajaan, jonka videon perusteella laite ja hänen käyttämänsä tekniikka toimi hyvin. Näinhän se tosin menee jostain syystä myös aina TV-shopin mainoksissa. Mutta liekö korona aiheuttanut sitten hänelle komponenttien toimitusongelmia, joten myytävää ei ollut eikä tietoa koska seuraavan kerran saa uusia.
Ropewalk-nimi juontaa historiasta purjelaivojen ajoilta, kun köydet valmistettiin laivoihin. Köyden säikeitä kierrettiin siihen tarkoitukseen rakennetulla vaunulla ja sen ratastuksella ja kun kierrettä oli tarpeeksi, köysi alkoi muodostua eräänlaisen ”suukappaleen” avustuksella. Näissä köysitehtaissa oli pitkät tuotantolinjat. Netistä löytyy hyviä kuvauksia ja kuvia, mitä köysien valmistaminen aikanaan oli.
Monet pienoismallien köysille tarkoitetut ropewalk:it vaativat suhteellisen paljon pöytä- tai hyllytilaa. Mutta löytyi myös eräs innovaatio, missä ropewalk oli laitettu toimimaan vertikaalisuunnassa. Hintoihin tämänkin laitteen hankinta olisi tullut posti- ja tullikuluineen, joten päätin rakentaa vastaavan laiteen itse. Loppujen lopuksi on kyseenalaista tuliko se sitten yhtään halvemmaksi kuin jo kertaalleen keksitty ratkaisu…
Ensiksi otin reservissä varalla olleen sähköparranajokoneeni ja selvitin ottavatko sen akut virtaa vastaan. Kun näin kävi, pistin koneen palasiksi ja otin sähkömoottorin ja akuston uusiokäyttöön. Jostain oli jäänyt käteeni joskus muovilevyä, jossa oli 0,5 mm alumiinipinnoite molemmin puolin. Tästä sitten pohja- ja päällyslevyt, minkä väliin ratastus ja liityntä sähkömoottorille.
Toteutus ei ollut itselleni alkuun ihan kristallin kirkas ja varmuuden vuoksi tuli ostettua erikokoisia hammasrattaita, 2 mm akseleita ja akseliholkkeja. Olin hieman epäileväinen sähkömoottorin väännöstä ja akselien laakerointiin lähdin vyö- ja henkselit-asenteella mikä osoittautui turhaksi. Tarkoitan, että kävin hankkimaan normi kuulalaakerit 4 mm akseliholkille ja painelaakerit 2 mm akselille. Painelaakereita en löytänyt kuin Kiinan lisäksi Englannista, mutta tulivat suht nopeasti brexitistä huolimatta, kun summa jäi alle 20 euron.
Kuulalaakerit jäivät asentamatta, kun tarvittava 8 mm reikä ei osunut käsin poraten riittävällä tarkkuudella kohdalleen eikä karapaksuus sopinut pikku jyrsimeeni. Onneksi levyä oli sen verran, että susikappaleesta huolimatta uusi levy 2 mm reillä onnistui niin, että rattaiden sovitus oli kohdillaan.
Köydet tehtiin perinteisesti siten, että haruksiin tulevat köydet tehtiin neljästä säikeestä ja muut köydet 3 säikeestä. Tein tämän mahdollisuuden myös omaan laiteeseeni. Köyden kätisyyden muuttaminen oikea- tai vasenkätiselle nousulle on helppo vaihtaa moottorille tulevat johdot eri järjestykseen. Ideaali nousukulma on 35 astetta.
Sähkömoottori paikalleen, sopiva vastapaino ja sitten testaamaan. Mutta vaikka ratastusta mielestäni optimoinkin, laite kiersi aivan liian kovilla kierroksilla. Sitten metsästämään nopeudensäädintä 3V virralle. Onneksi sellainen löytyi Suomesta ja uusi yritys. Ja köyttä alkoi syntymään.
Oikeanlaista lankaa haen vieläkin eri vahvuisille köysille. Langan laadulla on iso merkitys, miten ”karvaisia” köysistä tulee. Olen kokeillut erilaisilla puuvilla- ja polyesterilangoilla. Silkillä tarkoitus kokeilla myös ja sitä on näköjään käytössä monilla rakentajilla. Köyden paksuutta säädetään lankojen määrällä per säie. Tietysti itse langan paksuus vaikuttaa köyden paksuuteen yhtälailla.
Mustat kiinteän takilan köydet teen kuitenkin tumman ruskeasta langasta. Rakenne näkyy paremmin ja näyttää enemmän köydeltä kuin pikilangalta.
Lopputulokseen olen tyytyväinen, tosin tuotekehitys ei ollut taaskaan osaltani mitenkään kustannustehokasta. Tavaraa tuli hankittua hinnallisesti varmasti yli valmiiksi mietityn tuotteen edestä, mutta kokemus taas tämäkin. Ja ylimääräisistä akseleista ja rattaista voisi rakentaa rihmauslaiteen, kun sitäkin joutuu tekemään, kun takilointi aikanaan etenee.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.
