HMS Druid 1776

Olen useasti ihaillut MSW:n puolella (Model Ship World) kun pro-rakentajat tekevät itse köydet malleihinsa. Näinpä sitten päätin itsekin koittaa köysien tekemistä. Perinteisesti kiinteä takila on varsinkin rakennussarjoissa esitetty mustilla köysillä ja juokseva takila vaalealla tai väriltään hamppua muistuttavalla köysillä. Tällä ajatuksella tuli jo tehtyä ostoksia, kun tilasin Englannista kaikenlaista tavaraa kiireellä, ennen kuin brexit lisää kuluja ja hidastaa toimituksia. Jenkkilässä perinteisesti keksitään työkaluja ja koneita eri hommiin, vaikka ei tarvittaisikaan. Näin on käynyt myös moneen mallailuun liittyvissä apuvälineissä ja…

Märssyistä ei ollut kuin yläpuoliset kuvat. Se ei tekemistä haitannut, kun rakenne tuli tutuksi Badger:iä tehdessä ja hankituista opuksista löytyi myös aiheeseen liittyvää tietoa alapuolisiin rakenteisiin. Päärynäpuu oli materiaalina tasoihin ja yläpuoliseen kehään. Kehän käsittelin mustalla spriimaalilla. Tästä tuli mielenkiintoinen haaste. Kehä ei jostain syystä halunnut liimautua Titebondilla. Pigmentit pinnalla olivat jotain mikä aiheutti löyhän kiinnityksen. Kokeilin yhteen märssyyn kaksi kertaa hiomalla liimapinnat, mutta sama tulos. Vaihdoin liiman UHU Hartiin ja sitten alkoi pysyä kiinni. Kaikkiin kolmeen märssyyn piti tehdä tämä sama…

Edellisestä päivityksestä on kulunut reippaasti aikaa. Kesällä ja alkusyksystä laivatyömaalla ei tapahtunut mitään. Peräkannen kaiteet tulivat pitkän taistelun jälkeen viimein paikalleen. Sovittamista riitti. Tykkejä laitan näillä näkymin vain 6 kappaletta. Laveteista puuttuvat vielä heloitukset ja silmukat laitojen sisäpuolelta. Tykkien takilointia ei täysimittaisesti pysty esittämään, kun kannen keskiosa on ilman laudoitusta. Mutta laitetaan aikanaan se mitä sopii. Seuraavaksi sitten alkaa mastojen rakentelu. Tuli jo hankittua 150 punnalla jumpruja, plokeja ja muuta takinlointiin liittyvää tavaraa mukaan lukien köydet. Niistä sitten…

Tämä päivitys on hieman kevyt ja ulkoisesti merkittävää edistystä ei ole tapahtunut sitten maaliskuun lopun. Koronakonttori siirtyi mökille huhtikuussa, mutta laivatyömaa ei, joten nettoaika rakentamiseen on ollut suhteellisen vähäistä. Tosin eräänlaista nysväämistä on riittänyt kuitenkin riittävästi, kun olen koittanut saada pieniä yksityiskohtia paikalleen runkoon. Reelinki kiertää nyt läpi laivan. Piirustuksissa ei ollut minkäänlaista mittakuvaa reelingin leveydestä ja oikeaa mittaa eri paikkoihin joutui hakemalla hakemaan eri lähteistä. Peräkannella ovat paikat kaiteiden tolpille ja pollaritolpille. Se miten kaiteet saa rakennettua niin…

Edellisestä päivityksestä on turhan pitkä aika. Meni kolme kuukautta, että en ehtinyt tekemään tämän projektin kanssa mitään. Nyt taas tunnetuista syistä johtuen aikaa on. Kannet ovat saaneet lankut pintaan. Työlääksi tämän vaiheen teki sama ilmiö mistä kerroin runkolankutuksen yhteydessä. Nämäkin poppeli-rimat oli tehty höyrytyksen jälkeen lykkäämällä veitsen läpi. Kun kosteus oli kummassakin päässä korkeampi kuin keskellä, kutistuminen sitten oli niin paha 10-15cm matkalta, että hukkaa siitä syntyi. Ja paksuudessa myös taas keskellä oli ylimittaa. Ilman tuota pientä rumpuhiomakonetta rimojen samaan paksuuteen saattaminen olisi ollut…

Ensimmäisen kerran piirustukset nähtyäni totesin, että keulan koristeissa tulee haasteita. Niin paljon kun aikanaan pidinkin konepiirustuksesta, taidot tehdä kahdesta 2D-kuvasta työkuva keulan kaareville osille jäi tekemättä. Seuraus oli, että jotkut osat joutui tekemään kolmeen kertaan ennen kuin ne olivat kiinnityskelpoisia. Puun työstäminen ei siis ollut haaste, vaan kaarevien osien sovittaminen oikeassa pituudessa kaareviin pintoihin. Nämä osat tein puksipuusta, joka oli tähän tarkoitukseen todella hyvä materiaali. Onneksi tavaraa oli kasassa riittävästi, että riitti susikappaleista huolimatta. Keulafiguurin tekeminen meni pahasti…

Laidat sisäpuolelta laudoitettu. Niiden puunaulaaminen vielä mietinnässä. Laitojen kulma sellainen, ettei reikien poraaminen nauloille mitenkään yksinkertaista. Todennäköisesti hoidan naulaamisen kynällä. Etu- ja takakannen palkit sovitettu. Näiden asennus vasta kun tykkikansi laudoitettu. Kokkapuu (bowsprit) ja liivaripuomi (jib boom) tehty kun asennus keulakannen palkkeihin oli syytä sovittaa tässä vaiheessa. Tein sen päärynäpuusta ja päädyin tekemään muut mastot myös päärynäpuusta. Ensimmäiset mastoaihiot saan uudelleen käytettyä raakoihin. Takakannen reelinki osittain valmis. Loppuun sen saa tehtyä kun takakansi laudoitettu. Haastetta…

Runko on sahattu irti kehdostaan, kansipalkit ala- ja tykkikannelle liimattu. Samoin asensin tässä vaiheessa ns. waterways:t tykkikannelle kansipalkin ja kaarien kulmaan. Sitten kävin peräpeilin kimppuun. Tiesin, että haasteita riittää kun peräpeilin rungon tekeminen oli vaikeaa. Siinä kun ei ole yhtään suoraa pintaa. Kaikki listat joutui taivuttamaan kahteen suuntaan ja siihen piti keksiä erilaisia virityksiä kastelemalla tai lämmittämällä. Välillä tekeminen meni vaan aika pieneksi ja tilkkutäkiksi. Kesä meni mökin ikkunan pokia ja vuorilautoja fiksatessa ja ajattelin, että ikkunahommat riittää tältä kesältä, mutta kotona laivatyömaalla ne…

Edellisessä päivityksessäni tuskailin välillä esiintynyttä puutumistani rungon lankutuksen ja naulojen tekemisessä. Joten välipalaksi aloin värkkäilemään ruoria, vaikka sitä tässä projektissa ei vielä pitkään aikaan tarvitakaan. Puulajiksi valitsin guantambu-puulajin, Etelä-Amerikassa kasvava puu, joka tunnetaan myös ivory woodina. Tästä on tullut tehtyä kaikenlaista hyödyllistä ja vähemmän hyödyllistä vuosien varrella, joten sen käyttäytyminen sorvissa oli tuttua. Se on suhteellisen kovaa ja pysyy työstettäessä hyvin kasassa. Puolat ja ruorirummun sorvailin, ruorin keskiön ja kehän tein jyrsimellä. Ruorin kehä kuuluisi oikeaoppisesti tehd…

Runkolankut ovat päärynäpuuta. Rimat oli tehty höyryttämällä ensin aihio ja sen jälkeen pukattu veitsistä läpi. Vaikea sanoa millaisessa höyrypannussa aihio oli ollut, mutta rimat olivat toisesta päästä 10 cm matkalta 0,6mm kapeampia kuin muu rima. Eli ollut oleellisesti kosteampaa kuin muu aihio. Tämä sitten aiheutti kuivuessaan isomman kutistuman. Paksuus oli 1,6mm ja kun kuvien mukainen lankun paksuus piti olla 1,3mm, rimat joutui mitallistamaan oikeaan paksuuteen. Se oli muutenkin tarpeen kun pinta veitsien jäljiltä oli turhan rosoinen. Tätä puutavaraa oli näennäisesti tarpeeksi koko rungon lankutukseen, mutta rimoissa oli yllättävän…

Tämä rungon osa vaati taas selvitystä mitä se on suomeksi. Veneissä tämä tunnetaan törmäyslistana, myös törmärinä tai parraslistana. Termi varpelaita on itselleni ihan outo. Viime päivityksessä ihmettelin mitä ”carling” on suomeksi. No sekin selvisi, että se on karlinki.. Mutta, tämän wale:n rakenteluun tuli hankittua pala eebenpuuta. Palikalla ei tosin ollut kokoa kuin 33x44x130mm. Tästä tein 2,4x4,4mm rimoja. Vanhana puumiehenä oli pakko suorittaa laskuharjoitus. Lopputulos oli se, että rekkalastillinen tätä eebenpuuta maksaisi vähän yli 5 milj. euroa. Vaikka tämä palikkani ei ollut ihan parasta a-ryhmää, eli hieman ohuita ruskeita viiruja…

Ala- ja tykkikannen kansipalkit on nyt työstetty ja sovitettu. Olen pidempään yrittänyt selvittää, miten Pohjois-Amerikan puolella rakennetut laivat erosivat Euroopan puolella rakennetuista. Wolfram zu Mondfeldin opuksen Historische Schiffsmodelle mukaan, niin kattavasti kuin siinä eri asioita onkin kuvatun, lähinnä erittelee eri aikakausien eroja. Harold Hahnin myöhemmin piirtämistä yritin vetää joitakin johtopäätöksiä, mutta en tiedä kuinka oikeasuuntaisia ne ovat. Tämä pohdiskelu on johtunut siitä, että miten tässä mallissa kansipalkisto tulisi rakentaa. Nämä vuonna -80 piirretyt piirustukset eivät ota mitään kantaa palkkien…

Viime päivityksestä on kulunut jo tovi, mutta se ei tarkoita, että projekti olisi pysähtynyt. Peräsimen rakentelin tässä vaiheessa kun runkoa pystyy vielä kääntelemään kivuttomasti. Peräsimen saranat tein 0,2mm messinkilevystä. Se on ja tuntui hieman liian ohuelta, mutta omassa varastossa ei nyt muuta ollut. Peräsimen puoleiseen saranaan juotin 1,5mm messinkipuikosta tapin. Aihioihin porasin reiät messinkinauloille. Tarkoitus oli saada musta ja metallinen kiilto näihin saranoihin käyttämällä messingille tarkoitettua tummennusainetta. Aihiot pesin huolellisesti asetonilla, jotta kaikki mahdolliset rasvat olisivat poissa. Sitten heitin aihiot…

Seuraavaksi oli vuorossa tykkipaikkojen aukkojen tekeminen. Tämä vaihe yllätti työmäärällä. Välillä suoraan sanoen tympeäkin vaihe. Aukkoja puolellaan 10 eli yhteensä 20. Itse kaaren tai kaaren osien aukiporaaminen ei tietysti ihme homma ollut, mutta sitten aukon hiominen mittoihinsa ja raamituksen tekeminen. Vastapuolen aukon tekeminen meni jonkin verran nopeammin kun mitoitus oli mietitty toisella puolella. Raamitukseen tarvittavat kappaleet ja niiden sovitus oli välillä varsinaista sirkkeliakrobatiaa kun sentin puolentoista kappaleita koitti sovittaa tiukasti. Tykkikannen runkoon tulevat pitkittäispalkit olin peräpäästä yli puolen laivan…

Työläs peräpeilin rakentelu oli sovittamista ja taas sovittamista. Mastoaihioit tein tässä vaiheessa kun mastojalkojen sovittaminen täytyy tehdä ennen kansipalkkien asentamista. Kaikki kolme mastoa ovat eri kulmassa.

Kaikki runkokaaret, jotka tulevat liimausjigiin kiinni, ovat nyt paikoillaan. Alkaa ensimmäinen isompi hiontasessio. Tunteja en viitsinyt laskea. Keulan rakentamisessa riitti sovittamista, peräpeilistä puhumattakaan.

Runkoaihiot liimauksen jälkeen mitallistin rumpuhiomakoneella 5,6mm:iin ja sen jälkeen piirustuksista paperinen leikkausmalli. Tästä sitten lehtisahalla muotoon. Tämän jälkeen oskiloivalla hiomakoneella pinnat nimellismittaan.

Puutavarasetti piti sisällään 7 eri puulajia. Lisäksi omasta varastosta otan kaksi puulajia lisää. Projektin edetessä saattaa mieli vielä muuttua. Eri puulajeilla on tarkoitus korostaa yksityiskohtia eikä se sinänsä ole itsetarkoitus. Mittakaava 1:48 antaa mahdollisuuksia tuoda esiin lukemattomia yksityiskohtia. Se mitä saa esiin, riippuu tietysti omasta osaamisesta. Kuvateksteissä enemmän alkuvaiheista.