Pfalz D3a

Kaunis ja hyvin onnistunut kaksitaso!
YT
Kalle

Pfalz oli hieno loppusodan aikainen kone. Ehkä jäi hieman muiden tehokkaampien versioiden varjoon.

Mallin toteutus on hieno ja ei takiloinnistakaan jää mitään moitittavaa. Pidän ehdottomasti.

PS: Jos nyt ehdottomasti halutaan jotain kritiikkiä, niin ehkä tuo propelli on hieman liian monotoninen. Pitää katsoa referenssit, ja tehdä senmukainen propelli. Tuskin se nyt ihan tuollainen oli ollut.

Mika Kauranen kirjoitti:

PS: Jos nyt ehdottomasti halutaan jotain kritiikkiä, niin ehkä tuo propelli on hieman liian monotoninen. Pitää katsoa referenssit, ja tehdä senmukainen propelli. Tuskin se nyt ihan tuollainen oli ollut.

Täysin samaa mieltä kanssasi. Kyllä kattelin millainen se pitäisi olla. Kahteen otteeseen ropelin maalasin ensin yrittäen jäljitellä niitä juovia mutta siitä tuli ihan hirvee :) joten päädyin jättämään sen tuommoseksi. Miksei kukaan tee siirtokuvina noihin potkureihin puujäljitelmää. Tai joku joka osaa tehdä tuon vois pitää täällä oppitunnin aiheesta.

Jotain tällaista: www.youtube.com/watch?v=ZCB4I_UNJM0 Juu, en ole kokeillut, ja eka tuskin olisi esittelykelpoinen ;-)

Oikein hieno ja tyylikäs, vähän harvemmin nähty konetyyppi. Malli on niin hyvä, että vain pilkunviilaja minussa löytää pari kommentoitavaa: Eduard on tehnyt tämän sarjan siten, että alasiipi on itse asiassa koneen aikaisemmasta D.III-versiosta, jossa siiven kärki on muodoltaan samanlainen kuin yläsiivessä ja tämän takia rakennusohjeet neuvovat pyöristämään siiven kärjet - nyt ne näyttäisivät noiden kuvien perusteella liiankin "typistetyilta" (symmetrisiltä).

Onkos koneen takiloinnista jäänyt uupumaan etummaisen siipituen alapäästä rungon ja yläsiiven välisen tuen yläpäähän menevät vaijerit? Samoin koneesta puuttuu (kuten puuttuu Eduardin rakennusohjeesta) vaijerit, jotka lähtevät alasiivestä (samasta kiinnityspisteestä johon tulee rungon ja yläsiiven välisen takimmaisen tuen yläpäästä tuleva vaijeri) kohti yläsiiven kärkeä. Ja vielä pieni nilitys alasiiven juureen tulevien vaijereiden kiinnityspisteestä: rungon ja yläsiiven välisen etummaisen tuen yläpäähän tuleva vaijeri lähtee etummaisen siipisalon juuresta, mutta etummaisen siipituen yläpäähän tuleva vaijeri lähtee laskutelinetuen yläpäästä.

Paavo Virolainen kirjoitti:

Miksei kukaan tee siirtokuvina noihin potkureihin puujäljitelmää.

Ainoa mallisarja, jossa olen törmännyt potkurin "puujäljitelmäsiirtokuviin" on Arma Hobbyn 1:72 Fokker E.V, jonka "Expert Set" ja "Limited Edition" -versioissa on dekaalit sekä Heine- että Axial-potkureille.

Moi Paavo, Tyylikäs Pfalz D3A; tuo lekon musta-valkoinen maalaus kolahtaa erityisesti, tekee siitä todella coolin näköisen. Rakentava kritiikki lienee annettu jo edellä. Parhain terveisin, AJ

Niin sitä tulee sokeaksi omille töilleen että ei huomaa edes puuttuvia takilointeja. Kiitos Veikko huomautuksesta. Tuota puuväri juttua pitää testata. Kiitos Tervo linkistä.

Tuo youtube-linkissä kuvattu laminointi- ja syykuvioinnin teko värikynillä näyttää kovasti työläältä. Itse olen tehnyt homman akryyli- ja öljyväreillä: eka akryylivärikerros vaalealla ruskealla, teippaus kapealla teipillä (mallin mittakaavasta riippuen 0.4, 0.7 tai 1.0 mm). Teipin pyrin vetämään yhtenäisenä nauhana potkurin lavasta toiseen - siis toisen lavan etupuolelta toisen lavan takapuolelle. Ja teippauksen pitäisi olla sellainen, että lopputuloksessa potkuria sen lappeelta katsoen laminointikerrokset näkyvät suorina juovina ja vastaavasti suoraan edestä katsoen laminointikuvion muoto riippuu potkurin muodosta ja profiilista. Teippauksen jälkeen tummempi sävy ja maalin kuivuttua kevyt syykuviointi parilla öljyvärillä superlonpalalla levittäen ja tämän jälkeen sävytys ohennetulla läpikuultavalla keltaisella tai oranssilla ja päälle lakka.

Veikko Karppinen kirjoitti:

Tuo youtube-linkissä kuvattu laminointi- ja syykuvioinnin teko värikynillä näyttää kovasti työläältä. Itse olen tehnyt homman akryyli- ja öljyväreillä: eka akryylivärikerros vaalealla ruskealla, teippaus kapealla teipillä (mallin mittakaavasta riippuen 0.4, 0.7 tai 1.0 mm). Teipin pyrin vetämään yhtenäisenä nauhana potkurin lavasta toiseen - siis toisen lavan etupuolelta toisen lavan takapuolelle. Ja teippauksen pitäisi olla sellainen, että lopputuloksessa potkuria sen lappeelta katsoen laminointikerrokset näkyvät suorina juovina ja vastaavasti suoraan edestä katsoen laminointikuvion muoto riippuu potkurin muodosta ja profiilista. Teippauksen jälkeen tummempi sävy ja maalin kuivuttua kevyt syykuviointi parilla öljyvärillä superlonpalalla levittäen ja tämän jälkeen sävytys ohennetulla läpikuultavalla keltaisella tai oranssilla ja päälle lakka.

Sieltäpä tuli pääpiirteittäin sama ohjeistus, jonka olisin itse laittanut, jos olisin ehtinyt ennen Veikkoa. Kiitos Veikko!

Tässäkin luulin aluksi että kyse oli WNW:n sarjasta, mutta tämähän on vielä pienempää mittakaavaa! Hieno pintakäsittely, näyttää hienolle täysmusta kone kun sen osaa toteuttaa näin tyylikkäästi. Potkuri on tosiaan oikeastaan ainoa asia missä voisi tehdä vähän parannusta. Itsekin noiden kanssa aina tappelen. Hieno malli!