Kaikin puolin nähdäkseni tasapainoisen onnistunut malli. Historiikki myös kiva. Joo, tuohon ikkunaongelmaan itsekin törmäsin tekeillä olevan Lancasterin kanssa, harmillista. Olet Markku myös kuvaamisessa oppinut paljon (samaa polkua itsekin räpiköinyt) - hyvät kuvat!
YT
Kalle
Etusivu 
Galleria Mallit: lentokoneet 1946–
Douglas DC-3
DO-12
DC-3 koneet ovat olleet varsin luotettavia työjuhtia ja niillä on lennetty suuria lentotuntimääriä, kolme alun perin Suomeen hankituista koneista lentää edelleen, joista yksi Suomessa. Tosin lento-onnettomuuksiakin on sattunut, 1961 Koivulahdessa menehtyi 25 henkeä, 1963 Maarianhaminassa 22 henkeä ja 1978 Kuopion Rissalassa 15 henkeä. Tuhoisin onnettomuus ( 32 henkeä ) tapahtui Alankomaissa 1996, kone oli Suomen Ilmavoimien entinen DO-7.
DO-12 ( C-47A-20-DK ) kone on rakennettu Oklahoma Cityssä ja luovutettu Yhdysvaltain armeijalle 8.4.1944 tunnuksella 42-93096, saapui Englantiin 28.5.1944 ja viikko myöhemmin kuljetti jo joukkoja Normandiaan. Osallistui myös Market Garden operaatioon Hollannissa, sekä Bastognessa Bulge taistelun aikana. Viimeinen taistelutehtävä oli 24.3.1945 laskuvarjojoukkojen pudottaminen operaatio Varsityssa Rein joella. Osallistui sodan jälkeen vielä Berliinin ilmakuljetuksiin ja varastoitiin Oberpfaffenhofeniin 17.4.1946 1137 tuntia lentäneenä.
Suomen valtio osti koneen 12.6.1946. Kone muunnettiin matkustajaversioksi ja luovutettiin Aerolle 2.4.1947 saaden tunnuksen OH-LCE, sai nimekseen Haahka lokakuussa 1947. Muunnettiin takaisin rahtikoneeksi lokakuussa 1966, poistettiin käytöstä kesäkuussa 1970 ja myytiin Ilmavoimille 35400 tuntia lentäneenä. Uudeksi tunnukseksi tuli DO-12. Osallistui "Yksi silta liikaa" elokuvan kuvauksiin 1976 yhdessä kolmen muun suomalaisen DC-3:n kanssa ( DO-4, DO-6 ja DO-10 ). Kuuleman mukaan Suomi oli niitä harvoja maita missä silloin oli DC-3 osastolentoon kouluttautuneita lentäjiä.
Kone poistettiin käytöstä 1985 ja myytiin kaupalliseen käyttöön Yhdysvaltoihin jossa lensi Norhern Airwaysin operoimana ja Haahka Nimi keulassaan tunnuksella N85NA. Nykyään koneen omistaja on Chalk 17 Inc ja kone on ollut vuodesta 2006 sijoitettuna National WWII Museumiin New Orleansissa.
Tänä vuonna on Normandian maihinnousun 75-vuotisjuhla kesäkuun alussa johon todennäköisesti myös Suomen OH-LCH osallistuu yhdessä 30-40:n muun DC-3:n kanssa. Aika mahtavan näköinen spektaakkeli kanaalin ylilentoineen siis tulossa!
Italerin sarja oli varsin kelvollinen, itse asiassa sama kuin Revellin vastaava vuosia sitten. Osat olivat suhteellisen siistejä ja sopivat kohtuu hyvin, tosin sisäpuolen detaljointi oli varsin niukkaa. Kasaaminenkin olisi ollut melko yksinkertaista ellen olisi mokannut ikkunoiden kanssa ( jotka kiinnitettiin sisäpuolelta ). Ikkunoiden liimauksen tein varovasti pienellä liimamäärällä ja maskiteippejä laittaessani yksi ruutu toisensa jälkeen tipahti koneen sisään! Ei muuta kuin kone uudelleen halki liimauksistaan ja ikkunoita uudelleen liimaamaan, kittaamaan ja hiomaan. Sarjaan kuului myös kaksi pilottia jotka sijoitin ohjaamoon vaikka eivät sieltä näykään. Kooltaan olivat kuin 1/48, tai sitten vain koripalloilijoita joilta piti toinen jalkateräkin katkaista että sopi runkopuoliskot kiinni!
Muutamia muutoksia / lisäyksiä tein itse sarjan osiin verrattuna. Kannuspyörän runko oli sellainen paksu mötikkä, sahasin siitä yli puolet pois, hioin ja laitoin 1mm:n pyörötangosta tapin kuvaamaan sylinteriä jolla pyörä vedetään sisään. Vasemmalta puolen runkoa hioin sellaisen mötikän pois, mikä lienee ( kuin jättikokoinen pitotputki ). Renkaat hioin alapuolelta suoriksi, laskutelineisiin lisäsin ylimääräisen tukitangon jotta sivuprofiili muistuttaa paremmin oikeaa, sekä lisäsin jarruletkut. Pakoputkien sivuille tein pyörötangosta jatkeet jotka kääntyvät pakoputkiin ( mitä ovat, en tiedä ) ja nyt on moottorit sivulta sellaiset kuin oikeasti ovat. Rungon keskiosan alapuolelle tein muovilevystä "bumerangi" antennin ( samanlaisen kuin ohjaamon päällä ). Antennilangat ja niiden kiinnitystapit lisäsin, lanka tosin on ehkä liiankin ohutta, jotain 0,03mm:n superfinea. Siirtokuvat ovat Revellin Suomipaketoinnista ja nuo siipien tunnukset kokoelma eri arkeilta soveltaen.
Tästä tekemästäni mallista piti alun perin tulla Airveteran OH-LCH, mutta siirtokuvat eivät käyneetkään, joten päädyin tähän DO-12 ratkaisuun, mutta siitä myöhemmin enemmän.
Kone pääosin sellaisessa asussa kuin se oli 1974 vieraillessaan Tukholman Bromman kentällä yhdessä DO-10:n kanssa.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.
