Pienoismallit.net

SSW D.III

Ltn. Heinrich Dembowsky, Jasta 85, Schaffhausen, 13.11.1918

SSW D.III oli Siemens-Schuckert Werken valmistama Suuren Sodan loppupuolen hävittäjäkone. Sen prototyypit, joissa pääasiassa kokeiltiin erilaisia siipikonstrutioita valmistuivat kesällä 1917 ja se osallistui eri kehitysversioina Saksan Ilmavoimien hävittäjäsuunnittelukilpailuihin alkuvuodesta 1918, mutta ei oikein menestynyt niissä (kilpakumppaneina olivat mm. Fokker D.VII:n prototyypit ja Albatros D.Va).

Teknisesti koneen mielenkiintoisin yksityiskohta taisi olla siinä käytetty 11-sylinterinen, 160 hv Siemens-Halske Sh.III -tähtimoottori, birotatiivimoottori, jossa kampiakseli pyöri vastakkaiseen suuntaan kuin sylinteriryhmä/potkuri. Nämä vastakkaisiin suuntiin pyörivät massat kumosivat osittain moottorin aiheuttamat hyrrävoimat. Moottorin suhteellisen pienen käyntinopeuden vuoksi koneen prototyypeissä käytettiin isoa kaksilapaista potkuria, joka edellytti taas korkeaa laskutelinettä. Tämän seurauksena kone oli hankalasti käsiteltävä laskuissa, kunnes ongelma korjattiin siirtymällä käyttämään halkaisijaltaan pienempää nelilapaista potkuria.

Konetyypin uran alkua vaivasit myös moottorin kuumenemis- ja kestävyysongelmat, syyksi osaan ongelmista paljastui viskositeetiltaan väärä voiteluöljy, joka oli toimitettu väärin merkityissä tynnyreissä. Osittain näiden ongelmien takia SSW-koneet eivät saaneet isompaa roolia - ennen sodan loppumista SSW D.III:a ja siitä kehitettyä D.IV:ää toimitettiin laivueille hiukan yli sata. Ne olivat erittäin nousukykyisiä ja ketteriä, mutta vaativia lennettäviä.

Eduardin sarjassa tarjolla olleista koneyksilöistä valitsin sarjanumeron 1618/18 -koneen, joka oli alunperin toimitettu JG2:lle toukokuussa 1918 ja konetyypin ongelmiin liittyvän peruskorjauksen jälkeen toimitettu elokuussa Lahr-Dingingeniin Kest 5:lle (Kampfeinsitzerstaffeln, jotka olivat pommikoneiden torjuntaan perustettuja laivueita). Ko. laivue muutettiin lokakuun lopussa Jasta 85:ksi. Heti aselevon jälkeen 13. marraskuuta laivue sai määräyksen lentää koneet Friedrichshafeniin lähelle Itävallan ja Sveitsin rajaa, mutta muutama pilotti päättikin lentää koneensa turvaan Sveitsiin. Tämä koneyksilö oli toinen Schaffhauseniin, Sveitsiin laskeutuneista koneista ja se on siihen maalattujen heraldisten tunnusten perusteella tunnistettu Ltn. Heinrich Dembowskyn koneeksi.

Eduardin sarja oli laadultaan hyvä, mutta muutama kummajainen siinä oli: osajako olisi voinut paremmin noudattaa koneen luonnollisia paneelirajoja (esim. rungon alapuolen muodostavan osan liitos muuhun runkoon voisi olla parempi). Samoin lentopinnoissa oli kaarinauhoihin mallinnettu "nasta+sidelankakohoumat", jotka eivät kuulu tähän konemalliin, joten hioin ne pois. Tämän virheen taustalla taitaa olla se, että Eduard on käyttänyt mallinnuksessa yhtenä lähteenä SSW D.IV -koneesta tehtyjä replikoita (varsinkin Yhdysvalloissa Old Rheinbeck -museossa olevaa), joissa on vaihtelevia virheitä, mm. juuri kankaan kiinnitys kaariin.

Koneen detaljointiin tein seuraavaa: korvasin sarjan moottorin ja konekiväärit Eduardin resiinisarjoilla - moottorisetin mukana tulleet työntötangot olisivat olleet etsiosia, mutta korvasin ne messinkiputkesta tehdyillä. Lisäsin myös ohjaamoon pari detaljia: polttoainesyötön kytkimet ohjaamon vasemmalle puolelle ja kaasu- ja polttoaineen seossäätövivut ohjaussauvan yläpäähän, korvasin myös laskutelineen jousipunokset silkkilangasta tehdyillä.

Lozenge-pinnat toteutin taas Aviattic-dekaaleilla ja takilointiin käytin ohutta elastaanilankaa, paitsi laskutelineen osalta siimaa - vanttiruuvit ovat Gaspatchin valmistetta. Maaleina käytin pääasiassa Tamiyan akryyleja.

PS. SSW D.IV -konetyypillä ja Siemens-Halske Sh.III -moottorilla on myös sivujuonne Suomen ilmavoimien historiassa: konetyyppi valittiin 1923 Ilmailuvoimien Lentokonetehtaalla lisenssillä valmistettavaksi ja Sh.IIIa-moottoreita hankittiin tätä varten. Lisenssivalmistushanke kariutui (mm. saadut piirustukset olivat puutteelliset), mutta moottoreita hyödynnettiin huonolla menestyksellä omaa suunnittelua olevissa I.V.L. C.24 ja C.25 -koneissa - moottori osoittautui epäluotettavaksi, sen tehonsäätö oli hankalaa ja se kulutti paljon voitelussa käytettyä risiiniöljyä.

Kommentit

Oikein hieno malli.

Hyvä taustoitus on myös plussaa. Takilointi on tehty hienosti, jopa vanttiruuveja löytyy.

Skaala vaan sattuu olemaan minulle vieras, joten en pysty kommentoimaan enempää. Silti tämä varsin korkeat pisteet ansaitsee.
Heikki 5.12.2018 08:42 Vastaa lainauksella
Tyylikäs malli ja siististi rakennettu. Mielenkiintoinen konetyyppi ja taustatarina avaa sopivasti koneen ja konetyypin historiaa. Jos antaisin pisteistä, niin tämä saisi niitä.
Tyylikäs malli ja erityisesti maalaus erinomaista työtä! Kuvat kaikkine varjoineen myös onnistuneet.
YT
Kalle
Onnittelut hienosta Viikon Mallista!
YT
Kalle
Onnittelut täältäkin! Hieno on

MK
Kiitos onnitteluista.
Juha Savola 17.12.2018 16:33 Vastaa lainauksella
Onnittelut Viikon Mallista!
Hillityn siistiä työtä, tässä on kokonaisuus jotenkin tosi hyvin tasapainossa. Pintakäsittely on puhdasta priimaa. Onnittelut viikon mallin tittelistä!