Kätyrin surkea kohtalo
Auttaako vai eikö auttaa -siinäpä vasta kysymys.
Saksa miehitti Pariisia neljä vuotta. Sinä aikana he saivat puolelleen yhteistyökumppaneita, poliittisia liittolaisia ja viihdyttäjiä. Elokuussa 1944 miehittäjät poistuivat ja asukkaat pääsivät kostamaan vihollisen myötäilijöille. Kätyreitä nöyryyttettiin julkisesti ajamalla heidän päänsä kaljuksi ja heidät karkoitettiin tai heidät tapettiin.
Vignetin alusta on pieni 8x8cm. Idean esille tuonti ei isompaa alustaa kaivannut. Muuri on Plus -Modelsin tuotantoa ja portin pätkä vanhaa Italieria. Katuvalaisimen alaosa on Verlindenin tuotantoa ja valaisin on Mini Artilta. Pylvään runko on tasapaksua muovia, ja näin sain pylvään lyhennettyä pieneen alustaan sopivaksi.
Muurin rapattu osuus on maalattu ruiskulla kolme eri kertaa. Hyvin kuivuneen kellertävän pohjamaalin päälle sirotin hieman suolaa ja ruiskutin punertavan maalin. Poistin suolan hieman kostealla korvapuikolla. Annoin maalin kuivua, jonka jälkeen sivelin ohuen kerroksen Scale 75:n tuottamaa Soft Chipping nestettä ja päälle ruiskutin vihertävän maalin. Lyhyen kuivumisajan jälkeen poistin ylimääräisen maalin kostealla puikolla. Olen hyvin tyytyväinen lopputulokseen. Muurin teksti on Verlindenin kuivasiirtokuva.
Figuurit ovat Master Boxin tuotantoa. Vanha herrasmies on suoraan paketista, mutta naiselle jouduin tekemään pieniä muutoksia. Muokkasin mallin oikean käden paremmaksi ja vaihdoin pää, joka on Hornetin laajasta tuotannosta. Kasvot ja naisen sadetakki on maalattu öljyväreillä, muut kohteet Andrean ja LifeColorin vesiohenteisillä maaleilla.
Mallailuiloja
Tuomo
Surkuhan tuo oli naisten kohtalo ja useimmitenhan oli kyseessä vain selviytyminen joita niksmannit käytti härskisti hyväkseen.Sikamaista oli sällien selviytyminen,ne ne kätyreitä oli.Joista useimmista tuli omien paikkakuntiensa,poliiseja ja virkamiehiä sodan jälkeen,jotka ei ollu tehnyt"yhtään mitään".viattomalla naamallaan.Euroopassa oli samankaltainen tilanne muissakin maissa Erityisesti itäblokin maissa.Hyvin olet saanut tuon naisen tuskan ja häpeän esille,ei taatusti ollut helppo työ.
Kiitos asiallisesta ja kiihkottomasta palautteesta. Aihe on vaikea ja sen takia meinasin jättää vignetin kokonaan tekemättä.
Aivan varmasti syyttömiä tuomittiin ja syyllisiä pääsi pakoon. Kyseessä oli usein kansan omat "tuomioelimet", joissa päätöksiä tehtiin nopeasti tunteella. Ikävä episodi monessa maassa.
Hieno ja aidosti toteutettu pikku dio, vai vignettikö lienee. Aihe on arka varmaan monille, mutta niin paljon muutakin pahaa tapahtui silloin ( valitettavasti tapahtuu edelleen ) etten pidä pahana myös tällaista aihetta käsiteltävän pienoismallailun keinoin.
Paljon hienoja yksityiskohtia, etenkin tuo kivi/tiilimuuri on hyvin aidosti tehty, samoin lyhtypylväs on hienosti vanhennettu…onhan siellä lintunenkin istuskelemassa. Samoin tykkään tuosta ukkelista, todella näyttävä toteutus, onnittelut siitä!
Sen sijaan mistä en pidä, on tuo nainen. Ensinnäkin sillä on aivan miehen kasvot…anteeksi vain. Toinen seikka, miksi sadetakki kun ympäristö näyttää kuivalta ja aurinkoiselta, toisaalta…takki ei edes näytä sadetakilta. Tummempi sävy takkiin ja mattalakka, näyttäisi ehkä tavalliselta takilta silloin? Muuten aivan huippuhieno työ ja hienosti myös kuvattu.
Hieno dio vaikeasta ja vaietusta aiheesta!
YT
Kalle
Kiitos palautteesta.
Vignette määritellään nykyään siten, että siinä on korkeintaan kaksi figuuria, yksi pieni ajoneuvo (esim. henkilöauto) sekä yksi iso eläin, esim. lehmä. Jos alustalla on kolme figuuria (tai esim. panssarivaunu), sitä kutsutaan jo dioraamaksi. Rajojen veto on usein teennäistä ja välilllä typerää, mutta näillä käsittääkseni kansainvälisesti mennään. Suomessa tehdään suht. vähän vignetejä tai dioraamoja, joten meillä rajoilla ei ole käytännössä väliä.
Oikeassa olet Markku, vigneten kalju nainen ei oikein naiselta vaikuta. En vain löytänyt sopivampaa naisen päätä, jolla olisi ollut hieman yrmy ilme. Mittakaava ja puutteelliset taitoni aiheuttivat myös omat ongelmansa.
Ajattelin takissa olevan sadetta hylkivän puolikiiltävän pinnan, mutta kieltämättä pinnasta tuli liian kirkas. Ajatuksenani oli, että nainen ei päässyt valitsemaan vaatetustaan, kun hänet ajettiin pois kotoa. Eihän hänellä ole kuin sukat ja kengät jalassa!
Tuomo
Moi T.I., Valtavirrasta poikkeava puhuttava dio tai vignette melko tabusta aihealueesta. Komppaan kehuja yllä; ja erityisesti Annen ja Markon kommenttia: "Hyvin olet saanut tuon naisen tuskan ja häpeän esille,ei taatusti ollut helppo työ." Erinomaista työtä T.I.! Parhain terveisin, AJ
Hienosti mallailtu kuvaelma. Muurinkivet ja sodan/sään runtelema seinärappaus mainiosti onnistuneet - mukaan lukien jo yllä esitetyt havainnot. Tää on niin iskevä aiheensa ja toteutuksensa puolestak, ettei alle viiden tähden tuikkeella ohi pääse.
Hieno aihe hienosti toteutettuna. Hyvä esimerkki ranskalaisten "rohkeudesta", jollaista rohkeutta myös italialaiset ja kreikkalaiset osoittivat näille jo aiemmin häväistyille naisparoille. Siis noin pääsääntöisesti!
Joka tapauksessa hieno pikkudio.
terv. Seppo V
Kyllä tuosta ajatus selviää ihan kiitettävästi, Tuomo! Verrattuna ison mailman huipputöihin värikylläisyyttä ja syvyyttä vielä lisää.
Ei tuo naisten vainoaminen ollut vain etelän ihmisten huvi. Suomessa saksalaisten kanssa seurustelleet naiset saivat maksaa suhteistaan sodan jälkeen eikä Norjassakaan helppoa ollut. Entinen kansanedustaja Pauli Saapunki on esimerkiksi kirjoittanut omasta lapsuudestaan saksalaislapsena jos jotakuta kiinnostaa. Wendischin Salatut lapset on sitten vähän laajempi kuvaus aiheesta.
Onnittelut viikon mallista!!
yst.terv. Seppo V
Kiitos palautteesta.
Olisin ollut aidosti yllättynyt, mikäli vignettini olisi valittu viikon malliksi. Aihe on epätavallinen, toteutus hieman epäonnistunut eikä työssäni ole ainuttakaan asetta. Fyysinen ja henkinen väkivalta on kuitenkin aistittavissa.
Olen tyytyväinen "lay out'iin" eli esillepanoon. Sain puristettua pieneen tilaan oleellisen tästä valitettavasta 40-luvun ilmiöstä. (Abba yhtyeen Anni-Frid, eli Frida, on saksalasen sotilaan ja norjalaisen naisen elävä tulos miehittäjien ja paikallisten yhteiselosta)
En taaskaan ole tyytyväinen omaan pintakäsittelyyni. Näin jälkikäteen huomaan virheitä, joita en olisi saanut jättää. Yksi on värien liika tasaisuus. Tummia ja vaaleita kohtia olisi pitänyt korostaa enemmän ja värirajat ovat paikoittain liian selkeitä. Joitain kohtia vielä pääsen parantamaan. Siihen asti:
Mallailuiloja ja hyvää joulua!
Galleria 
