Marcher

Pikkuhiljaa alamme lähestyä projektin valmistumista. Näitä luistikoneiston osia tarvitaan kuitenkin vielä lisää. Seuraavaksi otin työn alle nuo kulissit. Niiden avullahan valitaan jompikumpi epäkesko ohjaamaan luistiventtiiliä. Tällöin saadaan koneen kiertosuunta vaihdettua. Kulissit päätin tehdä 3 mm paksuisesta lattaraudasta. Siihen porattiin ensin kaikki tarvittavat reiät sekä kiinnityspultteja varten, että tuon kaarevan aukon molempiin päihin. Tämän jälkeen sai lehtisaha töitä. Melko hidasta on sahata lehtisahalla 3 mm paksua terästä, mutta tulihan sekin lopulta tehdyksi. Muutama terä tässä kyllä katkesi, mutta nehän ovat kulutustavaraa…

Tässä Lempi:n kanssa puuhaillessa meinaa unohtua että tätäkin blogia pitää päivittää. Seuraavaksi kohde, jonka onnistumisesta riippuu paljon koneen käynti, nimittäin höyryn tulokammiot (luistikammiot) ja luistikoneistot. Kattilalta tuleva höyry johdetaan ensin näihin luistikammioihin, jotka siis ovat kattilan paineen alaisia ja niiden pitää kestää tuo paine (max 2-3 bar). Luistikammioiden sisällä liikkuvat edestakaisin itse luistit jotka jakavat höyryn vuoroin mäntien ylä- ja alapuolille, sekä huolehtivat käytetyn höyryn poistamisesta. Päätin aloittaa tämän osion koneistamalla ensiksi nuo luistikammiot. Molempia kammioita varten on…

Seuraavaksi työvaihe jota jännitin kaikkein eniten. Tässä jos mokaa niin koko sylinteriryhmä on pilalla. Tarkoitus oli nimittäin tehdä höyryn tulo- ja poistokanavat sylinteriryhmään. Kanavat sijaitsevat ryhmän molemmissa päissä. Niistä on vinot poraukset omille sylintereilleen aivan sylinterinkansien alapuolelle. Höyryn tulokanavat ovat 1,2 mm korkeat, 4,6 mm leveät ja 3,6 mm syvät. Poistokanavat sen sijaan ovat 2,4 mm korkeat, joten niiden jyrsiminen on jo paljon helpompaa. Aloitin siis noista vaativammista tulokanavista. Kiinasta hankitut 1mm jyrsinterät olivat saapuneet joten työ voitiin aloittaa. Porasin ensiksi kanavien päihin 1,2 mm…

Jälleen kerran hieman enemmän tarkkuutta vaativa työvaihe. Nimittäin ristipäiden, männänvarsien ja itse mäntien tekeminen. Tarkkuutta tämä työvaihe vaatii sen vuoksi, koska kaikki nämä komponentit pitää olla hyvin keskittäviä ja ulkohalkaisijaltaan suhteellisen tarkkoja. Itse männät ovat helpot valmistaa, messingistä sorvatut kappaleet, keskellä ura grafiittinarua varten jonka on tarkoitus tiivistää mäntä sylinteriinsä, ja pohjaan M2 kierre, johon männänvarsi on ruuvattu. Männänvarret ovat 2,5 mm terästä, katkaisu sopivaan mittaan ja molempiin päihin M2 kierre, olivat ainoat tarvittavat toimenpiteet. Ristipäät ovat myös helppoja sorvattuja…

Lisää kuvia kiertokankien asennuksesta. Kaikkihan ei taaskaan mennyt aivan kuten Strömsössä, vaan alaosien kiinnitysruuvien kiristyksen jälkeen huomasin että ne tuskin liikahtivatkaan kammentapeissaan. No pieni kammentappien herkistely sorvissa sekä kiertokankien reikien kevyt hionta sai ihmeitä aikaan, ja rupesivat ne pyörimään helposti ja välyksettömästi.

Kiertokankia varten oli valusatsissa ainoastaan yksi pitkänomainen suorakaiteen muotoinen punametalliaihio. Tästä oli tarkoitus tehdä molempien kiertokankien alaosat. Varsinaiset kiertokanget oli tarkoitus sorvata teräksestä. Niinpä sitten taas sorvin ääreen. Kuuden millin hopeateräksestä sorvuuttelin aluksi kartiokkaat kiertokanget. Kartiokkuus saatiin aikaiseksi asettamalla sorvin kääntökelkka 1,5 asteen kulmaan. Kangen alapäähän tuli M2 ulkokierre jolla se liittyy punametalliseen alaosaan, ja ylös jätettiin paksunnos, johon myöhemmin porattiin 2,5 mm reikä ristipäähän kiinnittämistä varten. Tämähän oli jo tutuksi tullutta normaalia…

Kuten tuolla edellisen merkinnän kommenteissa lupasin, tässäpä taas uutta juttua. Tällä kertaa hieman vaativampi työvaihe. Tämä höyrykonehan on ns. kaksitoiminen, elikkä höyryä johdetaan sekä mäntien ylä- että alapuolelle. Tästä johtuen alapuoliset sylinterinkannet täytyy varustaa männänvarsien läpivienneillä tiivistysbokseineen. Joten siis oli tehtävä 2 kpl lisää näitä sylinterinkansia, mutta niiden keskelle tuli siis 2,5 mm poraukset männänvarsia varten. Sekä pienet tiivistysboksit jotka tullaan täyttämään grafiitilla kyllästetyllä punoksella. Ja jotta nämä saadaan tiivistymään männänvarsia vasten, on tiivistysboksin pohja ja kansi oltava…

Sylinterinkansien sorvaaminen oli myös aika helppo homma. Niitä varten on valusatsissa aihiot, joista ne syntyvät nopeasti sen kummempia tuumailematta. Aihioissa on paitsi itse kansiosa, niin myös pieni "akselintumppi" mistä ne saa helposti kiinni sorviin. Joten tästä tumpista aihio kolmileukaistukkaan ja alapinnan sorvaus tasaiseksi. Tämän jälkeen kappaleen kääntö ja tumpin silitys ja yläpuolen sorvaus mittoihinsa. Sen jälkeen uudelleen kääntö ja alapinnan sorvaus mittoihin. Pientä konstailua vaatii kuitenkin tämä kääntely, koska kansi on suhteellisen ohut, ja jos sen sorvaa liian aikaisin ohkaiseksi, ei sitä enää saa tarpeeksi…

Pienenä väliprojektina ajattelin tehdä kampiakselin päihin tulevat epäkeskot jotka ohjaavat kummankin sylinterin täyttöä sääteleviä luistiventtiileitä. Molemmilla sylintereillä on 2 kpl epäkeskoa. Niitä tarvitaan kaksi kappaletta, yksi kumpaakin pyörintäsuuntaa varten. Epäkeskot tulee virittää siten, että ne ovat pyörintäsuunnassa noin 90 astetta edellä männän liikettä. Elikkä kun epäkeskon ohjaama luistiventtiili on yläkuolokohdassa, lähestyy sen ohjaama mäntä myös yläkuolokohtaa. Ja kun mäntä saavuttaa ko. asennon, on luistiventtiili jo matkalla alaspäin ja avaa höyryn tulokanavan männän yläpuolelle. Sama toiminta myös alakuolokohdassa…

Nyt kun lempiprojekti on telakalla, jää aikaa temppuilla tämän höyrymasiinan kanssa. Seuraavaksi ajattelin alkaa työstämään sylinteriryhmää. Sitä varten on valusarjassa varattu ehkä kaikkein massiivisin osa. Aikani sitä käsissäni pyöriteltyäni ja mietittyäni miten homman aloittaisi, päätin aluksi suoristaa ryhmän ylä- ja alapinnat. No eipä sitten muuta kuin valumöykky jyrsinkoneen pöytään kiinni ja alapinta sileäksi. Sama temppu yläpinnalle, ja varovasti ainetta pois kunnes lopullinen korkeus saavutettiin. Tämän jälkeen myös päädyt koneistettiin sileiksi. Oma hommansa on sylinteriryhmän asemointi jyrsinkoneessa, jotta kaikki pinnat tulevat…

Seuraavaksi hieman vaativampi työvaihe, nimittäin laakeripukit kampiakselia varten. Homma lähti liikkeelle katkaisemalla 6x30 mm messinkilatasta sopivat pätkät. Nämä jyrsittiin ensin lopullisiin mittoihinsa, porattiin reiät M2 kiinnitysruuveille, kiristettiin sorvin 4-leukaistukkaan ja porattiin sekä kalvettiin reikä varsinaisille laakeriholkeille. Tämän jälkeen pukkien yläosiin sorvattiin, porattiin ja kierteitettiin paikat erikseen sorvattaville öljykupeille. Kampiakselin molemmissa päissä olevat laakeriholkit olivat yksinkertaisia sorvaushommia, mutta keskimmäinen holkki piti olla halkaistava. Tämä tehtiin juottamalla ensiksi kaksi…

Seuraavaksi melko suoraviivainen työvaihe, pystytolppien tekeminen, jotka kannattelevat sylinteriryhmää. Varastosta löytyi jotain 5 mm pyöröterästä. En tiedä mitä laatua lienee, voi olla hopeaterästä, ruostumatonta tai muuta sellaista. Mutta tuosta oli nopeasti sahattu neljä sopivaa kappaletta, sorvattu päät tasaiseksi ja tehty molempiin päihin M3 kierteet ja siinä koko juttu. Hieman tarkkuutta vaati kuitenkin saada tolpat saman pituisiksi jotta sylinteriryhmä istuisi niiden päällä kauniisti.

Valusarjan mukana tulee hyvä punametallinen pohjalevyn aihio. Tosin se on melko korkea, ja jotkut ovatkin korvanneet sen tekemällä pohjalevyn erikseen messinkilevystä saadakseen kampiakselin alemmaksi. Tällä on merkitystä laivamallissa, jossa potkurinakseli on yleensä melko matalalla pilssissä. Minä kuitenkin päätin hyödyntää valusarjan pohjalevyn, koska siitä melko vähällä vaivalla saa näyttävän ja koneen ilmeeseen hyvin sopivan alustan laitteelle. Aluksi siis kappale jyrsinkoneen pöytään kiinni ja alustan alapinta suoraksi. Tämän jälkeen sama operaatio yläpinnoille. Näissä työvaiheissa ei ole mitään kriittistä. Seuraavaksi sitten merkattiin…

Päätin sitten aloittaa projektin ehkä kaikkein vaikeimman osan tekemisellä, elikkä kampiakselin sorvaamisella. Kampiakselia varten ei ole valuaihiota, vaan se täytyy tehdä pitkästä tavarasta. Monet ovat tehneet pienten höyrykoneiden kampiakseleita irrallisista kappaleista, joista sitten lopullinen akseli on kasattu loctitella sekä liitokset varmistettu ohuilla metallitapeilla. Tässä tapauksessa kammen tapit ja päälaakerit ovat lomittain jolloin irto-osista tekeminen ei ole mahdollista, vaan akseli täytyy tehdä yhdestä kappaleesta. Niinpä siis materiaalivaraston kimppuun, mistä löytyikin sopiva pätkä 20 mm hopeaterästä. Tästä katkaisin ensin…

Etsiessäni lisää tietoja netistä näistä omatekoisista höyrykoneista, moni suositteli ensimmäiseksi tekeleeksi oskilloivaa konetta, joka olisi yksinkertainen helposti rakennettava masiina. Jotenkin tuntui kuitenkin siltä, että kun alkaa tekemään konetta, pitää sen olla perinteinen luistiohjattu laite. Lisäksi, koska kone tullaan asentamaan radio-ohjattuun laivamalliin, tulee sen käyntisuunnan olla vaihdettavissa, ja tulee sen käynnistyä itsekseen. Nämä vaatimukset ohjasivat valintaa kohti kaksisylinteristä konetta, jossa sylinterien vaihekulma on 90 astetta, ja joka olisi varustettu jonkinlaisella käyntisuunnan vaihtomekanismilla. Tutkittuani…