Viikinkimiekan pienoismalli
Valmista tuli.
Minulla oli pienoismallin materiaalina tavallinen sinkitty 4 tuuman rautanaula. Olisin tehnyt toki isommankin mallin mutta käytössäni olevalla pienellä butaanipolttimella oli työ ja tuska saada edes nelituumainen hehkumaan parin sentin matkalta kerrallaan. Käytössäni oli pari pientä vasaraa sekä miniatyyrialasin ja sepäntyöt tein pääasiassa siirtolapuutarhamökilläni. Taoin naulan suurin piirtein mittoihin siten, että jäisi mahdollisimman vähän hiottavaa ja viilattavaa. Muotoonhiomisen aloitin karkealla viilalla siirtyen hiomakiveen ja timanttikovasimiin. Veriuran tein jyrsimällä vanhoilla hammaslääkärin terillä. Urien tekemiseen meni kolmisen työpäivää. Vaikka rautanaula ei liene hiilipitoisuudeltaan mitenkään kovaa materiaalia, karkeni miekka-aihio kylmätaottaessa yllättävän kovaksi. Tein sitten karkaisu- ja päästötyövaiheet aihiolle hieman kuten oikeallekin teräaseelle :)
Minun piti vielä kaivertaa veriuraan teksti "+VLFBERHT+ ". Ostin Rasmussenin kultasepänliikkeestä 0,3mm ja 0,4mm pallojyrsinterät sekä viitisen metriä 0,3mm hopealankaa ( koristeupotuksiin). Harjoittelin viikon verran toiseen naula-aihioon ko. tekstin jyrsimistä vaihtelevalla menestyksellä (huonolla). Tarkoitus oli jyrsiä kirjainurat ja upottaa niihin hopealangat ja jotka juottaisin hopeatinalla kiinni.
Ongelmana oli jyrsittävän materiaalin kovuus, puuttuva kaiverrustaito ja loppupeleissä kesken homman katkenneet jyrsinterät. Katsoin viisaimmaksi olla pilaamatta muuten valmista ja kiilloitettua säiläosaa.
Kaikkein pirullisimman homman tarjosivat hopealankaupotusten teot miekan väistimeen, ponteen ja ponnenaluseen. Mainitsemani osat tein raudasta kuten esikuvassaan. Ponsi sen sijaan on täyttä kuparia.Sahasin lankaurat 0,3mm lehtisahanterällä ja niihin sitten upotin hopealangat hirvittävän ähräämisen ja manailun kera. Tämä oli yksi vaikeimmista koskaan tekemistäni työvaiheista. Langat kiinnitin alustaansa kahden prosentin hopeatinalla. Sitten vaan viilaamista, hiomista ja kiillottamista jolloin lankaupotukset tulivat näkyville. Kahvan eli kouraimen päällystin ohuella, vanhasta nahkahanskasta leikatulla siivulla ja jonka kiinnitin pikaliimalla.
Ihan heti ei viitsi ryhtyä miekantekoon uudestaan.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.
