No ompas hieno!
Ainakin kaarinauhadekaalien laitto on täytynyt olla kova homma. Siitäkin on omaa kokemusta.
Sinänsä tietysti aika helppo aihe kangaspuuksi, että tässä oli hyvin vähän takilointeja.
Pisteytyksessä sattui sellainen moka, että piti pisteyttää 4 pisteeksi, mutta meni vahingossa 3,5 pisteeksi käden lipsahdusvirheen vuoksi.
Korjatkaa te muut minun virheeni.
Etusivu 
Galleria Mallit: lentokoneet 1914–1938
Fokker D.VII (OAW)
Ltn. Karl Meyer, Jagdstaffel 4, kesä 1918
Sodan jälkeen 1925 Meyer muutti takaisin Venezuelaan, missä hän toimi 1930-luvun alkupuolella paikallisen sotilasilmailun parissa ja kuoli vuonna 1933 lento-onnettomuudessa Stearman C-3B -koneen oikean yläsiiven pettäessä lennossa.
Tämä Meyerin kone oli OAW-tehtaan alkupään tuotantoa (koneen valokuvista ei näy rungon koko sarjanumeroa, mutta numeron sijainti, tyyppi ja väri antavat selvät viitteet tuotantosarjasta) ja tämä ohjasi joidenkin yksityiskohtien rakentamista - osa yksityiskohdista perustui (toivottavasti) valistuneeseen veikkaukseen. Koska mallin lähtökohdaksi minulla oli valittavana jokin Eduardin paketoinneista, niin tuo tiesi jonkin verran muutostöitä koneen nokkapellityksen jäähdytysaukkoihin (Eduardin sarjoista ei saa suoraan OAW-tehtaan alkusarjan konetta). Ja lisää työtä oli tiedossa sen takia, että koneessa näyttäisi olleen nokan yläpellit poistettu jäähdytyksen tehostamiseksi. Tuon nokkaoperaation hoitamiseksi päätin hankkia Barry Bermanin (B.E.A.M.) Fokker D.VII -etsisarjan - ja itse asiassa Fokker-tehtaan valmistamille alkusarjan koneille tarkoitetun version, jonka nokkapellit vastaavat myös OAW-tehtaan alkusarjan koneita. Ja koska hankin tuon etsisarjan, niin varsinaiseksi mallisarjaksi kelpasi Eduardin etsitön "Weekend"-paketointi. Tuosta B.E.A.M.-etsisarjasta käytin osia soveltaen - näyttäisi, että tämä etsisarja oli tehty paremminkin Rodenin Fokker-sarjalle, joten joiltakin osin jouduin muokkaamaan etsiosia.
Koneen "avoin nokka" teetti hiukan ylimääräistä työtä: Eduardin moottori ei ole kovin detaljikas, joten siihen piti lisätä kilkkeitä (sytytystulpat ja niille kaapelit suojaputkineen, sylinterikannen edessä oleva ilmapumppu, jäähdytysvesiputkia, yms.). Samoin lisäsin nokan avoimuuden takia metallilangasta pari runkoputkea ja korjasin pari virhettä: moottoripukin mallin ja tulipellin asennon. Moottorin pakosarjan (aikaisempaa alaspäin vedettyä mallia) otin toisesta Eduardin sarjasta.
Ohjaamon seinämistä poistin malliin valetut yksityiskohdat (runkoputket, tukivaijerit, kaasuvivun yms.) ja tein ne metallilangasta ja mainitsemastani etsisarjasta. Samoin lisäsin ohjaamoon ohjaus-, kaasu- ja liipasinvaijerit. Istuinvyöt ovat HGW:n tuotteet.
Koneessa oli Jasta 4:n käytännön mukaisesti nokka, siipituet, laskutelinevarret, laskutelineakselin muotosiipi ja pyörien pinnasuojat maalattu mustaksi ja Meyer oli maalauttanut koneen kylkiin henkilökohtaiseksi tunnuksekseen kahlitun ja kuolaavan koiran.
Koneen dekaalit ovat Aztec Modelsin "The Red Baron Flying Circus" -setistä ja lozenget Aviatticiltä. Jos olisin etukäteen hoksannut tarkistaa Aztecin dekaalisetin laadun, niin tämä sarja olisi tainnut jäädä tekemättä Meyerin koneena - mutta joka leikkiin ryhtyy… Varsinkin rungon reunoja kiertävä musta/valkea-kehys oli varsinainen murheenkryyni (tämän olisin tietysti voinut myös jättää pois, koska se lisättiin koneeseen vasta sen oltua jo jonkin aikaa Meyerin käytössä). Tästä koneesta oli alkuperäiset kansallisuustunnukset maalattu yli ja korvattu kesäkuun 1918 ohjeen mukaisilla tunnuksilla.
Kuten aikaisemmin mainitsin koneesta olevissa valokuvissa ei näy koneen koko sarjanumero ja Aztecin dekaaliarkilla runkoon tulevat sarjanumerot on siten tarkoituksellisesti epäselvät. Aztecin arkilla ei ole kuitenkaan koneessa muualla olleita sarjanumeroita - näitä oli siivekkeissä, korkeusvakaajassa ja -peräsimessä, sekä sivuvakaajassa ja -peräsimessä vasemmalla puolella. Sen sijaan, että olisin jättänyt ne kokonaan pois, niin pienempi "synti" oli laittaa koneeseen Eduardin 8131 Profipack -sarjasta löytyvät dekaalit, joissa myöskin numerot ovat tarkoituksellisesti epäselvät (siipituissa ja laskutelinevarsissa olleet numerot olivat varmaan jääneet mustan maalin alle konetta Jasta 4:n mukaiseen maalaukseen viimeisteltäessä). Ja tästä yksityiskohdasta sitten pilkun viilausta: nämä Eduard-arkilta ottamani sarjanumerot ovat tyypiltään hieman väärät - näissä OAW:n alkusarjan koneissa numeron pitäisi alkaa "Fok.D.7", eikä "Fok. DVII", kuten noissa Eduardin myöhemmän valmistussarjan konetta kuvaavissa numeroissa. Myös muut pienemmät merkinnät ovat saman Eduardin dekaaliarkin ylijäämää.
Ohjainvaijerit tein 0.1 mm metallilangasta ja laskutelineen tukivaijerit puolestaan 0.1 mm siimasta - viimemainittuihin lisäsin Gaspatchin valmistamat vanttiruuvit.
Pienenä pisteenä iin päälle lisäsin vasempaan siipitukeen Morell-anemometrin (Gaspatchin valmistama tarvikeosa) - se, että koneessa oli ko. laite oli taas veikkaukseni. Toisaalta koneesta olevista kuvista selviää, että Meyerilla ei ollut koneessaan yleisesti asennettuja putkitähtäintä, ylätasoon asennettua taustapeiliä tai koneen ulkopuolelle asennettua valopistoolia.
Maaleina käytin sekalaista seurakuntaa akryylimaaleja ja säistämisessä öljyvärejä ja AK:n tuotteita.
Mallin teossa päätietolähteenäni oli Albatros Productionsin "Fokker Fighters D.VII Anthology 2" ja Greg VanWyngarden "Richthofen's Circus' Jagdgeschwader Nr 1".
PS. Tämän mallin ensimmäinen kuvaussessio päättyi kaputtiin, joka vaati mm. ylätason ja laskutelineen kiinnittämisen uudelleen. Valitettavasti tämä jätti omat jälkensä.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.
