Todella hyvän näköinen satakymppi! Maalaus on erityisen onnistunut ja säistys sopivan hillitty. Model masterin antennit näyttävät särmältä ja viimeistelevät kokonaisuuden. Valittamista ei juurikaan löydy, mutta yksi kysymys kuitenkin: onko vasen laskupyörä hieman vinossa (oletuskuva), vai onko pyöräkulma hieman sisäänpäin?
Kiitokset myös historiikista ja rakennuskertomuksesta.
Etusivu 
Galleria Mallit: lentokoneet 1939–1945
Bf-110G-4
Wilhelm Johnen, NJG 6, kevät 1945
Bf-110G-4 oli edelleen yötaivaan tehokas tappaja sodan viimeisen vuoden alussa.
Lainaan AJ:tä:
"Erityisesti yöhävittäjä Bf 110 versiot kunnostautuivat erinomaisesti - sillä kuten brittihistoroitsija Dr. Alfred Price oivasti aikoinaan kirjoitti, että WWII:ssa Bf 110 yöhävittäjillä ammuttiin alas enemmän koneita, kun kaikilla muilla sekä saksalaisten, että liittoutuneiden yöhävittäjillä yhteensä. Se on merkittävä tulos ja tekee Bf 110 yöhävittäjistä ilmailun historian kirkkaasti menestyksekkäimmät yöhävittäjät. Dr. Pricen toteamuksen voi todentaa myös Dr. Theo Boitenin ja Roderick Mackenzien Nachtjagd War Diaries Vol. I & II teoksista."
Bf-110 lentäjiä uhkasivat lähinnä lento-onnettomuudet, jotka johtuivat pimeydestä ja säästä, ja brittien Mosquito -yöhävittäjät.
Malli esittää 110:n viimeistä versiota. Koneessa on nokan päällä kaksi 30mm:n tykkiä ja ohjaamon alla kaksi 20mm MG151 -tykkiä. Ohjaamon takaosassa on kaksi MG-FF 20mm tykkiä "Schräge Musik" asennuksena, ampuvet melkein suoraan ylös. Lisäksi taka-ampujalla on kaksoiskonekivääri, mutta sitä ei juurikaan mahdu käyttämään, eikä sillä oikein mitään Mosquitolle voisikaan.
Koneen nokalla on FuG-220 -tutkan antenniharava. Antennit on käännetty 45 astetta vinoon, se oli yksi tapa selviytyä Windows-häirinnästä (alumiinisilppu).
Liittoutuneet löysivät tämän yksilön hyväkuntoisena huhtikuussa 1945.
Hauptmann Wilhelm Johnen, Ritterkreuz (1921-2002)
Johnen oli yksi Luftwaffen harvoista hyväonnisista; selvisi sodasta hengissä.
Johnenin koulutus alkoi 1940, edeten vaihtelevasti. Yöhävittäjiin hän lähti vapaaehtoisena toukokuussa 1941. Ensimmäinen ilmavoitto (Wellington) tuli 26.3.1942. Samassa rytäkässä Jonen ammuttiin alas ja hänen tka-ampujansa kuoli.
Helmikuussa 1944 tuli ilmavoitto numero 18. Maaliskuussa Johnen sai johtaakseen Staffelin 8./NJG 6.
Huhtikuussa 1944 tuli vastoinkäyminen: Johnenin kone vaurioitui ilmataistelussa Sveitsin päällä ja hän joutui laskeutumaan Zürichiin. Miehistö internoitiin. Ongelma oli aikamoinen: koneessa oli viimeisintä huutoa oleva FuG 220 ja Schräge Musik. Saksalaiset joutuivat käymään melkoisesti kauppaa koneesta. Lopulta sovittiin että Saksa myy 12 uutta Bf-109G-6 Sveitsiin, siitä hyvästä 110:n voi tuhota. Kumpikin osapuoli petti: sveitsiläiset tutkivat tutkan, "uusissa" Mersuissa puolestaan oli vain perävalotakuu, ja saksalaisilta vaadittiin huonoista moottoreista korvauksia vielä kuusi vuotta myöhemmin!
Johnen kumminkin pääsi kotiin ja tapasi taas perheensä; sukulaiset olivat ajan tavan mukaan olleet Gestapossa vierailulla.
Vuoden 1945 alussa Johnen oli kapteeni (Hauptmann) ja III./NJG 6:n Gruppenkommandeur. Hän ampui viimeisimmän eli 34. pommittajan alas 15/16.3.1945 yöllä; Lancaster.
Eduardin malli
Toistoa Bf-110F-mallista: Sarja on ihan hieno, profipackissa kaikki (todella tarpeelliset) maskiteipit ja etsit. Osia on ihan mahdottomasti, niitä jäi yli saman verran kuin aikanaan moporemontissa.
Minulla oli vaikeuksia sovittaa moottoripeltejä siiven yläpintaan, se kohta kannattaa katsoa aika tarkkaan. Myös keulan konekiväärien ympärillä olevat pellit oli hankala saattaa paikalleen. Saattoi olla ihan omaakin syytä…
Siipien liitos runkoon ei onnistu ilman reipasta viilahöyläystä. Minä otin rungosta pois tavaraa aika rankalla kädellä. Sen jälkeen liitoksesta tuli ihan hyvä.
Laskutelineen rakenne vaikuttaa omituiselta, mutta kun sen ohjeiden mukaan tekee, siitä tulee ihan jämäkkä.
Maalit MRP:ltä Villen (HPNS) kautta. Koneet alapinta on RLM 76. Yläpinta on RLM 74. 74:n päälle on ruiskutettu 76:tta epämääräisinä kuvioina niin että tummempaa harmaata näkyy hyvin vähän.
Malliin on lisätty siivenkärkivalot ja EZ-antennilanka, sekä Master Modelin tutka-antennit. Messinkiset tutka-antennit oli muuten helppo laittaa mutta dipolit olisi pitänyt kiinnittää pienen pienillä palasilla varsiin. En edes yrittänyt vaan tein kiinnitykset ohuista kuparilangoista pikaliimalla. Eroa ei huomaa.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.
