Idea Stukan muuntamisesta maakulkuneuvoksi tuli rakentamastani 1/48 Corsairista "Hog", joka oli mielestäni liian pienikokoinen malli rakennettavaksi kunnolla. Valitsin Trumpeterin 1/32 A-mallin Stukan ulkonäön perusteella. Siihen sopivat telat löytyivät Tomi Elorannan varastosta ja ei kun toimeen. Leikkasin vaunun palasiksi, mallensin uuden jousituksen, voimansiirron ja pakoputkiston Fusion 360 CAD-ohjelmalla ja tulostin ne FormLabs Form2 SLA 3D-tulostimella. Koska rakentamieni laitteiden on vaikutettava toimivilta, oli nokkaan propellin sijaan suunniteltava voimansiirto. Kotelon sisällä on ketjuveto joka siirtää voiman kardaaneille ja sitä kautta kulmavaihteen välityksellä vaihdelaatikoille. Rungon kuviointi noudattaa varhaista väripalettia. Säistämisessä ajatuksena on ollut että laite on hylätty käyttökelvottomana ulos katoksen alle. Niinpä pintaan on muodostunut kevyttä ruostetta ja pölyä kaikkialle. Malli voitti I-palkinnon Tampereen pienoismallipäivillä 2018 kategoriassa Muut.
Kuvia löytyy ja voin ottaa lisää, mutta en saa ladattua galleriaan koska liityin juuri remmiin. Tilaa on vain vaivaiset 250k. Mutta kaivelen hieman kameraa ja kirjoitan pätkän rakennusblokia kun kerkiän. Sinne lisää kuvia. Kysäisen myös jos saisin lisää tilaa.
Mallissa itsessään ei ole mitään valittamista ja ideakin on kiehtovan pähkähullu. Kuitenkaan sitä ei lakkaa miettimästä, että mihinkähän tätä ja sitä Corsairia olis mitä jos-maailmassa käytetty…
Varsin hyvä Apoc kulkine, voisi jopa edustaa dieselpunk tyylistä kampetta joten mielyttää silmää ainakin meikäläisellä. Säistys on onnistunut aika hyvin, vaikka itse olisin hieman miettinyt minkälainen laite olisi ihan oikeasti. Melkoinen nyökkijä ainakin =) kaikesta huolimatta lopputulos on ihan kelvollinen ja toivoisinkin että saitille ilmestyisi enemmänkin apoc racer, diesel/steampunk juttuja.
Tosi hieno! Ansaittu palkinto! Miten olet tehnyt pintakäsittelyn? Pölyt erityisesti kiinnostaa, olen pähkäillyt työpöydällä lojuvan stukan säistämistä jo hyvän aikaa.
Kiitoksia kommenteista näin alkuun. Corsairin ideana oli tehdä "keveä" kulkuneuvo vaikeaan suomaastoon esim. rajavartijoiden partioinireissuille. Korkeutensa ansiosta laitteesta on hyvä näkyvyys ja toisaalta maavaraa riittää roikkuvien siipien ansiosta. Tosin kardaanit melkein laahaavat maata. Ei se mitään. Tämähän on vain prototyyppi oikeaa, paremmin suunniteltua laitetta varten.
Stuka taasen on tosiaan ihan pähkähullu kehitelmä samasta aiheesta. Stuka on sen verran paremman näköinen kuin Corsair, että se oli pakko tehdä. Kyyti varmaan on ollut melkoista vuoristorataa Stukalla.
Molemmat mallit on vain maalattu Vallejon Model Air akryyleillä. En käytä hiuslakkaa vaan Vallejon Chipping nestettä, koska voin ruiskuttaa sitä kynäruiskulla vain sinne missä sitä tarvitaan.
Käytin Migin "alkaline-" ja vaaleaa hiekkapölyä 1:1. Töpöttelin sitä jäykällä pensselillä suoraan mallin pintaan, ensin tietysti chippailin hopeisen pohjamaalin näkyviin sieltä täältä. Toisinaan pölyä tuli liikaa, mutta sitähän saa pois pehmoisella meikkiharjalla. Pölyn päälle ruiskutin ohennettua Vallejon satiinilakkaa. Ohensin todella runsaasti että sain ruiskusta tulemaan ihan ohutta sumua. Ja ruiskutin todella kaukaa ettei pöly irtoa. Tässä vaiheessa käy niin että pöly imee itseensä lakkaa ja "haalistuu" n.50% ja "katoaa" näkyvistä. Sitten vaan lisätään toinen samanlainen pölykerros, ja kolmas… Taisin pölyttää 6-7 kertaa lisäten pölyä sinne missä sitä tarvitaan. Lakka kun ei välttämättä laskeudu aivan tasaisesti ja siten sinne tänne tulee märempiä kohtia, missä sitten pöly katoaa hieman voimakkaammin. Hyvää tässä metodissa on se että pölyä voi lisätä sinne tänne pikkuhiljaa tarpeen mukaan. Pöly pysyy kohtuudella kiinni mallissa ja malli on kestänytkin hyvin kuljetusta ja käpistelyä.
Pakoputket aloitin irroittelemalla maalia alaosasta kuin se olisi hilseillyt irti. Hieraisin pakosarjan yläosaan mustan päälle teräspigmenttiä. Siihen päälle tein vesivärillä pintaruosteen. Vesiväriä käyttäessä ei ole niin nuukaa jos menee vikaan. Se lähtee helposti pois huuhtelemalla. Kuivuessaan myös vesiväri haalistuu. Hyvä juttu, sillä ei tarvitse onnistua heti, vaan väriä voi lisätä uudestaan ja uudestaan tarpeen mukaan korostaen joitain kohtia. Samaten työskentely on nopeaa koska väri kuivuu nopeasti. Sitten putket saivat pölyt pintaan samalla kun käsittelin koko mallin.
Myös telojen ruoste on vesiväreistä. Jotenkin pidän vesiväriä pintaruosteen tekemisessä parempana kuin pigmenttejä, koska vesivärin pigmentin "raekoko" on hienompi. Tavallaan myös oikeassa skaalassa. Karkeaa ruostetta on turha vesivärillä yrittää. Siihen sitten pigmenttipulvereita. Vesi myös kertyy nurkkiin ja juoksee rakoihin vieden pigmenttiä mukanaan hieman runsaammin. Se kuvaa hyvin tilannetta jossa laite on ollut vesisateessa ruostumassa.
Ikkunoita sotkin myös vesivärillä, valkealla sellaisella.