Hitto miten hieno! Tykkään, että olet jättänyt keulan pellit auki ja toteuttanut moottorin ihan ensiluokkaisesti. Samoin ohjaamo on hemmetin hyvin tehty. Liat ja kulumat just meikäläisen makuun sopivat!
-JT
Etusivu 
Galleria Mallit: lentokoneet 1939–1945
Messerschmitt Bf-109 G6/R6
MT-452 ja luutn. Jorma “Jotte” Saarinen - Torjuntavoittaja Kannaksella 1944
Näissä taisteluissa suomalaisten LeR.4:n pommikoneet pudottivat kirjavalla kalustollaan yli 1330 tonnia pommeja (16078 kpl). Näissä 1572 pommituksessa lentorykmentti menetti “ainoastaan” 20 konetta, eikä näistä menetetyistä pommikoneista yhtään mennyt vihollishävittäjien piikkiin: suomalaiset LeR.3:n hävittäjät suojasivat pommituslentueiden toiminnan erinomaisen vahvasti. Kannaksella ja Suomenlahdella operoivien hävittäjälentolaivueen taistelut kesällä 1944 olivat erittäin kiivaat, ja usein vain muutaman koneen suuruinen hävittäjäpartio tai -ryhmä saattoi joutua käymään satojenkin viholliskoneiden kimppuun. Pilvenveikot-dokumentissa lentäjät kertoivat tehneensä seitsemänkin lentotehtävää vuorokaudessa. Suurhyökkäyksen 40 päivän ja 355 lentotehtävän kuluessa HLeLv.24 ja HLeLv.34 ampuivat alas 425 ja vaurioittivat 78 konetta! Lentolaivuiden omat tappiot olivat 18 konetta, joista 10 meni vihollishävittäjien piikkiin.
Yksi Karjalan Kannaksen torjuntavoittoon osallistunut hävittäjälentäjistämme oli luutnantti Jorma ”Jotte” Saarinen. Tilastojen valossa hänen on täytynyt olla varsinainen lentäjälahjakkuus. Hän palveli 1942-1944 HLeLv.24:ssä ja lensi yhteensä 139 taistelulentoa. Vauhtiin päästyään hän pudotti 15 kuukauden aikana ensin vanhentuneella Brewster B-239:llä viisi (3x LaGG-3, 1x Il-2, 1x La-5) ja sen jälkeen Messerschmitt Bf-109 G6:lla 18 viholliskonetta (1x LaGG-3, 6x Il-2, 6x La-5, 3x P-39, 2x Yak-9). Puolustaessaan pommituslentuetta 18/7/1944 Jotte Saarinen pudotti jälleen yhden La-5-hävittäjän, mutta näiden taisteluiden myötä sai omaan koneeseensa niin paljon vaurioita, että joutui irtaantumaan. Valitettavasti hän ilmeisesti yritti liian pitkään saada MT-478-koneensa takaisin tukikohtaan, joutui tekemään Antreassa tielle pakkolaskun ja menehtyi osuessaan ojanpenkkaan. Hän oli viimeinen jatkosodassa kuollut hävittäjälentäjämme.
Keäkuussa 1944 Jotte Saarisen työkaluna Karjalan Kannaksella oli ollut MT-452 Bf-109 G6/R6, jolla hän pudotti viisi Il-2 maataistelukonetta. MT-452:lla saavutettiin HLeLv.24:ssä kaikkiaan yhdeksän ilmavoittoa, ja tämä kone päätyi entisöitynä Uttiin.
MT-452 on minulle tärkeä osa 100-vuotista Suomea myös siksi, että tällä koneella paappani serkku kapt. Leo Rautakorpi johti kymmenen Mersun ”epävirallista” hautajaissaattolentoa marskalka Mannerheimin hautajaisissa Helsingin yllä 4.2.1951 (ainut löytämäni historiikki aiheesta löytyy Jukka Nisulan tekemänä Feeniks-lehden numerosta 4 vuodelta 2011; sisältää valitettavasti muutamia virheitä suvussa olevien ”varmojen tietojen” valossa).
Rakennussarjaksi sattui iso 1:24 Trumpeterin paketti, jonka onnistuin lisukkeineen ostamaan Pienoismallit.net:in kauppatorilta. Ainut lisäostos tulikin minulle vain Erla-kuomusta (Squadron). Sarja sisältää peräti kaksi runkovaihtoehtoa: perinteinen tai läpinäkyvä (todelliselle metritavararakentajalle varmastikin upea mahdollisuus). Mersun rakentamisen suunnittelu teki mielen erittäin nöyräksi. Työn aloittaminen jopa hieman arvelutti, koska Mersujen ympärillä on niin valtavasti tietoa ja vielä enemmän käsityksiä. Tässä mittakaavassa kaikki virheelliset lähdeaineistojen tulkinnat (tai niiden löytämättömyys) näkvät niin selvästi…
Trumpeterin sarja on erinomaisen laadukas. Paneelilinjat ovat selkeät ja teräviksi kaiverretut; niittilinjat ovat maltillisen näköiset (käytännössä tässä mittakaavassa niitit näkyvät riittävän hyvin, jos vain osaisi olla niitä hiomatta); osien valujälki on hyvälaatuista, vaikkakin ejektoripinnien jäkiä löytyy yllättävistä paikoista; osissa on paljon yksityiskohtia (ml. moottori ja ohjaamo); peräsin, vakaajat, flapit, renkaat ja potkuri ovat tehtävissä liimaamatta niitä kiinteästi runkoon; ja läpinäkyät osat ovat hyvälaatuisen ohuita. Sarja sisältää pudotussäiliön (jota en käyttänyt) ja siipitykkien gondolat sekä renkaiden siipipullistumat.
Työohjeet ovat selkeät ja helposti seurattavat. Osia oli paljon (272), mutta pian kuitenkin huomasin, että paljon yksityiskohtia myös puuttuu. Niinpä jälleen erityisesti ohjaamoon ja moottoritilaan tein metritavarasta lisää (esim. trooppisen ilmansuodattimen, polttoaineinjektorin, turboahtimen siivekkeet ja ilmanottoaukon verkon, ohjaamon polttoaineputken). Ohjaamon mittaritaulu pohjautui Eduardin instrumenttipaneeliin; Eduardin etsiosia tuli ohjaamoon (esim. turvavyöt) ja muuallekin.
Pettymyksiäkin oli. Sarja tarjosi minulle ensikerran kokemuksen kumisista osista (esim. sähköjohtosarjoista); jatkossa en edes yritä työstää niitä vaan otan suosiolla metritavaraa. Etukuomun maskeraukseen käytin Montexin esileikattuja teippejä, mutta pääkuomun tein Tamyan teipillä, ja olin siihen tulokseen paljon tyytyväisempi kuin Montexiin. Alkuperäisen Mersun mukaisesti Trumpeterin laskutelineet vaikuttivat heppoisilta, ja päätin kokeilla kaupanpäälliisinä ostamiani Scale Aircrafts Conversionin kevytmetallivaluisia laskutelineitä. Niiden yksityiskohdat olivat aika mitättömät, ja kaiken lisäksi toisesta oli jo valmiiksi murtunut istutustappi, joten heitin ne roskiin ja käytin alkuperäisiä. Olen melko varma, että Trumpeterin rungossa konekiväärien istutus ei ole ihan oikein. Olisin mielelläni halunnnut rakentaa ammusvöiden laatikot ja hylsyjen poistokanavat, mutta en yksinkertaisesti löytänyt lähdeaineistoa, joka olisi sopinut Trumpeterin tarjoamaan konekiväärien istutukseen. Squadronin vakuumikuomun jälki ei ollut erinomainen, ja sen valussa näkyi pieniä rakkuloita.
Ehkä kaikkein eniten askarrutti oikean ratkaisun löytäminen Erla-ohjaamokuomuun asennettavalle panssarilasille. Trumpeterin tarjoama osahan on umpistyreeniä; aukon leikkaaminen on pikkujuttu, mutta mistä panssarilasi. Panssarilasiksi kokeilin muovikalvoa, koettaen tehdä sitä eri tavoin Futurella yms. paksumman näköisen. Kolmas kerta toden sanoi ja silloin lopulta uskoin, ettei ideani yksinkertaisesti toimi. Uudeksi ratkaisuksi otin Trumpeterin läpinäkyvän rungon, josta löysin irtileikattavaksi tasaisen kohdan, ja niin sain panssarilasini.
Siirtokuvat ja maalauskuvion ym näkyvät yksityiskohdat poimin Kuivalaisen InScale 72 Productionin materiaalista (KUID 32002), koska olin Kari Stenmanilta kuullut tämän esittävän parasta mahdollista arvausta MT-452 koneesta jatkosodan suurtaisteluiden aikana 1944. Koneestahan ei ole noilta ajoilta yhtään valokuvaa! Osan siirtokuvista tulostin inkjet-tulostimella Bare Metal Foilin kalvoille; osan poimin rakennussarjan saksalaisista siirtokuvista. Moottorin numeroksi valitsin 40032:n, joka Kari Stenmanin mukaan todellakin on ollut tässä koneessa näihin aikoihin (vaikkakaan asiakirjat eivät tältäkään osin ole yksiselitteiset).
Alustukseen käytin MIGin harmaata One-Shot Primeria (MIG-2024); maalit olivat Mr. Hobby H1, H11, H65, H67, H68, H69, H70, H336, H413, H416 ja H417; Humbrol 48; AK Xtreme Metal AK483; ja Alclad II ALC121 (olipa helppoa poimia nuo tiedot, koska tämän koneen valmistelun aikana ryhdyin käyttämään erinomaista ModelColors-sovellusta). Lopuksi pintaan Topcoat.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.
