OH-PMK

Ryhtyessäni laittamaan Aradoa lopullisesti kasaan minulla oli pöydällä koneen rungon ja kellukeiden lisäksi pelottavalta näyttävä määrä pieniä osaia ja osakokonaisuuksia, jotka varmasti hajoavat pelkästä puhalluksesta tai pahimmillaan pelkästä katseesta. Ryhdyin kuitenkin rohkeasti hommiin ja pala palalta Arado alkaa näyttää valmiimmalta. Kuvateksteissä on lisää tietoa vaiheista.

Ennen Aradon loppukokoonpanoa oli aika hoitaa alta pois vielä joitakin pieniä osakokonaisuuksia. Tässä vaiheessa koneen merkinnät ovat valmiit ja säistämistä on aloitettu.

Aradon maalauksessa riittää työvaiheita. Aiempien virheiden paikkailun jälkeen hahmottelin, miltä koneen yläpintojen kone- ja kansallistunnukset näyttäisivät ylimaalattuina. Oletan, että tunnusten ylimaalaukset tehtiin suomalaisella kenttävihreällä/oliivinvihreällä. Koska minulla on ollut hieman ongelmia maalin irtoamisen kanssa ja olen joutunut paikkailemaan maalausta monesta kohtaa, tulen tekemään uuden konetunnuksen, OH-PMK:n, siirtokuvalla. Alunperin tämäkin oli tarkoitus maalata.

Pyrin kuvaamaan Arado 196 - A3+AC:n (OH-PMK) parhaan arvaukseni mukaisesti syyskuun 1944 asussa. Tekemäni valinnat on perusteltu edellisessä merkinnässä. Kohtasin pieniä vastoinkäymisiä koneen yläpintojen maalauksessa. Maalipinta lohkeili irti poistaessani maskiteippejä. Tein pohjatyöt maalausta varten huolella ja heikensin maskiteipin liimapintaa mielestäni riittävästi, mutta silti maalit irtosivat paikoitellen teippien mukaan. Korjauksen pitäisi kuitenkin hoitua helposti.

Mallin maalaus noudattaa parasta mahdollista arvausta, mihin olen käytössäni olevia lähteitä käyttäen päätynyt. En ole etsinnöistä huolimatta onnistunut löytämään yhtään valokuvaa, joka varmasti esittäisi koneyksilöä A3+AC/OH-PMK. Koneesta löytyy kuitenkin melko runsaasti keskenään samansuuntaisia tietoja, joiden varaan olen omaa arvaustani lähtenyt rakentamaan: Sissilentäjä, Olli Kepsun tarina (Jukka Piipponen, Koala-kustannus, 1999, 2002) : "Suhteiden (Saksaan) katkeamisen vuoksi osasto Jaurissa järjestettiin maalaustalkoot. Ensin peitettiin saksalaistunnukset maalilla, jonka jälkeen sapluunoita apuna käyttäen maalattiin koneiden…

Arado-projektini on edennyt pitkiä askeleita monella rintamalla samanaikaisesti, mutta pyrin esittelemään rakennusvaiheita loogisina kokonaisuuksina. Tähän merkintään olen koonnut pieniä ja myös hieman isompia rakennusvaiheita ennen maalaustöitä. Pitkien pohdintojen ja monien koesovitusten jälkeen päätin rakentaa kellukkeet ja niiden tukivarret irrallisina ja liimata ne paikoilleen vasta valmiiksi maalattuna. Saa nähdä, mitä tästäkin seuraa. Koneen maalauskin on päässyt jo hyvään vauhtiin, mutta siitä kirjoittamisen jätän seuraaviin merkintöihin.

Projekti on edennyt mukavasti ilman suurempia vastoinkäymisiä. Arado on nyt saanut siivet alleen. Koneessa oli tukialuskäyttöä, kuljetuksia ja varastointia varten taitettavat siivet. Taitettuna ne asettuvat rungon suuntaisesti taaksepäin. Mallisarja mahdollistaa siipien asettamisen joko lentoasentoon tai taitettuun asentoon. Luulisin, että Suomessa ei ollut kovin paljon tarvetta (ainakaan kenttäolosuhteissa) taittaa siipiä, joten asetin siivet omaan malliini lentoasentoon. Hetken tosin mietin, että olisin visuaalisista syistä asettanut toisen siiven taitetuksi, mutta luovuin ajatuksesta nopeasti. Siipien kokoaminen sujuu ongelmitta. Osien…

Koneen runko vaati jonkin verran detaljointia ennen kuin rungonpuolikkaat liimataan yhteen. Tämä johtuu lähinnä siitä, että tulen jättämään koneen huoltoluukut auki. Rakentaessa on hyvä miettiä, mitä kannattaa maalata missäkin vaiheessa. Esim. tulipelti, öljynjäähdytin ja koneen sisäpinnat on vaikea maalata myöhemmin, kun kaikki osat ovat paikallaan. Jos jättää huoltoluukut kiinni, asiasta ei kuitenkaan tarvitse murehtia. Oikeassa koneessa rungon etuosa oli päällystetty alumiinilevyillä ja takaosan päällysmateriaalina oli kangas.

Olen rakentanut koneen ohjaamoa samanaikaisesti moottorin kanssa. Ohjaamo on valmiissa mallissa hyvin näkyvillä, varsinkin jos jättää kuomun avonaiseksi. Lisäsinkin detaileja melko runsaasti Eduardin etsiarkilta, mutta ohjaamon johdotukset tein erivahvuisista tinalangoista. Osasto Jaurin käytössä olleista kahdesta Ar 196 -koneesta (A3+AC ja A3+BC) oli poistettu raskas radiovarustus lisätilan saamiseksi kaukopartioiden kuljetuksille. Googlen avulla löytyy jonkin verran kuvia Ar 196:n hylyistä, joissa radioita ei ole. Olen pyrkinyt mallintamaan tähystäjä/taka-ampuja/radistin tilan kuvien perusteella, jottei rakentaminen mene liikaa arvailuksi.

Aloitin mallin rakentamisen tällä kertaa moottorista, joka on Revellin sarjassa melko hyvin mallinnettu. Esim. tulpanjohdot ovat ihan uskottavan näköiset, mutta ne vaativat melko paljon veitsenkärjellä raaputtelua, jotta valumuotin jäljet saa katoamaan. Lisäsin kaasuttimen ilmanottoaukkojen ritilät Eduardin etsiarkilta.