Kelttien standaarinkantaja

Pidän tästä figuurista. Valot ja varjot toimivat mainiosti, ja olet poiminut yksityiskohdat hienosti esille. Alusta on mainio. Kuvauksen laatu on erinomainen. Hienoa!

Hieno historiapläjäys. Lisäsivistys ei ole koskaan pahasta - mallaushommien mukava lisäbonus. Kokonaisuus kohdallaan, senajan ilmapiiri hönkii mallista, materiaalien tuntua on, sotapoikain komeat killuttimet ja regaalit hyvin esillä, herkät heinät ja teemaan sopiva jalusta.

Kova homma ollut esikuvan kaverilla aikanaan - muut nuijii ja tappelee vieressä(?), itse on vaan pidettävä organisaation logoa ja brändiä vakaasti näkyvillä. Saattoipa tosin kuulua ns. "bravery of being out of range"-porukkaan? Onkohan ex-sodankävijä vai aseistakieltäytyjä (miekka kyllä takataskussa)? Olemus on ehkä hieman naismainen, vaikka heppu pyrkiikin ylisuurilla viiksillä maskuliinisuuteen. Vihjaavatko teoksen kukat rauhanomaisen ratkaisun mahdollisuuteen ja pasifismiin? No nyt meni jo vähän spekuloinnin puolelle (lat.huom.).

Mallin tekemiseen liittyviä tekniikkoja ja ongelmanratkaisuja olisi myös mielellään lukenut, kun lopputulos on noin siisti ja komea.

Kiitoksia kommenteista…

Standaarit olivat ajan sodankäynnissä yllättävänkin tärkeitä.
Niillä osoitettiin taistelukentällä, jossa mitään radioita ei ollut, yksiköiden paikkoja. Taistelut käytiin tiukasti muodostelmissa. Ne eivät olleet elokuvien avohärdellejä.
Sotamerkit olivat monessa ajan kulttuurissa enemmän tai vähämmän pyhiä. Roomalaiset neuvottelivat ainakin kertaalleen todella pitkään, siis vuosia, saadakseen Varuksen legioonien menettämät kotkat takaisin. Asiaa voi suoraan rinnastaa 1800-lukuun ja lipunkantajiin.
Sotamerkin kantaja lienee gallialaisilla ollut kaveri jolla kyllä on jo taistelukokemusta. Heillä ei ollut roomalaistyylistä ammattiarmeijaa, vaan päälliköiden ympärille kerääntyi hänelle itselleen uskollisia sotureita, ja nämä päälliköt sitten enemmän tai vähemmän olivat taas uskollisia ylemmille päälliköille. Asia on verrattavissa feodaaliajan ritareihin.

Kukat halusin mukaan tuomaan hieman erilaisuutta malliin. Mielessä kävi ensimmäisen maailmansodan aikainen runo, "In Flanders Fields".

Lyhyt lainaus:

"In Flanders fields the poppies blow
Between the crosses, row on row,
That mark our place; and in the sky
The larks, still bravely singing, fly
Scarce heard amid the guns below"

(John McCrae)

Eli hain yhtymäkohtaa vuosituhansien välille, kun samoilla alueilla sodittiin.

Mallin tekemiseen liittyvät ongelmat johtuivat kokemattomuudestani.
Väärä pohjamaali, kirkas sellainen, väärät pensselit (liian huonolaatuiset ja isot koot), liian pieni väriskaala jne.

Kun mallarikolleega ystävällisesti antoi tunnin peruskoulutuksen figuurien maalaukseen ja työvälineisiin, niin sen jälkeen homma etenikin vauhdilla. Hankin pienenmpiä ja laadukkaita pensseleitä. Samoin otsasuurennuslasin, joka sivumennen sanoen on yksi parhaita hankintojani, ja kaiken tuon jälkeen maalasin koko figun käytännössä uudelleen saamieni oppien mukaan. Korostin enemmän yksityiskohtia, lisäsin syvyyttä hiuksiin ja annoin pronssiosille ruskean pohjavärin ennen metallimaalin uudelleen maalaamista.
Kaikkea tuollaista.
Pohjamaalaukselle en voinnut enää mitään, mutta se on seuraavan mallin projekti.
Kaikki tämä on lekomallarille opettelua.

Timo Rasimus kirjoitti:

Kun mallarikolleega ystävällisesti antoi tunnin peruskoulutuksen figuurien maalaukseen ja työvälineisiin, niin sen jälkeen homma etenikin vauhdilla. Hankin pienenmpiä ja laadukkaita pensseleitä. Samoin otsasuurennuslasin, joka sivumennen sanoen on yksi parhaita hankintojani, ja kaiken tuon jälkeen maalasin koko figun käytännössä uudelleen saamieni oppien mukaan.

Onpa mukava huomata, että neuvot ja vinkit auttoivat hienoon lopputulokseen :-) Ero vanhan ja tämän parannellun Keltin välillä on suuri!

Otsaluuppi on hyvä apuväline! Kun luupin läpi katsottuna maalattu malli alkaa näyttää ihan hyvältä, otat luupin hetkeksi pois niin malli näyttää todella hyvältä ;-)

Kiitoksia…
Apu oli tarpeeseen ja hyödyllistä.
Tähänkin jäi vielä muutamia kohtia jotka voisi korjata ja jotka huomasin valokuvista, mutta seuraavaan petrataan.

Se luuppi on suorastaan erinomainen laite, eikä ollut edes kallis. On jo auttanut mm. Hawkin ohjaamon etsien asentamisessa.

Moi Timo, Mielenkiintoinen aihevalinta ja mainio figu. Hyvä historiikkitaustoitus; "kelttejähän" tai paremmin sanottuna kelttien jälkeläisiä on yhä ainakin Irlannissa, Skotlannissa, Walesissä, Cornwallissa, Manin saarella, Bretagnessa, Nova Scotiassa ja Argentiinan etelä-osissa.

Hyvin on opit menneet perille, sillä figu näyttää erittäin hyvältä; pikantin lisän tuo villisikastandaari. Hyvää työtä! Parhain terveisin, AJ

Kiitoksia AJ
Antiikin aiheita on tulossa myöhemmin lisää.