Onnittelut Juha, upeaa työtä!
Hieno Suomi-leko ja mielenkiintoinen, syventävä taustahistoria. Melkoisesti olet töitä tehnyt aina 3D-tulostusta myöten. Ainoa nillitys tulee noista kuomun raameista, joissa tarkkaan katsoen maali vähän rosoinen. Mutta hieno on peli!
YT
Kalle
Fokker D. XXI
FR-97 Sarvanto
Yksi tarunhohteisimmista talvisodan Fokkereista, jälleen Joppe Karhusta lainatakseni, on tietenkin 4/LLv 24:n ltn. J. Sarvannon FR-97, jolla hän Utissa toimiessaan 6.1.40 pudotti neljässä minuutissa kuusi DB-3 pommikonetta.Fokkerilta 1939 toimitetut kehittelyvaiheen I-sarjan koneet toimitettiin Valtion Lentokonetehtaalle kasattavaksi (Bristol Mercury VII, mittarit ja sähkölaitteet). Lentokonetehdas jatkoi lisenssillä Fokkerien tuotantoa, ja kone muuttuikin paljon enemmän suomalaiseksi. FR-97 kuului III-sarjaan. Koneella saavutti ltn. J. Sarvanto LLv 24:ssä kahdeksan ilmavoittoa. Jatkosodan aikana 25.7.41 tiedustelulennolla Nuijamaanjärven suunnalla vänr. O. Häkli tulitti kuorma-autokolonnaa, josta vastattiin tuleen, ja FR-97 syöksyi metsään.
Fokkerin talvisodan tarunhohtoisuuden on täytynyt johtua lentäjiemme uskomattoman korkeasta koulutustasosta ja sopeutuvuudesta. Kari Stenmanin Tiedustelulentolaivue-kirjassa luetteloidaan majurin O. Holmin havaitsemia Fokker D.XXI:n ongelmia seuraavanlaisesti: Kone on hidas, kömpelö, lennossa epävakaa, syöksyssä vakaa mutta vaatii pitkän ajan oikaisuun, koneella on huono nousukyky, helppo lentää korkealla mutta ei matalalla, väistöliikkeena ainoastaan syöksy pintaan, pieni toiminta-aika, tuulilasi on miltei himmeä ja öljyyntyy helposti, kone vaatii pitkän 800 m:n kiitotien ja kone menee helposti laskussa ympäri.
Rakensin FR-97:n SilverWingsin hollantilaisesta sarjasta täysin aliarvioiden, kuinka paljon konversiota täytyy tehdä. Suomalainen Fokker D.XXI on aivan eri kone kuin hollantilainen D.XXI. Muutettavia kokonaisuuksia on yli kaksikymmentä ja kuvaan tekemäni muutokset erillisessä blogissa.
Avattuani tämän resiinisarjan näin laatikon sisältävän muutaman muovipussillisen erilaisia osia. Kokoamisohjeet olivat hyvin summittaiset, eikä niissä yritetäkään ohjata löytämään tarpeelliset osat oikeasta pussista tietyssä järjestyksessä. Osat olivat yleensä todella siististi valettuja, mutta toisaalta osissa saattoi olla valun aikana syntyneitä kuplareikiä harmittavissakin paikoissa. Esim. runkopuoliskoiden yhteensopivuus pohjapuolella ei ollut lähelläkään täydellistä, minka vuoksi toista puolta piti kovasti hioa, ja tämä toi esille varsinaisen kennoston reikiä. Rakennussarja ei sisällä kovinkaan paljon osia, joten metritavarasta rakentamista on paljon. Ohjaamokuomun istuvuus runkoon on surkea ja vaatii paljon hiomista ja sovittelua. Näitä ohjaamokuomuja tulee varmaan useissa tapauksissa särkymään. Ohjaamokuomun muovin laatu on myöskin hyvin epätasainen, enkä millään konstilla saanut niitä tasaisiksi. Vasemmanpuoleisen aukinaisen ohjaamoluukun rakensin uusiksi.
Hollantilainen Fokker on tietenkin pyörillä ja laskutelineiden rakenteet ovat aivan erilaiset kuin Suomessa käytetyt. Suksien valamista en ruvennutkaan kokeilemaan (kun ei keneltäkään löytynyt sopivaa muottia), joten tein sukset ostotyönä 3D-printterillä. Siinä laskussa oli vaimolla ihmettelemistä (olisin varmaan saanut oikeat sukset sillä hinnalla). Lisäksi tulin antaneeksi printteritalolle malliksi Koran 1:48 suksisetin, mutta vasta tilaustyön vastaanotettuani huomasin näidenkin olleen sellainen riukuversio, joten sain bonuksena jälleen tehdä käsityötä kitin ja polystyreenin kanssa.
Vasta nyt koneen valmistuttua huomaan, että olisi pitänyt rakentaa Fokkerin kyytiin vielä hiihtosuksetkin.
Koneen maalauksessa käytin seuraavia värejä: Gunze H335, H325, H320; Tamiya X-1; Alclad Chrome, Exhaust Manifold, Copper. Loppulakkaukseen Alclad Klear Kote Flat.
Siirtokuvat löytyivät osin Special Hobby Brewsterin B-239 jäämistöstäni. FR-97 tulostin siirtokuvana. Maalasin pyrstönumeron ja ensiapumerkin käsintehdyn maskin avulla.
SilverWingsin etsikokoelmasta ei ollut paljoa iloa. Turvavyötkin tein itse maalarinteipistä. Ensiapulaukun soljen sentään leikkasin uusiokäyttöön yhdestä turvavyöstä.
Lähdeaineistona käytin ensisijaisesti Keskinen-Stenmanin Suomen ilmavoimien historia 3A Fokker D.XXI ja Raunion Lentäjän näkökulma. Lopuksi haluan kiittää Kari Stenmania ja Antti Lappalaista heidän halustaan jakaa tietojaan, joiden perusteella muutama paha ongelmakohta löysi ratkaisunsa.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.
Tutustu myös näihin
- 12.4.2009 • Tally-hoSupermarine Spitfire Mk. II "Borough of Lambeth"Mielestäni Spitfire on kaunein ja…