Nyt on aihe josta pidän.
Lapsena asuin Hyvinkää - Hanko rautatien varrella, ja piirsin kuvia noista jo ennen kouluikää.
Malliin kantaa tarkemmin kun ehdin katsoa kuvat kunnolla.
Etusivu 
Galleria Mallit: rautatiet
Dv12-pari
Yleispotretti vetureista. Etualan 2519 on tarkoitus näyttää paljon käytetyltä veturilta, kun taas taaempi 2714 esittää melko vastikään konepajakorjauksesta tullutta veturia.
Veturi on perusrakenteeltaan dieselhydraulinen: Tampella SACM MGO V16 BSHR -moottori on kytketty Voithin hydrauliseen vaihteistoon, josta voima välitetään kahden kaksiakselisen Krupp-telin molempiin akseleihin. Veturin teräspalkkirungon päälle on sijoitettu kaksi konesuojaa ja ohjaamo. Pidemmän konesuoja alla on mm. MGO-päämoottori ja jäähdytin, lyhyemmästä löytyy mm. kompressori. Veturien kokonaispaino on 63–69 t ja akselipaino 15,5–17 t.
Vetureita on valmistettu kolmea sarjaa: enemmän yleisveturityyppinen 2500-sarja vuosina 1963–1966, alun perin henkilö- ja pikajunien vetoon suunniteltu 2700-sarja vuosina 1965–1972 ja paremmin raskaaseen vaihtotyöhön soveltuva 2600-sarja vuosina 1974–1984. 2700-sarja varustettiin alun perin matkustajavaunujen höyrylämmitystä varten höyrynkehittimellä ja vesisäiliöillä, minkä vuoksi veturien akselipaino oli muita suurempi ja veturi oli luokiteltu raskaaseen Sr-sarjaan. 2600-sarjassa on puolestaan muista eroava jäähdytinkoneisto. Em. teknisten eroavuuksien vuoksi sarjoilla on hieman erilainen ulkonäkö.
Pienoismallit on tehty oululaisen veturinkuljettaja Seppo Liedeksen 1980-luvulla valamista uretaanirakennussarjoista. Osat on valettu alipainemenetelmällä kaksipuolisia muotteja käyttäen. Eräs erikoisuus on ohjaamon varsin täydellinen sisustus aikataulutelineineen, lämmityspattereineen ja käsienpesulavuaareineen. Sarjasta suoraan kasattava ulkoasu vastaa 1960-luvun vetureita, mutta päätin koota veturit 1980-luvun ulkoasuun. Tämä vaati joitakin toimenpiteitä, näkyvimpänä ehkä ohjaamon päätyoviin avatut ikkunat.
Malli on koottu pääosin pikaliiman avustuksella. Maalaus on tehty kynäruiskulla ja maskaus Tamiyan keltaisilla paperiteipeillä. Pohjamaalauksen suoritin Decovärin tartuntapohjamaalilla. Harmaa alustaväri on Xtracolorin Grauviolett, punainen ja kerma taas Rautatiemuseon pienoismallimaalivalikoimista. Ohjaamossa valikoima Humbrolin sävyjä. Pintaan itse sekoitettu satiinilakka Decovärin kaksikomponenttimatta- ja kiiltävästä lakasta. Säistys on suoritettu tärpätillä ohennetulla Humbrolin tummanharmaalla mattamaalilla sekä englantilaisen Carr'sin pigmenteillä. Ikkunat on 0,1 mm:n muotoon leikattua ja viilattua kirkasta styreeniä, jonka liimasin Microscalen Micro Kristal Klearilla.
Muita vetureihin tekemiäni muutostöitä:
- Puskimet vaihdoin Saksasta löytämiini oikeantyyppisiin toimiviin jousipuskimiin
- Esteenraivaajan suuri kytkinaukko on tukittu ja tilalle asensin puskinpalkkiin vetokoukun, joka voidaan tarvittaessa vaihtaa esikuvanmukaiseen ruuvikytkimeen
- Veturin 2714 pitkän konesuojan höyrynkehittimen pakoputki on poistettu ja samoille nurkille juotiin kahdesta messinkiputkesta pienemmän putken
- Jäähdyttäjän päälle lisäsin tiheän metalliverkon
- Vetureiden kaiteet on juotettu 0,5 mm:n ja 0,4 mm:n uushopealangasta
- 2519:iin lisäsin kuljettajan ja koneapulaisen. Jälkimmäisen käsiin laitoin valokuvapaperille tulostetun, Päivälehden museossa reprotun suuriotsikkoisen iltapäivälehden. Samalla tekniikalla syntyivät myös tuulilasien yläreunassa olevat häikäisyverhot
- Messinkinumerot ja valmistajalaatat hytin kylkeen, samoin kuin MGO-logo konesuojaan löytyivät Mestarimallien valikoimista
- Tarvittavat siirtokuvat piirsin itse ja tulostutin hollantilaisella Black Lion Decalsilla
- Uudet moottoritelit umpinaisilla pyöräkerroilla kävin hakemassa ohikulkumatkalla Tenshodon liikkeestä Tokiosta
Sain veturit hyvin pitkälle koottuina talvella 2013. Vetureista oli ajateltu vitriinimalleja: telit oli liimattu kiinteiksi rungon alle eikä moottoritelejä oltu asennettu lainkaan. Konesuojat ja hytit oli liimattu runkoon kiinni ja hyttien ikkunoihin oli levitetty jotakin ikkuna-ainetta. Toisen veturin hytti oli asennettu väärin päin ja toisen veturin rungon osat olivat konesuojiin nähden väärin päin. Kokoamistyön jälki ei ollut kokonaisuutena arvioiden kovinkaan siistiä.
Rakentaminen alkoi siis purkamisella: pikaliiman irroittajaa runsaasti saumoihin ja odottelemaan. Onneksi osat irtosivat toisistaan melko helposti eikä osien rikkoutumisia tapahtunut kovinkaan montaa. Osat olivat pysyneet myös varsin suorina melkein kolmen vuosikymmenen ajan: ainoastaan pidemmän konesuojan sivuseiniä jouduin hieman lämmittämään ja oikomaan. Purkuoperaation jälkeen vetureiden kokoaminen alkoi mukavan vauhdikkaasti ja mielestäni sain aikaan varsin kohtuullista jälkeä verrattuna siihen, millaisia kokoonpanovirheitä saamissani vetureissa oli.
Veturit ovat toimivia malleja ja niitä voidaan käyttää pienoisrautatiellä junien vetämiseen. Motorisointi on tehty kahdella Tenshodon moottoritelillä kummassakin veturissa, yksi moottori pyörittää telin molempia akseleita. Vetokykyä parantamaan sijoitin vetureihin n. 200 g 1 mm:n vahvuista lyijylevyä. Vetureihin asensin ESUn Lokpilot 4-dekooderit, joiden avulla voidaan ohjata digitaalisesti mm. veturin valaistustoimintoja. Vetureissa on toimivat ajovalot, ja ylintä valonheitintä voidaan ohjata erillisenä alemmista puskinvaloista esim. vaihtotöiden aikana. Ohjaamoissa on oma valaistuksensa, joka voidaan tarvittaessa kytkeä päälle. Valaistuksessa käytin n. 1x1 mm:n SMD-ledejä.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.
