No johan on malli. Tuohan on varsinainen järkäle. Hyvin on onnistunut rakentaminen ja maalaus. Kaikin puolin onnistunut kokonaisuus.
E-P
Etusivu 
Galleria Mallit: lentokoneet 1946–
Antonov AN-22
1950 ja -60 luvun taitteessa Neuvostoliitossa Antovin suunnittelutoimistossa aloitettiin raskaan kuljetuskoneen suunnittelu. Elokuussa 1964 Antonov AN-22 kuljetuskoneen ensimmäinen prototyyppi valmistui. Ensilento oli 27. helmikuuta 1965 ja suurelle yleisölle kone esiteltiin Pariisin ilmailunäyttelyssä kesäkuussa 1965.
AN-22 on maailman suurin sarjatuotannossa ollut potkurikone. Valmistuksen loppuessa tammikuussa 1976, koneita oli valmistunut kaikkiaan 66 kpl. Vuosien saatossa yhdeksän konetta on tuhoutunut onnettomuuksissa. AN-22 -koneita on edelleen käytössä Venäjälla ja Ukrainassa.
Tekniset tiedot:
- miehistö: 5–6
- pituus: 57,90 m
- kärkiväli: 64,40 m
- korkeus: 12,53 m
- tyhjäpaino: 114 000 kg
- maksimi lentoonlähtöpaino: 250 000 kg
- moottorit: 4 kpl Kuznetsov NK-12MA potkuriturbiinia, vastakkain pyörivät potkurit
- maksiminopeus: 740 km/h
Rakennussarja:
Jos haluaa rakentaa valtavirrasta poikkeavaa ja varsinkin itäkalustoa, niitä Amodel tarjoaa. Kuten monet kuitenkin jo tietävät, Amodelin sarjat eivät ole aloittelijoille sopivia. Valujälki on karkeaa ja osien yhteensopivuus on huono ja raaputeltavaa, kittaamista sekä hiomista kyllä riittää. Niin tässäkin.
Tämä sarja on ns. multimedia-sarja. Mallin runko, siivet ja korkeusvakaajat ovat lasikuitua. Rahtitilan sisäseinät ovat vacu-muovia ja muut osat matalapaine muovivalua. Ei tarvitse paljon valehdella , jos sanoo että tässä sarjassa yksikään osa ei sovi suoraan paikoilleen.
Valmistaja oli liimannut runkopuolikkaat jo valmiiksi yhteen ja siinä oli saumassa ylä- ja alapinnalla n. millimetrin porras. Myös siipien (se on yksi yhtenäinen osa) ja korkeusvakaajien liittäminen runkoon oli aikaavievä ja työläs operaatio, koska sovituksissa oli heittoa siten, että kivikovaa lasikuitua piti poistaa useita millimetrejä.
Toinen hankala työ oli laskusiivekkeiden tekeminen. Osissa ei ollut kohditustappeja ja noiden ”pikkupalojen” saaminen samaan linjaan oli lähestulkoon mahdotonta.
Koska mallin omat potkurinlavat muistuttivat ”halkoa”, tein molemmista lavoista yhden masterin ja valoin resiinistä kaikki 32 potkurinlapaa itse. En saanut lapoihin niin paljon kiertoa kuin pitäisi olla, mutta näyttää ne kuitenkin paremmalta kuin alkuperäiset.
Mallin valkoinen yläosa on maalattu Tamiyan valkoisella Surface Primerilla ja harmaa osa Akanin Faded Greylla 73059. Muut värit ovat Tamiyan akryyleja ja Alcladin metallivärejä. Pinnassa on Tamiyan puolikiiltävä lakka.
Näin ison mallin maalaaminen ruiskulla on aika haastava operaatio. Teinkin niin, että siipiosa oli mahdollisimman pitkään irti ja maalasin rungon ja siiven erikseen valmiiksi ja liitin ne yhteen ja viimeistelin kiinnityskohdan aivan lopuksi.
Mallin esikuva on Neuvostoliiton aikainen Aeroflotin kone 1980-luvulla.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.
