Moi Tally-ho, Nyt kyllä taas pamautit täysien starojen lekomallin saitille. Tapitin tuota hienoa oletuskuvaasi lekomallista melko kauan ja funtsin, että miksi kone näyttää niin tutulta ja missä ja milloin noita aitoja Vickers VC10 lekoja on tullut tuijotettua. Tavattuani mainion historia- ja rakentamiskuvauksesi ja katsottuani kaikki kuvasi lekomallista plus tuon aidon kuvan, sain lopulta ahaa-elämyksen, että pikkunappulana juuri Heathrow kentällä ja juuri vuonna 1972 näin Vickers VC10 lekon ensikerran. Samalla aukeni muistini sopukoista varsinainen muistojen tulva Lontoosta 1970-luvulta; samoin muistin, että 1980-luvun alussa brittilukioaikana, näin näitä VC10 lekoja RAF-kuosissa - varsinainen mielen ja muistojen nostalgiamatka kauas, kauas menneisyyteen…
Heti kärkeen, kiitos historiakuvauksesta ja samoin rakentamiskuvauksesta. Samoin suurkiitokset siitä, lekomallisi jostain käsittämättömästä syystä palautti mieleeni vanhoja muistoja, jotka luulin jo unohtaneeni.
Itse Vickers VC10 lekomalli on erinomaisesti rakennettu - vaikkakin toteat sen olleen suhteellisen helppo ja yksinkertainen rakennettava -, kaikinpuolin upeasti viimeistelty ja BOAC:n maalauskaavio on ehdottomasti yksinkertaisuudessaan erittäin tyylikäs. Tykkään myös kuvausalustastasi, se sopii kuin nenä päähän hienolle VC10 mallillesi ja osoittaa hyvin kuinka hienon lekomallin olet tehnyt, kun sitä vertaa oikean lekon kuvaan. Olen myös täysin samaa mieltä, että VC10 on sulavalinjaisen näköinen liikennekone.
En tiennyt, että VC10 pitää hallussaan Atlantin ylityksen nopeusennätystä aliääni-liikennekoneiden osalta - aina oppii uutta.
Upea ja hyvin onnistunut lekomalli; ehdottomasti 5 staran edestä. Kauniista koneesta kaunis pienoismalli! Parhain terveisin, AJ
Etusivu 
Galleria Mallit: lentokoneet 1946–
BOAC Vickers Super VC10
VC10:iä valmistettiin vain 54 kappaletta, ja taloudellisesti kone ei ollut kovin menestyksekäs, mutta matkustajien keskuudessa erittäin suosittu, varsinkin hiljaisen matkustamon vuoksi. VC10 myös pitää edelleenkin hallussaan aliääni-liikennekoneiden nopeusennätystä koskien Atlantin ylitystä: 5 tuntia ja 1 minuutti. VC10-koneita valmistettiin kahta alatyyppiä, Standard VC10 (Type 1100) ja 3,9 metriä pidempää Super VC10 (Type 1150). Koneet olivat brittiläisen pääkäyttäjän, BOAC:n lisäksi useiden muidenkin lentoyhtiöiden kalustona 1960- ja 70-luvuilla. Matkustajalentotoiminnan päätyttyä vuonna 1981 Kuninkaalliset ilmavoimat hankki suurimman osan näistä koneista ja muunsi ne ilmatankkaus- sekä joukkojenkuljetuskoneiksi. Koneiden käyttö RAF:lla loppui syksyllä 2013. Viimeiset lentokelpoiset yksilöt siirtolennettiin niitä ylläpitäviin museoihin (mm. yksi yksilö on Duxfordin ilmailumuseossa, Cambridgen lähellä).
Rodenin rakennussarja Vickers Super VC10stä tuli markkinoille noin vuosi sitten. Päätin hankkia sen, koska olen aina pitänyt BOAC:n maalauskaaviosta, joka yksinkertaisuudessaan on erittäin tyylikäs. VC10 on myös upean ja sulavalinjaisen näköinen liikennekone.
Rodenin sarja on tarkka ja hyvälaatuinen, mutta ainoa heikko kohta olivat enintäänkin keskinkertaiset siirtokuvat. Tiesin, että 26Decalsilta oli tulossa malliin hyvälaatuiset dekaalit ja päätin lykätä koneen rakentamista siihen asti kunnes ne olivat ilmestyneet. Vaikka olen usein ollut skeptinen 26Decalsin siirtokuvien suhteen, niin tällä kertaa ne olivat itse asiassa erittäin hyvät ja yksitysikohtaiset. Ainoa asia, johon en ollut täysin tyytyväinen, oli matkustamoikkunoiden tummanharmaa väri. Ikkunat eivät tule kovin hyvin esille BOAC:in tummansinisestä cheatlinesta.
Matkustamon ikkunat ovat mallissa avoimet ja ohjaamo läpinäkyvä osa. Kittasin aukot umpeen, ja käytin näihin kohtiin siirtokuvia. Muuten rakentamisen yhteydessä ei tullut suurempaa tarvetta kittaukseen tai hiomiseen.
Koneen rungon valkoiset alueet käsittelin Tamiyan valkoisella fine surface primerilla, jonka lopuksi lakkasin Tamiyan kiiltävällä spray-lakalla. Koneen muut osat ovat vaaleanharmaat, ja ne maalasin Xtracolorin BEA-harmaalla nro X551. Metallinvärisiin kohtiin käytin Vallejon hopea-, alumiini- ja teräsmaaleja. Siivissä ja korkeusvakaajien paneeliurat korostin vielä lyijykynällä. Rungon punaiset lentomajakat lisäsin itse tekemistäni osista.
Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että malli oli suhteellisen helppo ja yksinkertainen rakennettava. Niille mallareille, jotka haluavat tehdä Rodenin VC10:n, ainoa asia, joka mielestäni kannattaa mallin suhteen tehdä, on kunnollisten siirtokuvien hankkiminen (ellei sitten halua tehdä Rodenin vaihtoehtoista mallia, joka on East African Airlinesin liveryssä). Niiden siirtokuvien tasoa en valitettavasti osaa kommentoida.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.
