Pienoismallit.net

Messerschmitt 109 perhe

Messerschmitt Bf 109 G-14AS RAF 318 Sqd.

30.11.2016

Seuraavan projektin pariin. Olen jo pidempään katsellut AZ modelin malleja. He ovat tehneet paljon mielenkiintoisia mersuja, mutta vielä en ole tutustunut sen tarkemmin.

Projektiksi muovaantui pohdinnan jälkeen BF 109G-14As. Alkuun piti rakentaa italialainen versio, mutta päädyinkin loppujen lopuksi RAF:n puolalaislaivue 318:n sotasaaliskoneeseen.

Koneella on mielenkiintoinen taustatarina. Kone kuului kroatialaislaivueelle ja oli tunnukseltaa musta 4. 16 huhtikuuta 1945 kone lennettiin Italiaan ja sen lentäjä mukanaan toinen Kroaattilentäjä antautuivat liittoutuneille. Tarina kertoo, että saksalaisten antauduttua Italiassa kone jäi Bolognaan. Kukaan ei tiennyt mitä koneille piti tehdä ja 2 amerikkalaista sotilasta tarjosi konetta vaihtokauppana kahdesta pullosta wiskiä. RAF pilotti suostui vaihtokauppaan ja näin ollen kone siirtyi brittien haltuun ja 318 laivueeseen tunnuksenaan LW. Eräiden lähteiden mukaan koneen moottori petti 3 lentotunnin jälkeen. Tässä loistava tarina pohjaksi tälle koneelle.

AZ modelin valujälki oikein siistiä ja ohjaamo sisältää yksityiskohtaiset sivupaneelit. Itse lisäsin Eduardin istuinvyöt. Palat sopivat mukavasti yhteen ja ohjaamo oli nopeasti maalattu ja koottu. Hyvältä näyttää.
Seuraavana vuorossa rungon yhteenliittäminen. No ei sovi, ei sitten millään. AZ model on jättänyt kohdistustapit pois valuistaan, mikä hankaloittaa hommaa huomattavasti. Hieno on sisus. Yksityiskohtaa piisaa ym, mutta kun on väärän kokoinen. Koesovituksessa jää millikaupalla ilmaa väliin, mistäköhän tätä lähtisi korjaamaan. Hieman ehkä syö motivaatiota rakentamista.

15.12.2016

Projekti edennyt maalausvaiheeseen. Rungonpuolikkaiden yhteensovittaminen oli työn ja tuskan takana. Jouduin vuolemaan millikaupalla ohjaamon sisustasta leveyttä pois. Myös rungonpuolikkaasta ja mittaritaulusta sai ottaa monta milliä pois. Ohjaamo oli vaan valtavasti liian suuri.
Viimeinkin, kun sain ohjaamon istumaan koneeseen ja rungonpuolikkaat liimattua alkoi kittaus/hionta urakka. Ilman sovitustappeja puolikkaat eivät millään istuneet täysin, joten hiomista ja kittaamista piisasi.
Siivet, peräsimet, moottorikate olivat myös mallia epäsopivat, mutta puukolla ja kitillä istuivat. Käytännössä jokainen sauma, joka tuli koneen ulkopuolelle eri osista vaati kittaamista. No vähän työläämpi, mutta aina silloin tällöin tehden viimein maalauskunnossa. Seuraava AZ-Model saa odottaa kyllä. Senverran oli A-Modeliin verrattavissa kasaaminen.

14.1.2017

Joulu tuli ja meni. Vuosikin vaihtui. Vähän mallailu oli tauolla muiden kiireiden alta, mutta vihdoin sain maalattua britti naamiovärit. Väreinä Tamiya:n ja Mr. hobbyn akryylit. Perinteinen loppusodan 3 värikaavio. Dark Green / Ocean Grey / Medium Sea Grey.

Seuraavaksi yksityiskohtien maalailua. Telinekuilut, trimmilaput, pakoputket. Tämän jälkeen Johnssonia pintaan kirkaslakaksi ja siirtokuvat.

4.2.2017.

Projekti eteni ilman sen kummempia kommelluksia maaliin. Pientä säätöä oli vielä pikkuosien sopivuudessa, mutta vääjäämättä valmistui.
Säistin aika kevyesti, koska jodenkin tietojen mukaan kone ehti lentää 3 tuntia ennen moottoririkkoa, joten tuskimpa paljon siinä ehti kulahtaakaan.
2 kuukautta meni, tosin välissä joulun ja uudenvuodenpyhät, mutta tosiasiassa osien huono sopivuus ym, söi intoa varmaan sen pariviikkoa. Mutta seuraavien projektien pariin.

Kommentit

Ei vielä kommentteja tai kysymyksiä. Kysy tai jaa arvokas mielipiteesi ja kommentoi!