Pienoismallit.net

Boeing B-52G

58-0164 "SAC Time"

Kehitystä tapahtuu:
Boeing B-52 Stratofortress suunniteltiin aikoinaan korvaamaan B-36 Peacemaker, ja vuonna 1946 USA:n ilmavoimat näyttikin vihreää valoa silloin vielä potkuriturbiineilla varustetulle XB-52 -projektille. Boeing kehitteli virallisen mallin rinnalla omalla rahoituksella suihkumoottorista versiota, josta USAF kiinnostui lopulta enemmän. YB-52 lensi ensilentonsa 15.4.1952.
193 kappaletta valmistettu G-malli oli ensimmäinen "matalapyrstöinen" versio. Se suunniteltiin alunperin etenkin risteilyohjusten kantamiseen. Siinä oli samat J57-P-43WA moottorit kuin F-mallissa, joista oli ruuvattu hieman enempi tehoa irti. Siipi suunniteltiin uudelleen ja ampujan paineistettu osasto perästä siirrettiin muun miehistön sekaan koneen etuosaan. Näillä toimenpiteillä saatiin tyhjäpainoa pudotettua yli 7 tonnia. G-malleja modifioitiin niiden aktiiviuran aikana runsaasti. Osa koneista varusteltiin AGM-86 risteilyohjusten kuljetukseen, ja näiden ns. CMI (cruise missile integrated) -koneiden siipien tyviä muokattiin loivemmiksi, että koneet erottaisi konventionaalisista myös satelliitista käsin SALT II-sopimuksen vaatimusten mukaisesti.

Sedät jaksaa heilua:
USAF ei pystynyt lähettämään operaatio Aavikkomyrskyyn uusinta kalustoaan, koska B-52H:t ja B-1B:t olivat kiinni ydin -alkuisissa tehtävissä. Ainoa mahdollisuus oli käyttää B-52G-koneita, joiden käytöstäpoisto oli jo aloitettu. Käytöstäpoiston syynä olivat G-mallien moottorit, jotka koettiin jo vanhanaikaisiksi, mitä ne kieltämättä olivatkin. Moottorien vedensyöttö, jolla siis on tarkoitus yksinkertaistettuna pudottaa moottorien lämpötilaa moottoriin syötettävän polttoainemäärän ja tätä kautta moottorin tehon kasvattamiseksi, on menneen ajan idea, eikä ainakaan taloudellinen saati ympäristöystävällinen. G-mallien uudelleenmoottorointia suunniteltiin, muttei toteutettu.

USAF:in alkuperäinen suunnitelma oli käyttää Persianlahdella vain konventionaalisia B-52G:tä, mutta lopulta karkeasti puolet koneista oli CMI-versioita. Niihin vaihdettiin vanhat AGM-28 Hound Dog -ohjuksille tarkoitetut siipiripustimet, joihin kiinnitettiin Vietnamin aikaiset I-Beam -adapterit, joihin taas sai kiinnitettyä kaksi MER -ripustinta kumpaankin. Molempiin siipiin sai näin ollen kiinni 12 pommia. Konventionaalisissa koneissa käytetty HSAB (heavy stores adapter beam) kantoi 9 pommia, mutta toisaalta siihen sai kiinni raskaampia pommeja. Rungon pommikuiluun molemmissa versioissa mahtui enintään 27 kpl pommeja.

Koneyksilö 58-0164 oli CMI-kone. Sillä oli virkaikää siis jo kunnioitettavat 33 vuotta, kun se napattiin Desert Stomiin 668 BS, 416 BW:stä, Griffissin lentotukikohdasta New Yorkin osavaltiosta. Kone lensi ensin Espanjan Moronista 6 tehtävää, ja siirtyi sitten Saudi-Arabian Jeddaan, josta se lensi 26 lentoa. Veteraani lennettiin AMARC:iin loppusijoitusta varten 5.12.1992.

Rakentavaa työtä:
Rakennussarja on Italerin pakkaama, alunperin AMT:n sarja. Siinä on puolensa, sekä hyvät että huonot. Hyvänä puolena voi mainita sarjan olevan päämitoiltaan hyvä, eikä siinä ole pahempia rakenteellisia virheitä tai kummallisuuksia. Huonoja puolia olen ruotinut ryhmärakenteluketjussa, ja edelleenkin itken sen kunnollisen 1:144 -mittakaavaisen sarjan perään. Siivissä moottoreiden välissä näkyvä pitkittäinen muovilista johtuu siipien jättämisestä irtaalleen. Sitten kun minulla on vanha kyläkoulu tai vaneritehdas, liimaan ne kiinni.;)
Sarjasta suoraan saa Desert Stormin alkutahdit soitelleen operaatio Secret Squirrelin koneen, mutta minä halusin jotain muuta. M-117 pommit, Hound Dog -ripustimet ja I-beamit on kaapattu Monogramin B-52D-sarjasta, ja MER:t Hasegawan asesetistä. Alla ovat True Detailsin hartsipyörät, ja yksityiskohtia, mm. ECM-antenneja on tehty itse. Siirtokuva-arkki on Warbird Decalsin valmiste. Maalattu AKAN -maaleilla, yläpinnan harmaa FS 36081 ja vihreä FS 34086. Alapinnalla FS 36081 ja FS 36118. Edelleenkin AKAN saa minulta täydet pisteet sekä sävyjen että käytettävyyden osalta. Yläpinnan värit ovat sikäli jännät, että vihreä aikaa myöten haalistuessaan taittaa ruskeaan, ja harmaa vihreään.:) Perusvihreän päälle vedin ohuen kerroksen venäläistä (!) vihreänruskeaa 73084, ja litkutin ruskealla. Harmaa ei näissä koneissa ollut vielä kovinkaan haalistunut, mutta jos katselee kuvia AMARC:ssa pitkään lojuneista koneista, on niitten värit aivan jotain muuta kun FS-koodit antaisivat olettaa.

Referensseinä:
Jon Lake, B-52 Units In Combat 1955-73, Osprey;
Jon Lake, B-52 Units In Operation Desert Storm, Osprey;
Lou Drendel, B-52 Walk Around, Squadron/Signal

Kommentit

Erinomaisen hieno BUFF! Ja vielä meikäläisen lempikaaviolla!! Ei voi kuin ihailla. Ja varmaan hankala kuvattava; eikä tämä ole kuin 1:72 versio!! Hieno kone, hieno malli!!
Pidän!!
On varmaan ISO kone tuohon mittakaavaan. Hieno !
Olisi hauska nähdä vaikkapa kolmitasofokker samassa mittakaavassa tuossa vierellä. Tämä on kyllä iso, oikein GRRRREAAT BIG ONE. Komialle koneelle pojot:
Kiitoksia herroille kommenteista. Vaati kyllä tähänastisista projekteista ylivoimaisesti eniten tarkkaavaisuutta työpöydällä pyöritellessä. Aina tuntui olevan jotain tiellä. Pyrstön konekiväärien piiput tein messinkiputkesta, enkä tökännyt niitä tärpättipurkin kylkeen (ja irtaalleen) kuin neljä kertaa.:)
Kyllä pitää olla ihmisen vihainen, kun tällaisen (pienois)mallin esikuvan kaltaisen epelin lähettää viemään terveisiä. Ei ole asiat puhumalla selvinneet.

Arvostan alkuperäisen ja mallin sekä suunnittelua, että rakentamista teknisenä operaationa. Iso ja vaativa homma. Liimaa ja maalia kuluu - lähi-/nettikauppias on tyytyväinen. Omaan ”KleineMittelwerk” -tuotantolaitokseeni ko. lähes neliömetrin kokoinen vehje ei sopisikaan ilman suurlaajennushankkeita.

Kookkaasta kokonaisuudesta huolimatta yksityiskohtiin on panostettu hienosti ja pieteetillä - myös selvitystyön hedelmiä on jaettu kivasti meille muillekin. Ihailtavaa rittää kuin hyvässä dioramassa. Tasainen huolellinen suoritus kautta linjan. Mallin harmaa väri ja kiiltoaste muistuttavat paikoin ikävästi muovista valuharmaata (esim. moottorit), mutta minkäs teet, kun alkuperäinen on mikä on, no problemo. Oikean B52 livenä nähdessään kunnioittaa kohdetta ja toteaa oman pienuutensa - tämän mallin kuvia katsellessaan kunnioittaa mallin tekijää ja pohtii, jotta olisikohan minusta joskus moiseen urakkaan. Täytyypä taas tutustua B52 -historiikkiin tämän taideteoksen myötä.

Näin kookkaiden mallien projektien keskeyttämisprosentti on varmaan korkea. Onnittelut siis hyvin loppuunviedystä hankkeesta.

( Mallin loppusijoituspaikan valintakeskustelut lienevät realityTV:n arvoiset, jos sitä joudutaan taloudessa pohtimaan useamman henkilön voimin. Lycka till. )
Suuret kiitokset.
I.T. Lahtinen kirjoitti:
( Mallin loppusijoituspaikan valintakeskustelut lienevät realityTV:n arvoiset, jos sitä joudutaan taloudessa pohtimaan useamman henkilön voimin. Lycka till. )
Itsehän laittaisin tämän kunniapaikalle vaikkapa makuuhuoneeseen ikään kuin näyttämään kaapin paikkaa. Tosin perheemme sisustusvastaavan mielestä se kaappi on työhuoneessani ja tämän paikka sen päällä.:)
Komea on malli - kaikin puolin ja takuulla luonnossa todella näyttävä. Historiatäräys on myös aina mukavaa luettavaa ja pohjustaa mielenkiintoa esillä olevaa mallia kohtaan.

Mallista vielä sen verran, että valkoisten vanteiden "syvyyttä" voisi jollain konstilla parantaa, nyt ne ovat hiukan monotoniset? Jos joku kertoo, miten se tapahtuu, otan neuvoja itsekin mielelläni vastaan, koska painiskelen saman ongelman kanssa. Koska valkoinen on valkoista ja ns. puhdasta ja laskutelineiden vanteet ja usein myös varret ovat valkoisia, on sopiva litkuttelu vaikeaa, mennen melko helposti liialliseksi.
Kiitokset kommentista.
PhantomII kirjoitti:
Mallista vielä sen verran, että valkoisten vanteiden "syvyyttä" voisi jollain konstilla parantaa, nyt ne ovat hiukan monotoniset?
Niin ovat, mutten oikein keksinyt konstia. Tässä tapauksessa True Detailsin pyörät on valettu oikein, eli vanteen reuna on sen verran kaareva, ettei siinä litku pysy. Maalasin ainoastaan pyöränmuttereiden kannat Gun Metalilla, koska ne ovat aikalailla ainoat yksityiskohdat, jotka referenssikuvissakin erottuivat. Vanteen rakenne on umpinainen, eli jarrupölykään ei pääse ulkopinnalle ja näin ollen likaamallakaan ei voi luoda minkäänlaista efektiä.
Tästä voisi jo sanoa, että MASSIIVINEN ilmestys. Kerta kaikkiaan hienosti viimeistelty. Voin vain kuvitella miltä tuntui käsitellä tätä maalauksen aikana. Kun jo B-17 vaikutti hankalasti käsiteltävältä. B-52 vielä on muutaman kokoluokan suurempi. Virtuaalinen aavikkokypärän nosto.

E-P
Kiitoksia, E-P.
Gääh mikä hirviö! Aikamoinen monsteri B-52 on tässä mittakaavassa. Malli näyttää oikein hyvälle, ainoa mistä vähän urputan on valokuvien kellertävä hämäryys. Tosin tämän kokoisen mallin järkevä valaisu vaatii jo enemmän kikkailua. Jokatapauksessa erittäin hieno ja vaikuttava malli. Bonusta hyvästä tiivistyksestä B-52 -konetyypin käytöstä persianlahden sodassa.
Kiitoksia. "Mikä on kun ei taidot riitä…" jne. Kummallisen värisistä tai muuten vaan huonoista kuvista on muodostunut minulle eräänlainen tavaramerkki. En taaskaan löytänyt kamerastani hyvää ja mieleistä asetusta. Kaikki olivat joko liian keltaisia tai sinisiä -tämä oli lähimpänä.
AJ 11.9.2016 15:17 Vastaa lainauksella
Moi Antti,

Kerrassaan mainio suoritus ja lopputulos on hieno. Komppaan kehuja yllä. Hieno historiikkipohjustus referensseineen, avaava rakentamiskuvaus ja loistava lopputulos - kaikenkaikkiaan upean B-52G pienoismalli.

Uskoisin, että yhtä jos toista mallaria kiinnostaisi saada rakennettua joku B-52 lekomalli valmiiksi joskus - hienosti veit projektin maaliin.

Kun tuossa toivot kunnollista 1:144 -mittakaavan sarjaa B-52:sta, mites tuo Tamiyan 1:200 skaalan B-52?

Joka tapauksessa erittäin onnistunut Big Ugly Fat Fucker lekopienoismalli!

Parhain terveisin, AJ
Kiitoksia.
AJ kirjoitti:
Kun tuossa toivot kunnollista 1:144 -mittakaavan sarjaa B-52:sta, mites tuo Tamiyan 1:200 skaalan B-52?
1:144 olisi sikäli parempi, että tuohon mittakaavaan saa paitsi valmistaja valettua hyviä detaljeja, myös tekemään vielä itse jotakin.
Nyt vasta hokasin koko mallin, koska tulee liian harvoin käytyä tällä sivustolla.

Mutta ompahan taas Lappalaisen kotiin yksi iso pienoismalli lisää. Vai voitaisiko puhua, että yksi pieni isoismalli lisää sinne kaapin pai…

Kiitoksia ihan ensin tuosta historian oppitunnista. Kivasti kirjoitettu ja höystetty mielenkiintoiseksi.
Työtä on ollut myös isosti ja rakentelu tosiaankin vallan varovaista tai muuten ei tällaista saa kasaan kuin toisesta päästä.

Työmäärää jaksan kunnioittaa sinun malleissasi, koska fyysiseltä kooltaan ne ovat valtavia ja silloin työn tarkkuuskin on oltava samaa luokkaa.
Olisi kiva nähdä kaikki "pienoismallisi" samassa kuvassa. Rekat ja lentokoneet… Kuinkahan kauas pitäisi mennä kuvaamaan jos hyvän ja tarkan kuvan saisi.
Enempi en mallista osaa illittää. Joissain asioissa komppi soi edellisille, niin hyvässä kuin huonossakin.
Uskoisin näkeväni tämän marraskuussa Kuopion tapahtumassa.
T.T
Kiitoksia Timolle kommenteista. Jotakin pohjustusta olen yrittänyt aina kirjoitella, mukavaa että niitä jaksetaan jopa lukeakin.
Timo Rissanen kirjoitti:
Uskoisin näkeväni tämän marraskuussa Kuopion tapahtumassa.
Kyllä minä tämän sinne ilmoitin. Vielä ei ole tarpeeksi isoa laatikkoa, saa nähdä joutuuko tuomaan lentämällä.:)
Huhhuh! Nyt on koneella kokoa.
Hyvin on kaikin puolin onnistunut B-52, upea!!
Kiitoksia.