Pienoismallit.net

Nissan Echo micro buss 1967

Nissan Echo pienoislinja-auto, Echo Micro Bus -kuten esitteessä lukee.Ainut kappale Suomen rekisterissä.

Perimätiedon mukaan Echo on lahjoitettu vuonna -67 tai -68 Aro Yhtymälle suoraan Nissan Motor Companyn toimesta. Koska auto on suunniteltu kaukaisten maiden standardien mukaan, rekisteröinti on
ollut vaikeaa jo heti alkuun. Aro-yhtymä on joutunut hakemaan virastoista poikkeuslupia pitkän listan, alkaen huomattavan pitkästä (2,05m) takaylityksestä, sisäkorkeuden ja oviaukon leveyden
kautta päättyen penkkirivien mitoitukseen joka ei ole vastannut eurooppalaisia normeja. Myös monta muuta seikkaa on pitänyt poikkeusluvalla hakea jotta auto on saatu Suomalaiseen rekisteriin.
Rekisteröinti on lopulta onnistunut 2.1.1969. Runkonumeron mukaan valmistusajankohta on kuitenkin 1967.

Aro-Yhtymää käytössä ensimmäiset vuodent Echo liikkui reittiä Konalan Autokeskus-Helsingin rautatientori Aro-yhtymän asiakkaita palvellen. Arolla oli palkattuna erikseen oma henkilö, joka toki
vastasi muidenkin autojen ajosta.

Alun perin kyytiin sai ottaa kuljettajan lisäksi 16 matkustajaa.Tuolloin rekisteritunnukseni oli AH-818.

Aro-Yhtymä/Autokeskus poisti Echon rekisteristä linja-autona, ja muutti matkailuajoneuvoksi. Tuolloin vuosi oli 1973. Rekisteritunnukseksen sain muutoskatsastuksen jälkeen UAO-777. Sittemmin
tunnus on vaihtunut välillä mm. kotiläänin vaihtuessa tunnuksiin HON-898 ja HFU-475, kunnes nyt on palautettu takaisin alkuperänen tunnuks, AH-818.

Ensimmäiset vuodet matkailuautona palveli perhettä joka liikkui ympäri eurooppaa. Echo on kiivennyt mm. Euroopan korkeimmalla olevan tien, Stelvion solan 2757m korkeudella merenpinnasta.
Ottaen huomioon voimanlähteenä toimineen SD22-dieselmoottorin voimavarat, suorituksesta voi olla ylpeä. Puhumattakaan serpentiinitietä alaspäin tulemisesta.
Kiertelivät useita kuukausia ympäri eurooppaa, ikkunoihini tarroja välietapeista keräillen.

Sittemmin on kulkenut suomessa Hämeenlinnan, Toijalan, Tuusulan, Porin ja Maksamaan kautta Laihialle. Laihialta NCF ry. osti ja pelasti joutumasta hävitykseen. Nykyään toimin Nissan-kerhon
virallisena liikkuvana kerhotilana.

Jossain välissä matkalla moottori on vaihtunut vierasmerkkiseksi ja vaihteistoonkin on tullut yksi vaihde lisää. Toivon että paikalleen löytäisi vielä joskus oikea SD22-moottori. Sellainen ja
sopiva rattivaihteinen vaihteisto on toki jo tiedossa.

Sisustus on lähestulkoon siinä asussa mihin se 1973 on muutettu. Lisää on tullut yksi korkea vaatekomero ja jääkaappi joka on vaihtunut joskus uudempaan.
Echossa on myös nestekaasukäyttöinen vesikiertoinen lämmitys, sekä nestekaasu- ja verkkovirtakäyttöinen jääkaappi.
Makuutiloja ei ole kuin kahdelle henkilölle levitettävässä parivuoteessa perällä.
Kyytiini saa nousta kuljettajan lisäksi enää viisi henkilöä.

Jossain vaiheesa on saanut perään myös melkoisen kolhun, jonka seurauksena perän peltejä on uusittu suurelta osin, takavalot vaihtuneet tarvikemallisiin, ja takalasi vaihdettu pleksiin.
Mittariston kehystä on kohdeltu väkivalloin, ja se on kauttaaltaan halki. Muita varsinaisia puutteita ei ole edes pisteosien suhteen.

Ajan patina alkaa jo näkymään paljon maailmaa nähneeä mutta rekisterissä on ja tällähetkellä jarru ja jokusen pikku asian remontissa jotta saa katsastukseen.

Siinäpä historia pläjäys.

Autosta löytyy hyvin nihkeästi tietoa ja pienoismallia löytyy vain jotain pientä metallimallia ja hirmu kallis.Joten päätöksen hyväksyntä kerholta ja aloin tekemään elämäni ensimmäista noin suunillen
1/24 krätsiä.

Materiaali tilausta kauppoihin ja tavaransaavuttua alon silppuamaan muovilevyä urakalla.Toimeksi anto henkilölle joka on lähimpänä Echoa,kuvamaan ja mittaamaan koko laitoksen jokapuolelta.
Mittoja laskeskelin ja paperilla koko luonnosta tein.Se pohjalta leikkelin isot pinta ja pohja palat,sovittelua ja mallausta ja siitäpä se sitten lähti kulkemaan.Pohja kasaan ja kalusteita sisälle
tekemään ja koesovitusta.Peräja sivu palat paikoilleen ja keulapalan tekoon ja sekin paikoilleen,sisusta kiinni ja maalia päälle.Alkoi olla sisältä valmiinoloista.Ohjaamon palikat valmistin jäleen
tyhjästä,ratti oli jostain ja siihen tuisesta ratista tööttikehä ja mittarin dekaali löytyi likimain oikean mallinen rojurasiasta.Runko,akselit ja moottori osat on otettu erimerkin mallista jota
muotoilin soveliaaksi.Sisustassa on myös toisenmallin osia hyödynnetty useassa kohdassa,joita kuitenki on viilattu passavaan muotoon,ei ihan kaikkea tarvi tyhjästä valmistaa.sisusta alkoi olla kasassa ja maalattuna.Kirkaasta ohkasesta pleksistä leikkelin lasit ja etu lasiin tein pellistä muotin johon kuumapuhaltimella lämpöä niin pleksi sulahti nätisti muotiin hieman rätillä painaen jähtyi ja oikea muotu tuli.Katonteko olikin sitten hankalampi homma.Ekaksi kokeilin kuumataivutusta parikin kertaa ja eipä onnistunut.Sitten tein oikein ahtaan pesän kossa kuuma pysyi paremmin ja tasaisemmin eikä onnistunut sitenkään,ei riitä kuumapuhaltimessa lämpö tarpeeksi tasaisena koko aluella.Koti uunia en alkanut sotkemaan kun siellä laitetaan ruokaa,ei halua maistaa muovinmakuista lenkkiä.Joten alon tekeen kattoa suikaleista liimaamalla ja onnistui ensyrittämällä.Sittenpä siistiminen ja pohjamaali päälle,lasit paikoilleen ja katto myös paikoilleen.Lasiensuojaus ja maalia pintaan ja tarroitus ja muu väritys ja lakaa päälle.Maali sävy ei ole aivan oikea kun on aika aikea verrata oikeaan joka on 600km päässä.Renkaita oli aika mahdoton löytää oikean kokoisia joten askartelin renkaat/vanteet puusta.
Että siinäpä pääpiirteittäin mallin valmistuminen.Alusta on vaneria ja jyrsiyty reuna listat,kansi on aitoa lasia joka on leikattu tarkaan ja hiottu jiiriin jonka jälkeen liimattu lasiliimalla ja uv valaisimella liima kiinitetty.Malli kävi kerhon kesätapahtumassa keskeneräisenä ja ei ainakaan kukaan kehdannut haukkua,joku taisi kehaistakin. Noh,ompahan nyt täysin uniikki malli jota ei tule vastaan misään toista.

Kommentit

Sunbeam 17.8.2016 23:18 Vastaa lainauksella
Olen aina arvostanut näitä skrätsi teoksia hyvinkin korkealle, niin tämänkin. Itseltä ei onnistuisi ikuna kuuna päivänä. Eräs asia jäi tosin mietityttämään. Nimittäin takavalot. Niitä en löytänyt vaikka kuinka koetin tiirailla. Mielestäni kuiten merkittävä osa kokonaisuutta. Varsinkin kun kertomasi perusteella rekisteröinti ei ole ollut helpoimmasta päästä ja tod.näk.katsarin kehoituksesta on esikuvaan joudutty taakse lisäämään heijastimet. Yhtäkaikki, hieno malli, erikoisuus ja harvinainen esikuva kruunaa kokonaisuuden.
Kröhöm.

Automallailusta varsin tietämättömänä:
Loistava historiakartoitus ja skrätsi on on aina hienompaa kuin jonkun valmiin mallin kasaaminen. Pisteytys on kuitenkin varsin vaikeaa minulle tässä tapauksessa, koska kompetenssia aiheeseen ei minulla ole;)
Juu,takavalot onlivat tarranpalalla paikoillaan mallaus malliksi ja niinhän ne unehtui lopulisesti laitaa paikoilleen,nyt ne on paikoillaan,pitänee otaa uusi kuva.
Nytpä läsähi mielee,Autollahan kävi kerhon porukaa pohjoisen kautta Ruotsiin ja siitä Norjaan josta eteläsuomen kautta Tampereelle,kolmevuotta taapäin.Ilman remontoitia ei matka sujunut,aina jostain apua oli löytynyt.
Jep,peräosan kuva vaihdettu jossa lamputkin ovat paikoillaan.
Tässä on tarvittu intoa, paneutumista ja paljon ideointia esikuvan mallaamiseksi. Kyllähän tällainen scratch-työ aina sykähdyttää enemmän kuin sarjatuotantomalli. Kannatti tosiaan laittaa nuo takalyhdyt ja äärivalot vielä paikoilleen - näyttää nimittäin oikein hienolta bussin perä. Kaikki yksityiskohdat verhoilu mukaanlukien on hanskassa. Tuolla sitä on kelvannut 70-luvulla kiertää tanssilavoja Suomen suvessa lisääntyen.

Postaamiisi lähdekuviin verrattuna skaalauksen suhteen näyttäisi perä jääneen aavistuksen lyhkäiseksi. Myös takalasin kaato on kuvien perusteella esikuvassa loivempi. Mutta scratch-työssä ei pidä lähteä liikaa hiuksia halkomaan. Tässä on kuitenkin täysin esikuvaksi tunnistettava pienoismalli. Mukava myös nähdä tällainen harvinaisempi teema näin herkullisilla yksityiskohdilla.
Kovasti kiitos asiallisista kommenteista.
Seuraavassa tee tyhjästä on viisaampi,pitää ite mitata ja kuvata kaikki.