Olet Henry täysin oikeassa! Gulf-väritys (samoin kuin musta-kulta JPS ja punapohjainen Martini) on yksi tyylikkäimmistä kilpa-autojen värityksistä. Malli näyttää upealta.
Ja kiitos myös historiapläjäyksestä! Taas tuli opittua uutta.
Pidän oikein kovasti!!
Etusivu 
Galleria Mallit: kilpa-autot
Mirage Ford M1
Auton nimeksi valikoitui Mirage. Tässä vaiheessa Fordilta tiedusteltiin mahdollisuutta osallistua sposorointiin, jolloin Ford olisi näkynyt auton nimessä. Kaytettiinhän autossa edelleen Fordin moottoria. Ford kuitenkin kieltätyi tarjouksesta, joten autoja, joita muunneltiin uusien sääntöjen mukaiseksi valmistui kolme kappaletta ja saivat sitten nimeksi Mirage M1. Auton muodot pyrittiin pitämään mahdollisimman virtaviivaisina, jolloin scooppien sijasta käytettiin kaasuttimien ilmansaantiin ja takajarrujen tuuletukseen ns. NACA ilma-aukkoja. Keulan muoto oli hyvin samantyyppinen kuin MK II:sissa, mutta takaosan muodot oli valmistettu erittäin ohuesta lasikuidusta vahvikkein painon säästämiseksi. Vanteiksi valikoituivat 15-tuumaiset Rubery Owenin valmstamat ja BRM:n suunnittelemat napalukituksella varustetut vanteet. Moottorinä käytettiin Fordin 5.0 litraisia "neljän pultin" V-8 patoja, joiden koko kasvoi loppuvuonna jopa 5.75 litraan asti. Jarruina olivat Ford MK II:n levyt, nyt ensi kertaa dynaamisesti tasapainoitettuna, joka vähensi huomattavasti värinöitä. Upeasta ja sulavalinjaisesta ulkonäöstä huolimatta autosta ei tullut toivotun nopeaa ja se kärsi usein teknisistä ongelmista tämän yhden vuoden ajan kestäneestä kilpailukaudesta.
Vuodeksi 1968 säännöt jälleen muuttuivat, joten korin muodoissa palattiin tutuimpiin muotoihin. Prototyyppien, joka Mirage oli, moottoritilavuudet pudotettiin kolmeen litraan, mutta Ford GT, joita oli valmistettu riittävästi voivat kilpailla urheiluvaunu luokituksessa viiden litran moottoreilla.
Mirage M1 esiintyi tässä kuosissa ensimmäistä kertaa vuoden keväällä 1967 Le Mansin harjoituksissa. Harjoituksissa Mirage oli nopeampi kuin Ford GT.Kolmella eri Mirage M1 vaunuilla saavutettiin muutama voitto pienemmissä kisoissa mm. Ruotsin Karlskogassa ja nyt jo edesmenneessä Skarpnäckin lentokenttä radalla Tukholman lähistöllä sekä Pariisin sateisessa 1000 km:n ajoissa. Paras saavutus oli kuitenkin SPA:n 1000 km:n kilpailu jonka voittivat J. Ixck ja D.Thompson. Tässä vaiheessa Fordin mielenkiinto heräsi ja he ottivat yhteyttä talliin, jotta olisivat päässeet hyötymään saavutetusta voitosta. Gulfin Gradyn vastaus oli kuitenkin tyly:" Kertokaa heille, että painuvat helvettiin." Vuoden 1967 jälkeen kaksi autoista palautettiin GT 40 formaattiin, mutta yksi Mirage M1 on edelleenkin olemassa ihailtavana Blackhawkin automuseossa Kaliforniassa.
Miragen nimellä tuli Wyerin tallista muitakin autoja, mutta ne olivat taas ihan eri kalustoa. Merkille pantavaa on että tämä klassinen väriyhdistelmä näkyy tänäkin päivänä kilparadoilla eri autoluokissa.
Hartsinen malli on Le mans Miniatures:in tuotantoa, joka on myyty loppuun jo useita vuosia sitten Malli on ensimmäinen hankkimani hartsimalli, ja siitä on jo sen verran aikaa, etten edes muista ostovuotta. Se on ns. Soft Line sarjaa, jossa on vähemmän alustan ja konehuoneen detajointia, mutta kuitenkin ns. Full Kit, johon ei tarvita luovutussarjaa osien vuoksi. Kerrottakoon nyt tässä rehellisyyden vuoksi, jos joku haluaa välttämättä antaa pojoja, niin ostin sen valmiiksi maalattuna. Ja syy siihen oli se, etten ollut keksinyt, mistä tuota Gulfin sinistä saa valmiiksi spraymaalina. Nyt kyllä tiedän: Opel Lago Blau 205, muistaakseni joku 60-luvun sävy, vielä saatavissa.
Motip 45610 on aika lähellä. Mallissa on kuskin ovi mahdollisuus jättää avoimeksi, mutta heikohkon saranoinnin vuoksi päätin liimata sen kiinni. Oranssin väriset alueet on tehty pelkästään mukana tulleilla siirtokuvilla. Ensin kyllä hirvitti, miten saan nokkaosan dekalit taipumaan, mutta varovaisella työskentelyllä ja pehmintimillä se onnistui yllättävän hyvin. Mallin tekemisestä on kuitenkin sen verran aikaa, että siirtokuvat olivat silloin suhteellisen tuoreita ja taipuivat varsin nöyrästi haluttuun muotoon.
Koottavassa itsessään ei ollut kovin paljon osia, ja yhteensopivuus oli hyvää tasoa. Itseäni aina vähän hirvittää lasitusten liimaaminen, sillä lasit ovat aika isoja ohuita muovikappaleita. Tulos oli kuitenkin hyväksyttävä. Tämäkin koottava edustaa jo aika vanhanaikaista tekniikkaa verrattuna tämän päivän hartsimallihin, jotka ovat ohuita valultaan ja yksityiskohdat ovat skarpimpia. Lasinpyyhkijän sulka varsineen on modernimpaa tuotantoa alkuperäisen oltua aika kökön näköinen. Kilpa-autona Mirage on eräs upeimmista, ja mallinakin tämä viehättää silmää etenkin kun se on niin hyvin maalattu. Vaikkakin rakennusohjeet olivat kohtuullisen hyvät, niin tämänkin koottavan tekemisessä olivat hyvät referenssi materiaalit suureksi avuksi.
Gulf Oilin väriset kilpa-autot ovat mielestäni erittäin tyylikkäät, joten tällekkin mallille on jo työpöydällä tulossa seuraa.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.
