Kenworth k-123 cabover

Aika realistinen vaikutelma tuli heti alkuunsa aloituskuvaa katsoessa. Näyttää konstailemattomalta työkoneelta, joka on käynyt pesussa kuten kuljettajansakin edellisen vetotehtävän jäljiltä ja valmistautuu noutamaan jostakin uutta puoliperää jonnekin halki mantereen vietäväksi. Komppaan edellistä kommentoijaa maalauksen ja värin suhteen ; toimii tässä. Mainitsemasi bling blingin vähentäminen mielestäni lisäksi poistaa lelumaisuutta mallista.

Hyppy oman perinteisen mukavuusalueen ulkopuolelle on kannattanut, sillä tulos on mielestäni erittäin onnistunut. Siistiä työtä, tykkään.

Btw, se oli muuten Sonny Pruitt siinä Movin´On -sarjassa, ei Sonny Fruit… ;)

Hieno, meikä ihan fiiliksissä! Yksittäisenä mukavana detaljina tuo syylarin realistinen säistys. Lisätähtiä olisi tullut meikäläisltä, jos vanteita & renkaita olisi säistetty. Noh, uskoakseni tuo on tyylikysymys, halusit tehdä puhtaan mallin, eikä siinä mitään.

Nyt tuli iso👍… "Rekkakuskit" oli yksi niitä 70-luvun alun sarjoja joita seurattiin (Cannonin, sheriffi Mc Cloudin, Columbon, Kuuden miljoonan dollarin miehen, Colditzin yms. ohella) ja joista koulun välitunneilla kavereiden kanssa keskusteltiin…
Mielestäni olet onnistunut erittäin hyvin - joskus projektin lepäämään jättäminen tekee hyvää lopputulokselle! Kokonaisuu on upea!

Aika muhevan näköinen Ameriikan-rekka. Tai oikeastaan vain nuppihan se siinä, mutta kuitenkin. Koskapa en noita rekan nuppeja ja niiden anatomiaa ja fysiologiaa sen paremmin tunne, malli menee täydestä kyllä. Eli suomeksi ilmaistuna; en alkaisi kovastikaan tekemään näihin käytön jälkiä, enkä myöskään kovasti suttaisikaan. Ehkä jonnekin vetolaitteen kohdille jotain, mutta mitä ja minne, joku asiaan perehtynyt kertokoon. Väritys on erinomainen tuollaiseen vintage-rekkaan.

Petri tuossa ylhäällä luetteli 1970-luvun hittisarjat, joita silmä kovana tiirattiin ja imettiin suuren maailman meininkiä päänuppiin. Itselläni on joskus 80-luvun alussa ostettu Peterbilt Cabover, kuuluisan oluttehtaan tunnuksin varusteltuna. En ole vielä päässyt alkua pidemmälle, mutta ehkä tämä malli antaa lisäpotkua. Aihe on kuitenkin hieman outo tai tuntematon, mutta eiköhän googlaamalla löydy referenssiä.

Komea KW. Kromipinnan vaihto alumiiniin tekee näistä kamppeista heti enempi perustyökalun näköisiä. Värimaailma vaikuttaisi sopivan aikakauteen ihan hyvin. Itselläni on tämä sama sarja vielä aloittamatta, samaten kun uudelleenjulkaistu White Freightliner. Jokin näissä vanhemmissa jenkkirekoissa viehättää.

Eipä tähän ole paljoa lisättävää,siisti ja komea on veturi.

Hienoa työtä!
Pidän myös tuosta kromin vähentämisestä. Se ei oikein ole mittakaavaan kohdillaan näihin rekkoihin. Korostuu vielä näissä jenkki-rekoissa. Runko on näissä aika paljas, ja aina vähän vaatii pientä lisädetaljointia. Lähinnä ilmaletkuja, ja näkyvimpiä sähköjohtoja, hydrauliikkaa jos sitä on…
Moottoritila on on oma lukunsa, jos sen haluaa näkyvän…
Renkaisiin pätee samat periaatteet kuin sotilaskalustopuolella, kumi ei ole niin monotonisen näköistä, kuin perus vinyyli suoraan mallilaatikosta otettuna. Aina kannattaa taittaa harmaaseen suuntaan, tai jos säistämistä tekee, niin muuhun likaantumiseen sopivasti…
Mutta, kyllä sinä rekka-mallariksi saat tittelin!
Rekka-mallari Pasi

Tervehdys.
Mukavaa että Kenworth herätti mielenkiintoa. Rakentaessakin heräsi kaiken näköisiä ajatuksia.
Ensimmäinen taisi olla että ompas työläs sarja. Sitten, mitäs jos tälläisellä joutuisi oikeasti tekemään töitä.Kummastelin nimittäin puuttuvia etujarrurumpuja. No vanhaa TM artikkelia selatessa selvisi että etujarrut yhdysvalloissa tulivat "BIG RIG.eissä" pakollisiksi vasta vuonna 1979. Tämän jälkeen lähinnä mietiskelin kuinka helkkarin moinen työ uskottavan rakennelman aikaan saamisessa olisi.
Jos vaikkapa ajatellaan uskottavia jarrujen ilmaletkuvetoja,akun johdatuksia, valoilta tulevia piuhoja. Niin no samaan syssyyn varmaan umpeen valetut jousipakatkin vaatisivat uusimisen jne. Tietysti pitäisi perehtyä ajan ja osavaltioiden katsastu/merkintä vaatimuksiin.. loputon suo.
No näitä vaihtoehtoja ei tarvinnut pohtia. Tosin myönnän että ajatus olisi kiehtova.

Vanhentamisen osalta oli ajatus että jätän auton lähes täysin puhtaaksi. Jutut mitä koetin tehdä näkyville olivat vetopöydän rasvaus, ja naftavalumat polttoainesäiliöiden korkkien ympärillä. ja viellä kulutuspintojen hionta mataksi. Joka ikisessä elävässä puolikas veturissa nämä asiat ovat havainnoitavissa.

Se mitä olisi viellä pitänyt tehdä ehdottomasti olisi nuo takaroiskeläppien vaalentaminen harmaan suuntaan.
Ja niinkuin Pasi tuossa sanoikin, tietysti vinyylikumien vaalentaminen . Eiväthän ne noin kiillä edes Power Truckseissa.. Tai no, ehkäpä Nordic trophy palkituilla kuitenkin.

Tavallaan toi aika paljon sisältöä itselle projektiin se että raskas kalusto tuttua työelämästä.
Helpompi ymmärtää mikä on mikäkin tai miltä sen ehkä pitäisi näyttää.
No nämä nyt löpinöitä. Mutta olkoon vaikkapa sitten se kuuluis terapa malli Spittien lomassa..
Ehkäpä tähän tulee jatkoa

Patler Brittoni kirjoitti:

Ehkäpä tähän tulee jatkoa

Toivottavasti. Näkyvimmät ilmaletkut kannattaa kyllä mallintaa niinkuin Pasi totesi, koska ne tuovat heti yhden pykälän esikuvanmukaisuutta lisää. Ainakin jos auton aikoo pitää nuppina, näkee runkopalkkien väliin selvästi. Sen voi tietysti aina peittää asiaankuuluvalla perävaunulla… Ja itse olen tullut siihen tulokseen, että kompromissi täytyy tehdä kuitenkin jossain vaiheessa. Detaljoinnin voisi viedä hyvinkin pitkälle, mutta aina olisi joku ainevahvuus mittakaavasta ulkona tms.

tyylikkään näköinen nuppi, tykkään väristä kovasti. Minkälainen oli rakentaa tämä sarja?

Vielä noista detaljoinneista. Kyllähän yksityiskohtia voi tehdä epätoivoon asti. Aina pitää miettiä sellainen kokonaisuus siinäkin. Mikä näkyy mallia tutkittaessa, ja mikä jää ikuisesti piiloon rakentamisen edistyessä. Sama maalaamisessa, ja säistämisessä. Jos joku kohta säistetään, ja tehdään kulumia, niin miten se sopii kokonaisuuteen? Esimerkiksi vanteet on vanhennettu, mutta renkaat ovat suoraan laatikosta…

Rekkamalleissa kannattaa aina lisätä "erilaisia piuhoja" näkyviin jääviin rakenteisiin. On ne kuitenkin elävyyttä lisäävä elementti. Se, että menevätkö ne piilossa silmältä oikealla tavalla oikeaan paikkaan, on jo toinen juttu. Se on jo sitä huippumallailua…
Tässä mallissa pidän rekkaan valitusta "värimaailmasta". Sekin on tämän harrastuksen hieno osa-alue…

Täytyy tunnustaa että kävin kurkkailemassa Pasin malleja. Oli silmiä avaava kuinka paljon johdatukset tuovat näköä. Kenwortissani tosiaan runkopalkit huutavavan avoimet ja tyhjät.
Tähän muutamakin letku tai piuha toisivat paljon lisää. Yritetään seuraavassa kuorkki projektissa. ;)
Tuo "vanhentaminen" kyllä myös juuri noin kun sanoit, sen pitää olla linjassa kokonaisuuden kanssa.

Tapio. Rakentamisesta: työläs, paljon pursetta, kieroja osia, kitattatavaa kaikki pyöreät liitokset. Tosin ei mulla kokemuksia tuoreemmista valuista rekoissa. joten en osaa verrata.

Näillä mennään T:Jari