VR Hai 1:87

Kiitos kommenteista!

Tutkin ennen vaunun rakentamisen aloittamista aika paljon eri vaihtoehtoja miten harrastajat on toteuttanut suomalaisen kaluston rakentelua ja yleisin tapa lienee muista vaunuista muokkaaminen. Itse en siihen lähtenyt sen takia, että se on mielestäni kuitenkin aika kallis ja vaivalloinen tapa tuottaa kalustoa vähänkään suuremmissa määrissä.

Välttelen myös hiomista ja kittaamista henkeen ja vereen, joten itselle paras tapa oli luoda malli "puhtaalta pöydältä" ja tutuista materiaaleista. Nyt seuraavat vaunut syntyy jo huomattavasti nopeammalla tahdilla, vaunujen valmistaminen on aika halpaa ja eikä tarvitse rikkoa jo olemassa olevaa hienoa mallia.

Messinkisarjat ovat tietysti toinen hyvä vaihtoehto, mutta eniten itseäni kiinnostaa VR:n kalusto noin 80-luvulta nykypäivään ja tarjonta tuohon aikaväliin on tällä hetkellä aika niukka. Ehkä joku suomalainen pienoismalleja valmistava yritys tuo tähän tilanteeseen parannusta jossain vaiheessa? :)

Tutkin paljon myös 3d-tulostuksen tarjoamia vaihtoehtoja ja tällä menetelmällä tehtyjä valmiita malleja, mutta sekin on kallis vaihtoehto ja yleensä tuotteet ovat pinnaltaan aika huonolaatuisia.

Puskimet ovat kooltaan ja muuten esikuvansa mukaiset, mutta olet oikeassa, että hieman pelkistetyt ne on.
Ehkä asia korjaantuu tulevissa vaunuissa ja niihin olisi helppo luoda vähän syvyyttä ja muotoa esimerkiksi pienellä styreeniputken pätkällä tyveen. Puskimet ovat itseasiassa ostettu Clas Ohlsonilta ja ovat jotain huopanauloja, 150kpl/3,45e :)

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että massatuotantomallien muokkaaminen suomalaiseksi on vain näennäisesti helppoa. Se perustuu todennäköisesti siihen, että "kun minulla nyt sattuu olemaan joku valmis massatuotantomalli, niin sehän on ilmainen" (vaikka siitä joskus on toki maksettu jotain). Mittaerot ja yksityiskohtien erot suomalaisten ja keskieurooppalaisten esikuvien kohdalla ovat yleensä lähes aina "merkittäviä" — suomalainen suunnittelu on ollut hyvin omintakeista. Eroja kun lähtee korjailemaan, niin joutuu tekemään yllättävän paljon työtä ja lopulta massatuotantomallista jää hyvin vähän jäljelle. Aikanaan tuli tehtyä kohtuullisen suuri määrä kalustoa tältä pohjalta. Enää en siihen ryhtyisi.

Takavuosina Helsingin Pienoisrautatiekerho tuotti metallivaluina yleisimpiä suomalaismallien osia, kuten laakeripokseja, erilaisia puskimia, torpedotuulettimia, jarrusylinteireitä jne. Ideana oli, että hankalimmat osat saisi valmiina ja loput voisi sitten tehdä itse puhtaalta pöydältä. Pienoisrautatiemallien itse rakentelun luvatussa maassa Englannissa tämä konsepti on yhä suosittu tapa. Suomessa se on hiipumassa. Tämä näkyy aika hyvin harjoittamassamme mallikaupassa. Kaikkia mahdollisia sarjoissamme olevia yksityikohtia on tarjolla myös irrallisina itse rakentelua varten — ne kiinnostavat hyvin pientä joukkoa. Tosin valikoimastamme puuttuvat toistaiseksi uudemman ajan mallit ja niihin liittyvät yksityiskohdat. Niihin ehkä palataan joskus tulevaisuudessa.

Joka tapauksessa on mukavaa havaita, että rautatiemallien itse rakentelu kiinnostaa. Alumiinin käyttö rautatiemallien rakentamisessa on harvinaista — johtuu ehkä siitä, että sen juottaminen on haastavampaa kuin messingin tai uushopean. Toisaalta modernit liimat tarttuvat myös alumiinin. Tosin 1990-luvulla legendaarinen rautatiemallien rakentaja Ilppo Voutilainen käytti lähes yksinomaan alumiinia malleissaan — alumiinista rakennettu "Iso Vaalee" on tällä osa-alueella yhä legendaarinen.

Juurikin näin. Omilla olemassa olevilla malleillani on myös tunnearvoa, joten itse hautasin ajatukset niiden muokkaamisesta aika nopeasti. Ja kuten sanoit, olisi mittaerojen ja yksityiskohtien eroavaisuuksien määrä ollut turhan iso.

Se on harmi kuulla, että olette huomanneet harrastuksen olevan hiipumaan päin, vaikka itse uskon kyllä, että sykleissä tämänkin kanssa mennään ja se sieltä taas nostaa päätään jossain vaiheessa.
Tietysti varmasti myös osien ja mallien tarjonta ratkaisee paljon nuorempien harrastajien keskuudessa, kun esimerkiksi itse toki pidän myös vanhemman aikakauden kalustosta, niin omat junamuistot kuitenkin alkavat sinisistä vaunuista ja Dr13:sta.

Sinisistä vaunuista puheenollen, mikä on sinun tilanne tuon Eit-vaunun suhteen? Olisi ollut mielenkiintoista seurata rakennusblogia loppuun asti, kun itselläni olisi myös tarkoitus sinisiä vaunuja koittaa valmistaa, kunhan tässä ensin harjoitellaan ja kerätään taitoja hieman helpompien vaunujen kanssa..

Olen huomannut saman, että alumiinia ei hirveästi rautatiemalleissa käytetä ja itse olen kasannut vaunut liimaamalla. Toivotaan, että liimat pitävät vielä 20 vuodenkin päästä.

Mahtaisiko tämän Voutilaisen töitä löytyä jostain internetin syövereistä? Kovin kiinnostaisi varsinkin kun itse olen pyöritellyt yhtenä veturivaihtoehtona Isoa Vaaleeta Hai-letkaa vetämään. Myös suurella mielenkiinnolla odottelen teidän Dv12- ja Dr13-projektien etenemistä.

Suomalaisia rautatieaiheisia rakennussarjoja kyllä rakennetaan ihan mukavasti, mutta puhtaalta pöydältä malleja rakennetaan enää hyvin vähän. Sykleissä harrastus todellakin etenee — välillä on kiva havaita, että vanhoja tuttuja kasvoja ilmaantuu mukaan vuosien tai jopa vuosikymmenen tauon jälkeen. Aika tyypillistä näyttää olevan se, että tällaiseen melkoisen työpainotteiseen aihepiiriin palataan tavallisesti silloin, kun lapset ovat aikuistuneet ja asuntovelat on maksettu.

Eit-vaunuihin olen tarttumassa kevään aikana. Myös Eil-vaunun proto on kaivettu naftaliinista. Uudemman tyyppiset vekkikatotkin on jo valettu. Blogini on ehtinyt jo vanheta, koska olen kehittänyt vaunun kokoonpanoajatusta. Valitsemme varmaankin sarjojen esikuviksi uudemman ajan tyypit, joista matalat helmat on poistettu — samalla päästään eroon ikävästä alanurkan pyöristyksestä. Dv12 on lähes valmis — sen kanssa tuli pieni vastoinkäyminen, koska voimansiirto piti suunnitella kokonaan uudestaan. Dr13 on myös lähes valmis.

Voutilaisen töitä ei löydy netistä. Moni Ilppon malli on päätynyt Rautatiemuseon kokoelmiin, jossa ne ovat nykysin näytillä. Vanhoista Junat-lehdistä voi löytyä juttuja. Ilppo kehitti alumiinkäytöstä ja liimaamisesta taidetta — hänhän oli alumiinfirmassa töissä.

Hienoa!

Minä ainakin jään odottelemaan suurella mielenkiinnolla mitä tuleman pitää sieltä teidän suunnalta.

Veljesi kanssa sivusin sinisten vaunujen teliasiaa uuden k14- telitilaukseni yhteydessä ja hän meinasi, että sinulta kannattaisi asiasta kysellä. Eli tiedätkö sinä että löytääkö sinisten vaunujen telejä irtotavarana jostain? Löysin monia kauppoja mitkä yleensä telejä erikseen myy, mutta kaikista puuttui k.o telit. Saksasta tuntuisi löytyvän myös paljon kauppoja, mutta suunnilleen kaikki löytämäni pienet pajat olivat puhtaasti saksankielisiä ja ne tuntuivat äkkiseltään aika loputtomalta suolta lähteä penkomaan läpi. Ne mitkä löysin niin kävin toki myös läpi, mutta mahtaisiko sinulta löytyä jotain vinkkiä asiaan?

Ostin käytettynä yhden saksalaisen matkustajavaunun jossa minden-deutzit ovat, joten jos muu ei auta niin on opeteltava valuhommat tai sitten yritettävä 3d-tulostuksen kautta ratkaista asiaa.

Ja täytyypi siis laittaa kalenteriin myös matka rautatiemuseoon!

Minden-Deuz-telin väsäämme samalla periaatteella kuin hankkimasi K14-telit — vielä tämän kevään aikana.

Tämäkin on hieno uutinen. Taitaa tulla kallis kevät meikäläiselle :)