AT-BT
Kävelijä
Sirppi ja vasara -ikeen alle Jatkosodan jälkeen jäänyt pieni mutta pippurinen Suomi ei jäänyt resurssien vähyydestä huolimatta surkuttelemaan kohtaloaan ja odottamaan lopullista sirpin sivallusta. Oli pärjättävä sillä mitä oli.Varkaudessa sotien ajan toiminut Panssarikeskus lakkautettiin Jatkosodan jälkeen. Panssariteknologiamme kehdossa kuitenkin oli isänmaallisia miehiä, jotka muodostivat pienen suunnittelutiimin vastaperustetun Sotateknillisen Varikon saunatupaan. Tämä tiimi alkoi pohtimaan panssariaselajin kehitysmahdollisuuksia. Perääntymisvaiheen rauhoituttua oli Panssarikeskukseen siirretty omaperäinen ajattelija/keksijä. Sotamies Aarne Honkajoki hyödynsi pitkään suunnittelemansa ikiliikkujan perusperiaatteita ja kehitteli erityiseen kävelytekniikkaan perustuvan panssariajoneuvon.
Honkajoen suunnitelman pohjalta ryhdyttiin Sotateknillisellä Varikolla kartoittamaan Varkaudesta Seppälänkankaalle evakuoitua panssariromua (tämä kaikki olisi pitänyt rauhan sopimuksen ehtojen lisäartiklojen mukaisesti luovuttaa SNTL:oon, mutta asekätkijöiden esimerkkiä seuraten panssarikaluston kunnossapidon sankarit saivat evakuoiduksi mittavan määrän tuiki arvokasta panssaritekniikkaa) sekä sinne panssariyksiköistä varastoitua ehjää panssarikalustoa.
Konstruktio saatiin loppuun suunnitelluksi 50-luvun alkuun mennessä ja voitiin käynnistää uuden taisteluajoneuvon testit Seppälänkankaan takaisilla korpikankailla. Laite osoittautui heti alkuun sangen toimivaksi ja liikuntakykyiseksi. Sen aseistus oli odotettua läpäisykykyisempi ja sitä vielä täydennettiin kahdella panssaripuikoksi kutsutulla uudella pienrekyylinyrkillä, joihin oli onnistuttu suunnittelemaan lämpöön hakeutuva ohjausjärjestely. Uutta panssariajoneuvoa ryhdyttiin sotamies Honkajoen esityksestä aluksi kutsumaan Aina Tamppaavaksi BT:ksi, mutta jotta nimelle saatiin riittävää sotilaallista jämäkkyyttä se lyhennettiin AT-BT:ksi. Yleisnimikkeenä oli Kävelijä. Kansan parissa nimi muuntui Huojujaksi, laiteelle tyypillisen liikkumistavan mukaisesti.
Sarjavalmistus saatiin rivakkaasti käyntiin ja viimeinenkin laite valmistui vuonna 1960. Kävelijöitä oli tiukasti salassa pidetyssä koulutuskäytössä Kevyen Prikaatin Parolan varuskunnassa vuodesta 1957 alkaen.
Varautuminen pahimpaan ei ollut hukkaan heitettyä, sillä elokuussa 1962 SNTL ryhtyi lunastamaan pakkotoimin hetkeä aiemmin esittämiään muutoksia rauhansopimuksen ehtoihin. Asian taustasyyksi alkoi pian paljastua Talvivaaran suunnan rikkaat malmivarannot, sillä SNTL:n päähyökkäykset suuntautuivat Kuhmon - Kajaani suuntaan. Keskisuuren rajakahakan (SNTL:n myöhemmin käyttämä termi meillä Lisäsotana kutsutusta sodasta) ratkaisuun johtaneeseen vastahyökkäykseen suunnattiin keihään kärkenä Kevyestä Prikaatista muodostettu vahvennettu Armeijakunta. Tämän vastahyökkäyksen tiedustelukärkenä lähti liikkeelle Erillinen Kävelijäkomppania (Er.Kä.K.), joka itse asiassa pysäytti tyystin kohti Talvivaaraa marssineet vastustajan joukot, tuhosivat kymmeniä raskaita panssarivaunuja sekä aiheuttivat jopa jonkinlaista pakokauhua.
- - - - -
Tässä kohdassa heräsin. Koska pienoismallivalmistajien kiihtyneen tuotannon myötä infernaaliseksi muuttunut tarjonta on "syrjäyttänyt" useita varastossani olleita rakennussarjoja, oli helppoa ryhtyä visioimaan tätä StarWars tyylistä syrjähyppyä normaaleista rakenteluaiheista. Referensseistä oli aika ajoin pulaa ja siksi olenkin syvästi huolissani pienoismallini realistisyydestä.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.