Phantom FG Mk 1
The North Sea GT Sports Model
Phantom FG Mk 1, XT861, NAS Roosevelt Roads, Puerto Rico, kesäkuu 1971
Englantilainen Phantom
”Jos haluat tietää, miten hyvä lentokone tärvellään, lue brittiläisen Phantomin tarina”. Näin koneen kivuliaan ja turhauttavan kehityshistorian tiivisti eräs RAF:n navigaattori. Kaikki alkoi, kun RAF ja RN valitsivat seuraavaksi taistelukoneekseen Phantomin vielä piirustuslaudalla olleen Hawker Siddeley P.1154:n sijaan. Varmistaakseen työpaikkojen säilymisen Englannissa ”Labour Government” vaati, että koneeseen asennetaan englantilaiset moottorit. Lopulta yli puolet koneen osista valmistettiin Englannissa. Rolls Royce Spey oli menestyksekkäästi toiminut tukialuskäytössä Buccaneerin voimalaitteena, joten jälkipolttimen lisäämistä hyvään moottoriin ei pidetty kovin vaikeana tehtävänä. Tulevat vuodet osoittivat, kuinka väärässä ihmiset voivat olla. Jälkipolttimeen suunniteltiin eksoottinen, katalyyttinen sytytin, minkä vuoksi syttymisaika oli viisi sekuntia. Ei kuulosta paljolta sohvalla istuvan korviin, mutta 900 km/h 20 metrin korkeudella lentävälle miehistölle se on ikuisuutta pidempi aika, etenkin jos jokin varoitusvaloista syttyy. Speyn valinta tarkoitti myös, että koneen runko oli suunniteltava kokonaan uusiksi. Spey on ”Turbofan” –moottori, eikä ”Turbojet”, kuten koneen alkuperäinen General Electric J-79. Ero näkyy ulospäin puhallinmoottorin suurempana läpimittana ja ilman tarpeena. Imukanavia laajennettiin siten, että 20% suurempi massavirtaus oli mahdollinen. Lisäksi moottorit asennettiin vinoon, jotta työntövoima saatiin suunnattua alaviistoon. Tämä näkyy selvästi kaarevana pohjana sivulta katsottaessa. HMS Ark Royal oli huomattavasti amerikkalaisia tukialuksia pienempi, joten kaikki kikat oli hyödynnettävä. Tämän vuoksi nokkatelineeseen tehtiin 40 tuuman pidennys kohtauskulman kasvattamiseksi tukialukselta toimittaessa. Britti Phantom omasi suuremman työntövoimansa ansiosta amerikkalaisserkkuihinsa verrattuna paremman kiihtyvyyden pinnassa ja alakorkeuksissa, sekä paremman toimintamatkan. Toisaalta 40.000 jalan yläpuolella koneen suorituskyky hävittäjänä huononi rajusti, eikä jälkipoltin suostunut yläkorkeuksissa syttymään lupauksista huolimatta. Paksumman rungon aiheuttama vastus esti kaksinkertaisen äänennopeuden ylittämisen. FG 1:n huippunopeus oli M1,94.
Monista kehitysvaikeuksista huolimatta miehistöt pitivät koneesta ja lensivät sillä mielellään. Jokainen kammosi kryptistä vuodatusilmakanavavikaa (Bleed Duct Failure), jossa tulikuumaa ilmaa pääsi vuotamaan suurella paineella rakenteiden sisään. Englantilaisen logiikan vuoksi tälle tappavalle vialle ei ollut varoitusvaloa, vaan tilanne oli tunnistettava muista oireista. Ohjaajat ja navigaattorit oppivat myös ”energiapelin” hengissä pitävät säännöt: Phantomilla ei auttanut joutua kaartotaisteluun koneen ohuen ja pitkäjänteisen siiven vuoksi. Vastustaja oli pidettävä ”käsivarren mitan” päässä ja aloite omissa käsissä. Tämä tarkoitti korkeusedun mahdollistamia, suurella nopeudella tehtyjä hyökkäyksiä ja irtautumista jälleen pystysuunnassa. Hyvin harva lentokone olisi pystynyt puolustautumaan tällaista taktiikkaa vastaan, eikä yksikään potentiaalinen vastustaja olisi päässyt irti Phantomin asejärjestelmän kynsistä.
Koneen järjestelmät tuovat mieleen Learjetin, jolla olen itsekin lentänyt. Esimerkiksi polttoainejärjestelmän kytkimet on asetettava tiettyihin asentoihin vain virtojen ollessa päällä tai koneen käydessä, eikä kytkimiin saa koskea sammutuksen jälkeen. Muutoin seurauksena voi olla satojen litrojen polttoainetulva seisontapaikalla, kun virrat seuraavan kerran kytketään päälle.
Mekaanikoille toimenpide ylitse muiden oli nokkatelineen puristaminen ”normaalimittaiseksi” hätäjärjestelmää käyttäen. Toimitus oli niin raju, että koneen pääpyörät hyppäsivät ilmaan. Vöiden kireyteen ja kuomun lukitukseen piti siis kiinnittää erityistä huomiota. Testiä seurasi nokkatelineen hydrauliikkalinjojen puhdistaminen, koska hydraulineste ja paineilma eivät sovi yhteen. ”Mansikkavaahtoa” vuodatettiin putkistoista muutamia ämpärillisiä.
Phantomissa on useita isoja luukkuja, jotka ovat kantavan rakenteen osia. Tämä tarkoittaa, että kone oli asetettava pukeille rungon vääntymisen ehkäisemiseksi aina, kun näitä paneeleja avattiin. Erityisesti mekaanikkojen mieleen on jäänyt paneelit 36 L ja 36 R rungon sivuissa siiven kohdalla sekä 111 L ja 111 R ulkosiivessä johtoreunalaipan takana. Paneelissa 111 oli 948 kiinnitysruuvia, jotka avattiin laipan käyttömekanismin voitelemiseksi noin kolmen viikon välein. Keskimäärin 10% ruuveista oli hirttänyt kiinni niin pahasti, että ne oli porattava pois. Siis noin 190 kovateräksistä ruuvia konetta kohden. Kun koneita oli 14 -17 kpl, niin porattavaa riitti.
Phantom FG 1 ja FGR 2 pienoismalleina
Phantomista on vuosien saatossa julkaissut mallin ainakin Academy, Airfix, Esci, Frog, Fujimi, Hasegawa, Italeri, Matchbox, Monogram, Revell ja Tamiya. Mittakaavat ovat haarukassa 1:144 – 1:32 ja kuvatuimmat alatyypit varmaankin F-4E ja F-4J. Lista kutistuu, kun sille kelpuutetaan vain brittiläisen FG 1:n tai FGR 2:n tuottaneet valmistajat: Fujimi ja Matchbox (1/72) sekä Hasegawa (1/48). Matchboxin tekeleen voi unohtaa, sen sijaan Fujimin malli on erinomainen. Frog ei ollut ainoa, joka pakkasi F-4C:n laatikkoon englantilaiset siirtokuvat, tähän syyllistyi myös Hasegawa (1/72).
Phantom FG MK 1, Hasegawa 1/48
Hasegawan FG 1 on ainoa Britti Phantom tässä kokoluokassa. Se julkaistiin vuonna 1999 ja myöhemmin sitä on myyty myös Revellin paketoimana. Malli on poistunut tuotannosta aikoja sitten ja siksi niitä on kaupiteltu eBayssä huikeilla hinnoilla. Silmiä piti hieraista toisenkin kerran, kun Hasegawan FGR 2 löytyi Hobby Pointin nettisivuilta. Kyseessä on ”Limited edition” –sarja. Kiitos erinomaisen asiakaspalvelun, varmuus asiaan saatiin hetkessä ja paketti körötteli Matkahuollon kyydissä tänne länsirannikolle vielä samana päivänä.
Riippumatta siitä, kumpi alatyyppi laatikon kyljessä ilmoitetaan, malli on FG 1. Nopeimmin sen voi todeta perärungon paneelirajoista ja erityisesti huoltoluukun 62 R sijainnista; FGR 2:ssa mainittu ikkuna on reilusti ylempänä. Toinen selkeä ero on takaohjaamon vasemmassa sivukonsolissa. FG 1 (F-4K Amerikkalaisittain) eroaa kuitenkin enemmän sisäisesti FGR 2:sta (F-4M Amerikkalaisittain) kuin ulkoisesti. FG 1:ssä ei esim. ollut akkua eikä inertiasuunnistusjärjestelmää. FGR 2:ssa oli jarrukoukku, mutta sillä ei voinut operoida tukialukselta. FG 1:n siiven taitto tapahtui hydraulisesti, kun RAF:n FGR 2:ssa siipi taitettiin käsipelillä; seikka joka pitää huomioida siirtokuvatyöskentelyssä. Sarjassa on mukana kaksi nokkatelinettä FG 1:lle ja yksi FGR 2:lle. Myös FGR 2:een tarkoitetut korkeusvakaajat löytyvät laatikosta. Hassua kyllä, tarjolla on ulkoista kuormaa vain FGR 2:lle; FG 1 ei voinut kantaa SUU-23 tykkisäiliötä tai EMI –tiedustelusäiliötä. FG 1:lle jäin kaipaamaan 1000 naulan pommeja ja Matran rakettikasetteja. Lisäsäiliöitä on kolme: tavalliset ”Sargent Fletcher” –pöntöt ulkoripustimiin ja varhaista mallia oleva keskisäiliö. Sparrow –ohjukset ovat ihan kelvolliset, mutta Sidewindereitä ei sarjassa ole. Muitakin vaihtoehtoisia osia sarjaan kuuluu: FGR 2:n periskooppi ,”peruutuspeilit” kuomujen päälle ja PWR- sekä ILS –antennit sivuvakaajaan. Jos koneen käsikirjaa pidetään luotettavana, mallin kärkiväli on oikein, mutta rungon pituudesta puuttuu noin viisi millimetriä.
Runko
Ohjaamo on kestänyt aikaa melko hyvin; mittaritaulut ja sivukonsolit on kuvattu kohokuvioin ja niistä saa maalaamalla todella hyvät. Heittoistuimet ja ohjaamon muu sisustus ovat sen sijaan karut ja kaipaavat lisädetaljointia. Mallarin on myös valittava, minkä ”Blockin” koneen haluaa rakentaa, koska se ratkaisee, onko myös takaohjaamossa ohjaussauva, polkimet ja kaasuvivut. FG 1:ssä ei ollut tähtäintä XV587:ää lukuun ottamatta koneiden kuuluessa Royal Navylle.
Nokassa on selkeä muotovirhe sivulta katsottaessa. Mallin nokan yläpinta lähtee vaakatasossa tuulilasin etureunasta eteenpäin. Sen kuuluisi kuitenkin laskeutua tasaisesti kohti radomin saranalinjaa. Radomin yläpinta alkaa siitä vaakatasossa, ennen kuin se kaareutuu alaspäin. Radomin muovi oli sen verran ohutta paikoitellen, että vuorasin sen sisältä Milliputilla. Tässä kohtaa hiomista riittää ja sen kanssa on oltava tarkkana. Pakkasiin radomiin 20 g painoa, joka riittää erinomaisesti. FG 1:stä rakentavan on kitattava umpeen nokan oikeassa kyljessä olevat luukut ilmaskuupin yläpuolelta. Nokan vasemmasta kyljestä puuttuu tikkaat, jotka on kaiverrettava.
Mallissa ei ole minkäänlaisia imukanavia, jota voi pitää pahana puutteena. Tosin ei niitä ole muissakaan Phantomien malleissa. Tarvikkeena myytävät resinipalikat on tarkoitettu F-4:n amerikkalaisille alatyypeille, eikä niistä ole iloa tässä projektissa. Britti Phantomin imukanavat ovat leveämmät ja korkeammat. Tein imukanavat muovilevystä, Milliputista ja miljoonlaatikosta löytyneistä lisäsäiliöstä ja ahtimen kiekoista. Prosessi oli työläs, koska mittoja ja sovitteita piti tarkastaa tämän tästä. Mutta lopputulos näyttää oikein hyvältä. Imukanavien rakenne selviää työvaihekuvista. Myös ilmarampit kaipaavat pientä parantelua. Tein etummaiseen ramppilevyyn neljä puuttuvaa tukirautaa levyn ja rungon väliin ja hioin kolmikulmaisen viisteen rampin yläreunaan rungon puolelle. Imukanavassa olevasta rampista puuttuu tausta kokonaan ja se on korjattava muovilevyllä ja kitillä.
Pintadetaljointi on pääosin oikein, mutta toteutettu hennoilla, hoipertelevilla uppoviivoilla ja syvillä ruuvien kannoilla. Joitakin näkyviä ruuvirivejä on myös kuvattu viivalla. Sieltä täältä puuttuu luukku tai ruuvirivi. Netistä löytyy onneksi valokuvia, joiden avulla pintadetaljoinnin saa kohdilleen. Työläintä on tukkia kaikki ruuvien kannat, mitata uudet paikoilleen ja porata ne yksi kerrallaan auki. Tein malliin myös muutaman perärungossa näkyvän niittirivin erikoisella työkalulla (Rivetting Tool).
Sivuvakaajan johtoreunassa oleva ilmanotto vaatii siistimistä tai uudelleen rakentamisen, koska se on melko kömpelö. Tein myös purjehdusvalon punaisesta valurangasta ja uudet Pitot –putket oikeisiin paikkoihin.
Perärungon pohjapinnoista piti sahata melkoisesti ainetta pois, koska käytin mallissa Airesin suihkuputkia ja rakensin lisäksi kölilaatikon pohjan ilmaluukkujen kohdalle. Airesin kölilaatikko nopeuttaa työtä, mutta sillä ei ole mitään tekemistä esikuvan kanssa. Tästäkin vaiheesta pääsee paremmin jyvälle työvaihekuvien avulla. Airesin suihkuputket ovat hieman kaksiteräinen juttu, koska niiden sisäpinta on kauniisti detaljoitu, mutta ulospäin näkyvä muoto ei ole ihan kohdallaan. Liekinpitimet ovat etseinä, jotka oli melko haastavaa liimata paikoilleen. Sanoisin, että näillä lisäosilla ei paranneta mallia kovinkaan paljon.
Kuomut
Kuomujen muoto on erinomaisen tarkka. Sekä ohjaajan että navigaattorin kuomut ovat kuplamaiset ja niiden yläpinnat nousevat sivusta katsottuna keskellä olevan, kiinteän lasituksen yläpuolelle. Yksityiskohta, joka puuttuu monesta Phantomin mallisarjasta.
Kuomut on selvästi tarkoitettu auki -asentoon, koska niiden sovitteet runkoon ovat huonot. Ohuen materiaalin vuoksi kuomut on sovitettava paikoilleen kieli keskellä suuta. Tässä yksilössä muottien ikä näkyi myös erittäin naarmuisina kirkasosina.
Siipi
Varsinkin siiven yläpuoliskot tuntuivat turhan joustavilta, joten tein siiven sisälle tukipalkkeja rakenteen jäykistämiseksi.
Siiven pintadetaljointiin pätee samat säännöt kuin runkoonkin. Kummankin siiven yläpinnasta puuttuu viisi polttoainesäiliön huoltoluukkua ja laskutelineen tyven yläpuolisen luukun muoto on väärin. Ohjaussiivekkeet voi liimata haluamaansa asentoon. FG 1:ssä se tarkoittaa asentoja välillä +1 – (-30) astetta. Laskusiivekkeen jännettä on pidennettävä jos laipat haluaa ala-asentoon, koska FG 1:ssä oli vakiokonetta suurempi laskusiiveke. Etureunan laippa on valettu kiinni-asentoon, mutta senkin voi halutessaan sahata irti ja kiinnittää uudelleen. Johtoreunan laippa laskee 60 astetta siiven jännelinjasta mitattuna.
Pohjassa, koneen keskilinjan tuntumassa on muutama ylimääräinen paneeliviiva, jotka kittasin umpeen. Samalla sahasin etummaiset ilmaluukut (Auxiliary Air Doors) pois ja ohensin aukkojen reunat.
Airesin suihkuputket ja itse tehdyn kölilaatikon liimasin paikoilleen siiven pohjakappaleeseen.
Kokoonpano
Rungon ja siiven sovite on melko hyvä. Tämä yksilö vaati muovilevyä ja kittiä rungon ja siiven väliseen rakoon. Itse tehdyt imukanavat aiheuttivat myös melkoisesti hiontaa ja trimmausta, ennen kuin siipi sopi paikoilleen.
Laskutelineet
Käytin sarjan omia laskutelineitä verrattuani niitä tarjolla olevien metallisten tarvikeosien kuviin; eroa ei ole kovin paljon. Tässä paketoinnissa oli lisänä erinomaiset valkometalliset vanteet ja niitä tasapainottamassa säälittävät ”kumiset” renkaat. Hankin malliin Airesin tarvikeosat, koska sarjan alkuperäisetkään pyörät eivät vakuuttaneet. Päätelineiden sovitteet ovat olemattomat, joten ne on liimattava huolellisesti ja niiden kuivumista oikeaan asentoon on vahdittava. Airesin pyörien huono puoli on maata vasten tuleva, valmiiksi suora pinta. Pulssi ehtii nousta yllättävän korkealle, kun näitä suttaa paikoilleen pikaliimalla. Laskutelinekuilut ovat kohtalaiset, joten en hankkinut resiinisiä tarvikeosia.
Yhteenveto tarvikeosista
-Airesin heittoistuimet; erinomainen hankinta, suosittelen.
-Airesin suihkuputket; hienot, mutta lopulta melko hyödyttömät .
-Airesin pyörät; erinomainen hankinta, suosittelen.
-Airesin skuupit nokkaan; hyvä hankinta, jos haluaa nopeuttaa työtä.
-Airesin ohjaamo; hienon näköinen, mutta paikoilleen sovittaminen vaatii isojen palojen poistamista rungon sivuista! Onneksi en hankkinut.
-Airesin kölilaatikko; nopeuttaa työtä, muttei muistuta juurikaan esikuvaansa.
-Eduardin ohjaamoetsit; Olematon hyöty, koska ne on tarkoitettu amerikkalaisille versioille. En hankkinut.
Maalaus, siirtokuvat ja viimeistely
Spesifikaation mukaan FG 1 -koneet maalattiin tehtaalla väreillä ”UK338/1527 Dark Sea Grey” ja ”17875 Insignia White”. Tämä tieto on printattu myös koneen perärunkoon luukun 62 R viereen. Saarivaltakunnassa spesifikaatio kuitenkin sanoi ”Extra Dark Sea Grey” ja ”White”. Tästä ristiriidasta on syntynyt monta jännittävää vääntöä eri foorumeilla.
Valokuvien mukaan RN:n FG 1:ssä ja RAF:n FGR 2:ssa käytetty siniharmaa oli samaa väriä. Laivaston koneissa pohja oli selvästi kerman värinen (tai luonnonvalkoinen; miten vaan). Kun koneita alettiin uudelleen maalata Englannissa, värit muuttuivat selvästi. Yläpuolen harmaa muuttui reilusti tummemmaksi ja sinisemmäksi ja pohjan valkoinen puhtaan valkoiseksi. Ehkä selitys on näin yksinkertainen.
Maalasin mallin Humbrollin emaleilla 27 ja 34 siveltimiä käyttäen. Valkoisia kerroksia tarvittiin viisi ja harmaitakin kaksi. Pyrstön metallinväriset alueet maalasin Hu 191:llä, joka on muuttunut luokattoman huonoksi. Maali on kuin kiiltävää lakkaa, jossa on siellä täällä hopeisia hileitä. Etsin purkista tekstiä, jonka mukaan töhnä olisi tarkoitettu pikkutyttöjen rakennekynsileikkeihin, mutta sellaista ei löytynyt. Olisivat vaan pitäneet Humbrollin tuotannon Intiassa, kun se lopulta alkoi tuottaa hyvää laatua. Suihkuputkien välisen alueen maalasin Hu 56:lla, johon sekoitin hieman mustaa ja erinomaista punaruskeaa (Hu 100). Sitten kiiltävä lakka siirtokuvia ja litkutuksia varten. Korostin vain valokuvien perusteella valitut paneeliviivat joko mustalla tai harmaalla värillä. Usein avattavat ruuvien kannat tehostin metallinvärisellä litkutuksella.
Siirtokuvat ovat kokoelma eri lähteistä. Kansallisuustunnukset ja ”Royal Navy” tekstit sekä rungon rekisteritunnus tulevat kahdelta eri Xtradecalin arkilta. Pyrstön ”Omega” –tunnus ja heittoistuinkolmiot ovat varta vasten hankitulta Impact Decalsin arkilta 48-006. Yksilönumero nokassa ja laskusiivekkeissä on Model Alliancen Canberra –arkilta MAS-729022. Pohjan rekisteritunnukset ovat Alley Catin Javelin –arkilta. Lähes kaikki varoitus- ja ohjemerkinnät ovat sarjan omia. Paneelien tunnisteet ovat Icarus Decalsin F-4E arkeilta; harmaita pohjaan ja mustia harmaille pinnoille; kaksi arkkia siis.
Hasegawan omat siirtokuvat toimivat kuin unelma, joka tietysti oli positiivista, koska omaan vain huonoja kokemuksia ko. firman tarroista. Xtradecal ja Alley Cat osoittautuivat tällä kertaa herkästi repeäviksi ja huonoliimaisiksi, mutta maltilla lopputuloksesta tuli hyvä. Impact Decalsin siirtokuvat olivat todella paksuja, eivätkä reagoineet pehmentimiin suopeasti. Pyrstön punaiseen viiriin ”syöpyi” reikiä Micro Solin vaikutuksesta. Onneksi sain arkilta sopivia punaisia paikkoja ja lopputuloksesta tuli hyvä. Kaikkein surkeimmat (ja runsaslukuisimmat) siirtokuvat ovat Icarucsen käsialaa. Kokeilin Micron, Tamiyan ja Gunzen siirtokuvapehmentimiä, eikä yksikään vaikuttanut millään tavalla. Levitin PVA –liimaa siirtokuvan paikalle ja toisinaan vielä tarran päälle Tamiyan ”väkevää” pehmennintä. Osa näistä pikkuriikkisistä merkinnöistä päätti silti hopeoida. Siirtokuvien puhkominen ja pehmentimen käyttö jälkikäteen eivät vaikuttaneet millään tavalla.
Kaikkiaan mallin pintoja koristaa 343 erillistä siirtokuvaa! Paneelien tunnisteet ja ohjetekstit piti hakea paikoilleen valokuvien ja NAVAIR 01-245FDB-2-1.2 –käsikirjan avulla. Siltikin osa pikkuteksteistä jäi pois, koska Britti Phantomissa on merkintöjä, joita ei muissa versioissa ole. Onneksi RN:n väki myös maalasi näitä peittoon huoltojen yhteydessä.
Lopuksi
Tämä malli vaati paljon työtä ja tutkimusta. Olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen ja iloinen siitä, että välillä projektin näennäisesti polkiessa paikallaan jaksoin puurtaa eteenpäin. Rakentaisinko toisen mallin tästä sarjasta? Kyllä, mutta nyt on vedettävä henkeä jonkun vähemmän vaativan ja suoraviivaisemman projektin parissa. Suosittelenko mallia muille? Kyllä, tämä on ehdoton ”Must” jokaiselle Phantomin ystävälle. Suurin haaste on imukanavien rakentaminen.
Lähteet
Phantom from the cockpit, flying the legend, Peter Caygill, 2005
Phantom FG Mk 1 Aircrew Manual AP.101B-0901-15A, Crown Copyright, 1969
British Phantoms F-4J/FGR.1 & FGR.2, Willy Peeters, 1990
RAF Phantom, Peter R. Foster, 1989
NAVAIR 01-245FDB-2-1.2, United States Navy, 1969
Hattua en voi nostaa kun se on tuolla hyllyllä mutta aplodit täytyy antaa. Teksti on sen verran pitkä etten nyt tältä istumalta ehdi sitä kaikkea lukemaan, mutta jo kuvatekstien perusteella niin tausta- kuin rakennustyötä on tehty ja se näkyy. Pisteenä iin päällä erinomaiset lähikuvat joista uskomattomat detaljit hyvin erottuvat. Kerrassaan hienoa työtä.
Englantilaisella jääräpäi… siis päättäväisyydellä menee vaikka RR Spey Phantomin runkoon! Näitä on aina kiva nähdä, sen verran lähellä Phantomit ovat minun sydäntäni. Paljon olet vaivaa nähnyt taustatiedon keräämiseen ja lisädetaljien rakentamiseen, ja tuloksena on sellainen malli, että se veti savolaisenkin hiljaiseksi. Synti ja häpeä tälle olisi muuta kuin täydet pisteet antaa.
Aivan upea taustoitus!! Ja upea on mallikin!! Enpä aiemmin tiennytkään, että britti Phantomien elämänkaari olisi ollut näin vaikea… Jotenkin kuvittelisi, että kun ameriikan serkut ovat saaneet suunniteltua ja rakennettua niinkin hienon koneen kuin Phantom, miksi lähteä korjaamaan ehyttä? Taisi kyllä briteillä käydä niin, että joku kairasi kakkoseen ihan paljaaltaan…
Upea kone; 70-luvun brittisarjan "Meripoika"tiimoilta Westland Wyvernin kanssa ehdottomasti tulevia projekteja… Huolestuttaa vain tuo tieto, että 1:48 brittilaivaston Phantomeja on vaikea löytää…
Pisteitäkin päätin antaa paljon!!
Kiitos Jonkka, A Lappalainen ja Petri:) Phantomia kannattaa kysellä Hobby Pointilta Helsingistä; sitä voi vielä löytyä heiltä. Sarja on kuitenkin paketoitu RAF:n FGR 2:si, joskin yksi vaihtoehdoista (No 43 Squadronin "M", XV577 harmaa/vihreä -kaaviossa) on oikeasti FG 1. Kaksi muuta vaihtoehtoa ovat No 56 Squadronin FGR 2:a (XV420 "T" ja XV500 "J", molemmat kokoharmaassa kaaviossa). Royal Navyn tunnukset joutuu haalimaan sieltä ja täältä.
Nyt on kyllä pakko kommentoida,kun phantom on yksi suosikeistani. Nättiä työtä Antti taas kerran ainoa asia mistä voin sanoa on,että telineitä olisi voinut hieman liikuttaa ja samalla renkaita . Mutta se on tietenkin makuasia. Alley Catiltä löytyy resiiniset imukanavat britti phantomiin.Hienoa nähdä näitä brittiväreissä. Henkilökohtaiseti RAFin värit mielyttää enemmän.Britti aaveita löytyy omastakin hyllystä muutama odottamassa vuoroaan. Onnistuin saksasta löytämään edullisesti Hasegawaa.
Terve Ville! Ja kiitos:) Minulta on mennyt kokonaan ohi nuo Alley Catin imukanavat. Sitä on niin "urautunut", että kun Hannantsilta ei löydy, niin sitten ei osaa käyttää Googlea. Olisi säästynyt parin viikon vapaa-ajat:-D
Telineissä on itse asiassa harmaa litkutus tyviosissa ja ne on maalattu muutenkin "likaisella" valkoisella, mutta "studion" kova valo tekee tepposet.
Tällaiset extreme taidonnäytteet saavat kiinnostumaan aihepiiristä, joka oli ennen kovinkin kaukainen. Tätä ei vaan yksinkertaisesti voi olla kiinnostuneesti tutkimatta. Huikeeta!
Antti, en voi muuta kuin ihailla malliasi ja taustatietojasi. Rakennusjälki on mestarillista ja lähikuvat ällistyttävän hienoja. Olen sanaton!
Kiitos SS ja Tally-ho:) Mukavaa, kun ihmiset pitävät mallista ja myös historiikistä ja teknisistä kuvailuista. Vähän jännitti laittaa näkyviin lähikuvia, koska ne ovat aika armottomia.
Mielestäni tämä on sellainen sivusto, että kannattaa jakaa kollegoille Wikipedia-infoa syvällisempää tietoa. Hienoa, että sille löytyy lukijansa.
Antti Kotiranta kirjoitti:
Mielestäni tämä on sellainen sivusto, että kannattaa jakaa kollegoille Wikipedia-infoa syvällisempää tietoa. Hienoa, että sille löytyy lukijansa.
Mielestäni parasta antia tämänkin mallin kohdalla. Uutta arvokasta tietoa ja uusia, varsinkin koneitten kanssa enemmän touhunneitten ihmisten näkökulmia jaksan ainakin minä lukea vaikka kuinka paljon.
Loistavaa:) Täällä odottaa kolme mallia sivustolle pääsyä (1/32 Special Hobbyn X-15, 1/48 Airfixin TP 52 Canberra ja Airfixin 1/48 Spitfire PR.XIX) ja kaikkien taustatarinat ovat sen verran pitkiä, etten ole rohjennut niitä vielä tuoda näkyviin… Ainakin muutama kiinnostunut siis löytyy.
Taustatiedot, eläväinen what-if stoori ja/tai mallin sitominen historiaan tai henkilöön muuttaa hyvän mallin erinomaiseksi! Antaa tulla vaan infoa!
Huh huh! Tulipa referenssiä omaa FG Mk 1-malliani ajatellen, joka on Fujimin 1/72 malli. Fujimin mallissa joidenkin artikkelien mukaan lienee jonkin verrankin korjailtavaa ja tässä jutussa löytyy monta herkullistakin detaljitietoa mallin parantelemiseksi.
Itse malli on yksi suosikkini monista eri Phantom-varianteista, maalauksista puhumattakaan. Rakentamisen lisäksi, reippaasti plussaa yksityikohdista; nämä sinänsä pienet detaljit tekevät mallista juuri sen, mitä se on esittävinäänkin. Samoin myös pienet maalaamalla tehtävät yksityiskohdat, tekevät mallista pienoismallin esikuvastaan, kulumineen ja muine käytön jälkineen päivineen.
Toki, jotta tällainen pienoismalli saadaan aikaan, pitää lähdemateriaalia olla kosolti ja sen lisäksi se pitää pystyä omaksumaan ja vielä kaiken lisäksi pitää nähdä VAIVAA saattaa se pienoismallin pintaan.
Hieno malli!
Kiitos Phantom:)
Loistavaa, että näistä framille nostetuista jutuista on apua toiselle mallarille juuri mallinrakennukseen samasta aiheesta. Paljon pieniä detaleja jäi vielä julkaistun tarinan ulkopuolelle (vaikkapa heittoistuinten varmistuspinnien telineet, asiakirjatasku ohjaamossa totutusta poikkeavassa paikassa tai maalauksen ja merkintöjen pikkuhienoudet). Jos niistä on sinulle iloa, niin laita vaikka YV.
Lähdin liikkeelle vähän "puoliaskelin", mutta innostus tähän laivaston versioon kasvoi harppauksittain projektin edetessä. Maalauskaavio on minunkin silmääni miellyttävä.
Moi Antti,
Loistavaa työtä!!! Ja superhelppoa kompata kaikkia kehuja yllä.
Phantomit ovat yksiä suosikkilekojani ja etenkin Britti-Muskeli-Phantomit… rakentamista odottaa myös Hasen saman skaalan britti-Phantom seitsemän tai kahdeksan jenkki-Phantomin kera…
Aivan ässä taustoitus, jostain syystä mieleen tuli 'Sharkey' Wardin muistelmat "A Maverick At War Sea Harrier over Falklands" Falklandin sodasta, koska 'Sharkey' oli juuri Phantom FG Mk 1 lentäjä 892 NAS:ssa ennen siirtymistään Sea Harrierien pariin ja opuksessaan hän kuvailee myös osuvasti FG Mk 1 konettakin. Joka tapauksessa upea taustoitus ja erinomainen rakentamiskuvaus - huippua!
Itse malli on kirkkaasti paras Phantom-malli tällä saitilla, period!
Meinasin pyllähtää tuoliltani, kun tavasin, että olet vielä kaiken kukkuraksi maalannut Phantomisi siveltimillä… Oho ja Vau!
Aivan uskomattoman erinomaisen hieno lekomalli - en enää yleensä anna staroja, mutta tämän mallin osalta on pakko tehdä poikkeus ja antaa ansaitut täydet viisi staraa - hämmästyn suuresti tämän saitin touhuja, jos tämä Phantom-mallisi ei ole viikon malli.
Mieletön vaivan- ja työnmäärä, kuten PhantomII osuvasti edellä toteaa - huippulekomalli!
Terkuin, AJ
AJ kirjoitti:
hämmästyn suuresti tämän saitin touhuja, jos tämä Phantom-mallisi ei ole viikon malli.
No sehän ei riipu pelkästään tästä mallista vaan myös kilpakumppaneista mutta olen seurannut tämän Antin Phantomin tähtikeskiarvoa ja kommenttien vuolaista kehuista huolimatta se pysyttelee sinnikkäästi vain hiukan yli nelosessa - suureksi hämmästyksekseni. Koska tiedän, ettet ole ainoa joka on täydet viisi tähteä antanut niin pistekeskiarvoa on vaikea ymmärtää ja olisikin ihan mielenkiintoista nähdä arvosanojen jakauma. Joko siellä on neljä vitosta ja 28 nelosta - tai mikä pahempaa, myös alle neljän tähden arvosteluita.
Oho, kiitos ja Vau AJ:) Täällä paistatellaan selällään "tähtisateessa"…tunnu tuo pakkanenkaan juuri nyt niin viheliäiseltä.
Odottelinkin vähän jännityksellä, että kommentoiko kukaan sivellinmaalausta; monien silmät ovat jo adaptoituneet ruiskulla syntyvään jälkeen. Vanhennukseen käytin jälleen samaa puuväritekniikkaa, kuin Fencerissäkin. Se ei vaan erotu tässä niin selvästi. Eikä esikuvakaan sallinut kovin raskaan käden käyttöä.
Jep Jonkka, täällä sinnitellään sieraimet pinnalla:-D Vitosia on koossa seitsemän. Kolmosia kaksi ja eniten kolmea ja puolta: yhdeksän kappaletta. Pisteitten valossa siis keskitasoa; ei huono, muttei mitenkään hyväkään.
Antti piti jo edellisessä kommentissa kysyä. Oliko sinulla käytössä jotkut piirustukset mihin vertasi nokan muotoa? Ja jos vielä phantomiin teet voin suositella lämpimästi Alley Catin resiinipalikoita ja myös muillekin. Toimitusajat on kaksi-kolme viikkoa ja laatu on hyvää. Ja kun mainitsit noita projekteja niin Canberraa odotan mielenkiinnolla. Näitä juttujasi on hieno lukea,seuraavaa odotellessa.
En yleensä turvaudu piirustuksiin, niissä on aina enemmän tai vähemmän virheitä. Jos tästä tyypistä olisi A.L. Bentleyn piirustukset, niin saattaisin hyvinkin käyttää, mutta minulla ei ole tietoa. Javelinia (kts. galleria) varten minulla on useamatkin piirustukset, jotka kaikki osoittautuivat rahan haaskaukseksi. Entisessä itäblokissa tehtaillaan piirustuksia vahvalla syötöllä, mutta niiden tarkoitus on vain myydä pahaa aavistamattomille. Normaalisti etsin niin hyvät valokuvat, kuin mahdollista ja tarvittaessa vielä oikaisen ne perspektiivivirheiden minimoimiseksi. Tässä käytin kahta suoraan sivulta otettua valokuvaa, josta asia selvisi helposti.
Alley Catin imukanavat kuulostavat kyllä niin hyviltä, että toinen Britti Phantom saattaa päätyä tuotantolinjalle.
Yritän ponnistella tuon Ruotsin Canberran nähtäville lähiaikoina.
Javelinia olen ihastellutkin jo kommentointi vain jäi. Itselläkin se odottaa linjalle pääsyä .Näitä britti koneita on hieno nähdä. Itselläkin menee nuo Alley Catin osat tilaukseen. Moniin phantomiin piirustuksia olen törmännyt ei vaan ole tullut tehtyä vertailua. Eihän sulla satu olemaan työvaihe kuvaa nokan muokkauksesta ?
Minulla on työn alla Javelin FAW.4, jossa Airfixin malli saa uuden perärungon (Alley Cat) ja paljon muutakin, vähemmän näkyvää.
Valitettavasti työkuvaa Phantomin nokasta ei ole. Radomin yläpinta sivusta katsottuna on koneen pituusakselin suuntainen juuri ennen saranalinjaa. Nokka alkaa nousta ko. saumasta suorana kohti tuulilasin alareunaa. Muoto näkyy oletuskuvassa. Radomin päältä on hiottava ainetta pois. Tee sitten tussilla merkki aivan tuulilasin etupuolelle varmistuaksesi, ettet hio ainetta pois siitä kohdasta. Sitten hiot nokan yläpinnan sivusta katsottuna suoraksi siten, että radomin sauman puoleinen pää on alempana. Tässä yksilössä mainittu alue oli melko möykkyinen, joten piti olla tarkkana ettei nokasta tule muotopuoli. Älä sure pintadetaljoinnin tuhoutumista, koska paneeliviivat ovat väärin FG 1:lle.
Korostan vielä, että nämä muotoiluvinkit koskevat nimenomaan FG 1:stä. FGR 2:ssa ei ollut avattavaa, saranoitua radomia. Voi myös olla, että se oli hieman eri muotoinen.
On kyllä arvostettavaa mallausta: sen lisäksi että taustoitus on todella tarkkaa niin itse mallikin on toteutettu huolellisesti ja taidokkaasti. Tulipahan opittua paljon lisää näistä britti-phantomeista! Näitä on kiva lukea, ja tulee heti uusi ulottuvuus malliin ja sen esikuviin. Upea malli kerrassaan!
Kiitos Janne:) Pysy kanavalla ja pääset lukemaan Ruotsin ilmamavoimien Canberrasta ja FRA:n kylmästä sodasta Itämerellä.
Onnea Antti hyvin ansaitusta Viikon mallin tittelistä!
Kuten aiemmassa kommentissani vähän jo ilmaisinkin niin ihmettelen miten alhaiseksi pistekeskiarvo lopulta jäi. Mielestäni tästä on melko haasteellista suoritusta parantaa ja olisikin kiva tietää mitä ne alimpia pisteitä antaneet oikeastaan hyvältä mallilta oikein edellyttävät - ilmeisesti jotain yli-inhimillistä.
Moi Jonkka!
Kiitos sinulle ja kaikille muille pisteistä ja kommenteista. Toinen viikon malli plakkarissa; katsotaan saataisiinko kolmas aikaiseksi…
Phantom pääsi viikon malliksi samalla keskiarvolla, kuin Fencer aiemmin: 4,08. Kolmosia tuli kolme kappaletta. Ajattelen, että silloin malli ei ole epäonnistunut, mutta siinä ei myöskään ole mitään, mikä saisi silmät laajenemaan ja pulssin kohoamaan. Huomiota herättämätöntä massaa. Olisi tietysti mielenkiintoista kuulla, mitä olisi pitänyt tehdä paremmin. Toisaalta nelosia ropisi eniten ja sen yläpuolellekin päästiin reilulla äänimäärällä. Joidenkin esteettiseen hermoon olen osunut:) Monet ovat kirjoittaneet tällä sivustolla, etteivät anna vitosta kuin joskus ja Jouluna, jos silloinkaan. Sitä taustaa vasten Phantom pärjäsi hyvin. Mietin tuota filosofiaa myös työni kautta (olen opettaja) ja se jotenkin ei kestä tarkastelua. Pidän kokeet ja kerron kättelyssä, että kukaan ei saa 100 %, vaikka kaikki tehtävät olisivat oikein. Pitelisin kädessäni haastetta käräjille, ennen kuin ehtisin kissaa sanoa.
Täällä on paljon kirjoiteltu mallien pisteyttämisen ihanuudesta ja kurjuudesta. Onhan se ihan kivaa, kun jokainen voi pisteyttää miten haluaa, mutta yhteismitallisuuden se arvioinneilta vie. Kehittelen itselleni sellaista asteikkoa, jossa eri osa-alueet saavat omat pisteensä ja lopuksi lasken keskiarvon.
Jotenkin tähän tapaan:
-Rakennusjälki (ei tämä taida olla kovin merkityksellinen tällä saitilla)
-Esikuvan mukaisuus
-Maalaus ja viimeistely
-Itse tehdyt muutokset ja lisäosat
-joku, vielä selkiytymätön "X -Factor"
Ehkäpä tämäkin malli on esimerkki siitä, mitä yritin tuolla toisaalla selittää: jos joku mallari antaa täysin poikkeavan arvostelun - nimenomaan alakanttiin - saattaa se olla merkki siitä, että ko. arvioitsija pitää vain toisen maailmansodan hävittäjistä ja pitää esim. Phantom-malleja täysinä turhakkeina tai sitten arvioitsija on muuten vaan ns. asshole ja tekee tällaista "ilkivaltaa" vain huvikseen, aiheuttamalla keskiarvon alenemista mallin pisteytyksen kohdalla. Toki tällaisesta ilkivallasta ei juurikaan sen isompaa haittaa ole, koska enemmistö tietää mistä on kyse.
Ehdotankin pisteytyssysteemiin seuraavanlaista muutosta: kaikkien pisteyttäjien pisteet näkyviin nimimerkin alle, mahdollisen sanallisen arvioinnin kera. Näin muut voivat seurata kyseisen pisteyttäjän toimintaa sivustolla ja vetää siitä sitten omat johtopäätöksensä. Tällä tavoin pisteyttäjän on periaatteessa pakko perustella näkemyksensä ja eihän pienoismallin pisteytys nyt sentään mikään vaalisalaisuus ole, eikä varmasti riko kenenkään yksityisyyden suojaa. Tai jos rikkoo, voi aina jättää arvioimatta.
Kannatan Phantom II:n ehdotusta lämpimästi!
Jos joku pitää kolmosta huonona pisteenä, niin kai se sitten on. Kiva tietää etten ole siis koskaan tehnyt yhtään hyvää mallia. Minulle sataa yleensä aina jossain kohtaa ykkösiäkin, vaikka mallin kokonaisarvio olisi siellä kolmen pinnassa.
Yleinen keskustelu pisteytyksistä taitaa kuulua tuonne keskusteluosion puolelle tämän kommenttiosion sijaan. Mutta eikös yleisten sääntöjen puitteissa yli nelosen keskiarvon saaneelle mallille kolmosen antaminen ehdota (ei tosin pakota) sanallisen kommentin jättämistä?
Kannatan Phantom II:n ehdotusta tietyin varauksin joten tunnustanpa nyt sitten väriä ja laitan oman pistearvioni näkyviin ruksittamalla tuosta… noin…
Phantom II nosti esiin hyvän pointin; Jos joku pitää mallia "turhakkeena", itseä kiinnostamattomana aiheena, niin voi antaa huonot pisteet. Pitää varmasti paikkansa, että osa ihmisistä toimii näin. Eikö kuitenkin pitäisi pisteyttää rakennettua pienoismallia, eikä sitä kiinnostaako aihe itseä? En minä ainakaan ole kiinnostunut maakalustosta, enkä tiedäkään niistä oikein mitään. Tällä saitilla on näytillä upeita pienoismalleja tankeista ja autoista. Olisi kuolemansynti antaa sellaiselle huonot pisteet siksi, ettei aihe kiinnosta.
Onnittelut ansaitusta viikon mallista! Ja todellakin, pysyn kanavalla!
Moi Antti,
Onnittelut todella
ansaitusta viikon mallista!!!
Noista arvosteluperusteista kirjoittelin jo about 4 vuotta sitten, Israeli Armored Corps eli IAC artikkelini
www.pienoismallit.net/kirjoitukset/artikkeli_561/ keskustelun yhteydessä seuraavaa:
AJ kirjoitti:
Kaikessa mittaamisessa täytyy olla objektiivisuus ja oikeudenmukaisuus läsnä, mittareiden pitää mitata mitattavia kohteita täyttäen reabiliteetti ja validiteetti vaatimukset; reabiliteetti = kuinka luotettava ja pysyvä mittari on sekä mittaustulosten pysyvyyttä ja johdonmukaisuutta ja validiteetti = mittarin pätevyys eli mittaako mittari tarkoitettua asiaa. Jokaisen lopputyön tai minkä tahansa kirjallisen dokumentaatiotuotoksen täytyy täyttää reabiliteetti ja validiteetti vaatimukset. Sama pätee minkä tahansa laitteen testaukseen oli kyseessä sitten kännykkä, tietokone, auto, panssarivaunu, lentokone yms…Myöskin samat reabiliteetti ja validiteetti vaatimukset pätevät työpaikkoihin ja työtehtäviin; työtehtävien mittaustulokset (esim. onko sovitut tavoitteet saavutettu) käydään läpi kehityskeskusteluissa. Kaikissa kouluissa (oli sitten kyseessä peruskoulu, lukio, ammattikoulu, ammattikorkeakoulu, yliopisto, korkeakoulu) on mittarit, joiden ainakin pitäisi täyttää reabiliteetti ja validiteetti vaatimukset ja sama pätee armeijaan yms…
Reabiliteetti ja validiteetti vaatimuksien täyttämiseksi täytyy olla: 1) Arvosteluskaala, esim. olemassaoleva 1-5 (mittari täytyy olla kaikilla sama), 2) Kaikkiin esiteltäviin pienoismalleihin sama kuvatilamäärä (kaikki ovat tasa-arvoisesti samalla viivalla eli mittari on sama; referenssit, artikkelit yms…ovat toinen juttu), 3) Arvostelunumeron 1-5 antajan on pakollista antaa sanalliset perusteet; numeroa ei voi antaa ilman sanallista perustetta (numero ilman perusteluja ei merkitse yhtään mitään, eikä oikeasti mittaa mitään), 4) Sanalliset arvostelut voi antaa ilman numeron antamista (tällöin saa ainakin selkeän sanallisen palautteen, joka ei vaikuta pisteytykseen) ja 5) Viikon mallin status riittää palkitsemisperusteeksi (ei tarvitse antaa lisää kuvatilaa, joka vääristää objektiivisuutta; omaan kuvakansioon voi lisätä lisäkuvia jos niin haluaa).
Tekisikö yllä olevat muutokset pienoismalli- ja muut arvostelut täysin objektiivisiksi ja oikeudenmukaisiksi, täyttäen reabiliteetti ja validiteetti vaatimukset? Ei, mutta ne tekisivät kaikki arvostelut huomattavasti objektiivisemmiksi, realistisemmiksi, tasa-arvoisemmiksi, oikeudenmukaisimmiksi ja ne täyttäisivät paremmin reabiliteetti ja validiteetti vaatimukset. Kaikki turhat eipäs-juupas keskustelut ja narinat arvosteluista jäisivät pois. Jos antaa alakvartiilista numeron 1 tai 1,5 tai 2 joutuu perustelemaan miksi sen antoi ja sama pätee yläkvartiiliin numeroihin 4 tai 4,5 tai 5.
Toki olisi paljon muutakin tehtävää, jos oikeasti halutaan päästä objektiivisiin, oikeudenmukaisiin mittareihin, jotka täyttävät reabiliteetti ja validiteetti vaatimukset, mutta tuossa nyt alkuun pohdiskeltavaa.
Joten läpinäkyvyyttä pitäisi olla kaikessa arvostelussa eli juuri kuten Phantomkin sanoi jo edellä:
PhantomII kirjoitti:
Ehdotankin pisteytyssysteemiin seuraavanlaista muutosta: kaikkien pisteyttäjien pisteet näkyviin nimimerkin alle, mahdollisen sanallisen arvioinnin kera. Näin muut voivat seurata kyseisen pisteyttäjän toimintaa sivustolla ja vetää siitä sitten omat johtopäätöksensä. Tällä tavoin pisteyttäjän on periaatteessa pakko perustella näkemyksensä ja eihän pienoismallin pisteytys nyt sentään mikään vaalisalaisuus ole, eikä varmasti riko kenenkään yksityisyyden suojaa. Tai jos rikkoo, voi aina jättää arvioimatta.
Täten myös saitin "trollit" tulisivat esille ja julki ja kaikkihan me tiedämme mitä trolleille tehdään nettiketin mukaan…
Joka tapauksessa ansaittu viikon malli ja kerrassaan upea Britti-Phantom lekomalli!
Kiitos muuten mainiosta taustoituksesta, historiikistä ja rakentamiskuvauksesta! Terkuin, AJ
Terve AJ! Ja kiitos onnitteluista. Tuossa arvioinnin "filosofiassa" on juuri niitä elementtejä, joita itsekin pohdiskelin. Varsinkin arviointiskaalan rakentaminen yhteismitalliseksi.
Ajatellaan, että haluan antaa pisteitä esikuvan mukaisuudesta. Kyseiset pisteet pitäisi korvata jollain saman arvoisella mallissa, jonka esikuvan mukaisuudesta en tiedä mitään. Pystyn arvioimaan vaikkapa Royal Navyn Phantom mallin autenttisuutta, mutta Kuningastiikeri panssarivaunuun en osaa sanoa mitään. Ja silti katselen edessäni upeaa mallia. Selvästi tätä pitää vielä kehitellä…
Kertakaikkisen upea malli, onnittelut Antti!
Tulee mieleen 1990-luvulta vanha kansainvälisen asiakasyritykseni erään paikallismaajohtajan kertomus kokemuksistaan saunaillassa kauppaneuvottelujen ja muutaman viskin jälkeen. Hän oli lentänyt Phantomia Vietnamissa. Erään kerran monilla lennoillaan hyökätessään Pohjois-Vietnamin tykistöasemiin sai ohjuksen peräänsä. Varoitin alkoi soida, mutta "flarrit" oli loppu. Ohjus tuli vasemman puoleisesta moottorista sisään räjähtäen. Takana istuva navigaattori sai pahimmat kolhut, mutta oli vielä sen verran hengissä, että pystyi ohjastamaan omien puolelle. Kone muuttui tuossa vaiheessa lentäväksi "silitysraudaksi", mutta tämä pilottina toiminut tarinan kertoja sai lekon omien puolella räjäyttäen heittoistuimet auki. Hän selvisi menettäen toisen silmänsä, mutta navigaattorinsa kuoli vammoihin. Kertoi myös miten tiputti Mig-15 vastustajan vetäen jälkipolttimilla suoraan ylös, sammuttaen sen jälkeen jälkipolttimet ja "tippui" vastustajan taakse ampumasentoon. Oli hurja kokemus kuunnella häntä..
YT
Kalle
Sori pisteet unohtu, nyt mukana.
Kiitokset Kalle:)
Työn alla Phantom; tälläkin hetkellä. Tosin Tamiyan 1/32 skaalan F-4J. Ja kovasti odotellaan Airfixin tulevaa FG.1:stä. Ja tietysti HK Modelsin 1/32 Britti-Phantomia.
Lueskelen parhaillaan USMC:n pilotin Rick O'Connorin Vietnam -muisteloita VMFA-334:n riveissä F-4J:n pilottina. Tällaiset henkilökohtaiset kontaktit antavat kyllä aina paljon syvällisemmän katsauksen.
Terveisin,
Antti
Moi Antti, Yhä edelleen saitin paras Phantom-lekomalli!
Laitatko tuon ison skaalan F-4J:n saitille näytille? Minulla on stashissä pienemmän 1/48 skaalan Academyn F-4J ja hyvältä ko. sarja näyttää; aivan samoin kuin Academyn 1/48 F-4B.
Kirjassa mitä luet on ilmeisesti kyse Rick O'Connorin opuksesta Phantom Phury A Marine F-4J Squadron during the Viet Nam War; ehdottomasti erinomainen teos, joka alkaakin tyylikkäästi: "Joker: That was my call sign. We all had call signs. Every pilot has a call sign. Some are inherited; some are adopted; some are just plain obvious."
Teetkö koneesta Rick O'Connorin nimikkokoneen?
Stashissa on myös Academyn Edun "pimp uped" 1/48 F-4C, lukuisia Hasen 1/48 Phantomeita ja tulossa vielä 1/48 Zoukei-Muran F-4S höysteillä, mutta Phantomeita ei koskaan ole liikaa - Phantom rakentamisurakka odottaa tulevaisuudessa…
Terkuin, AJ
Kiitos AJ:)
Ison Phantomin "Work in Progress" on Britmodellerilla; joskin hautautuneena. En ole alun jälkeen päivittänyt ketjua. Halvatun Photobucket kun muutti ehtojaan siten, että heille taltioituja kuvia ei voi linkittää edelleen, ellei maksa todella rasvaista hintaa. Britmodellerin ylläpitäjät eivät halua käyttää täältä tuttua kuvien lataustapaa. Kunhan korvaava kuvapankki löytyy, päivitän juttua.
Puhumme samasta kirjasta. VMFA-334:n maalauskaavio on yksinkertaisuudessaan tyylikäs ja houkutteleva. Hankin aiemmin AoA -Decalsin tarrat myös "Taproom 102":lle, mutta tällä hetkellä ostoslistalla on samaisen valmistajan siirtokuvat VMFA-334 koneelle 155565. Tosin itseäni houkuttelee enemmän laivueelle jo 1967 tullut koneyksilö 153972 ilman AN/APQ-51 -varustuksen patteja. Yksi vaihtoehto on myös "What If" RAF:n väreissä. Äärimmäisen houkutteleva sekin.
Odotan innolla näkeväni kokemuksiasi Zoukei-Muran Phantomista. Mallin perärungon muoto on herättänyt jonkin verran keskustelua, mutta nähdäkseni virhe on helppo korjata.
Terveisin,
Antti
Moi Antti, Ole hyvä.
Onhan VMFA-334:n tyylikäs ja huokutteleva kaikessa yksinkertaisuudessaan, kuten sanot
upload.wikimedia.org…/wikipedia/commons/f/f8/F-4J_Phantom_of_VMFA-334_in_December_1967.jpg
"Taproom 102" on hyvä vaihtoehto, etenkin kun se mahdollistaa kolme hyvää eri vaihtoehtoa riippuen ajanjaksosta -69 - 70, -71 - 72 ja -72 - 73
www.aoadecals.com/32016/COVER-32016.jpg
Onhan VMFA-334 koneen 155565 merkinnät myös tyylikkäitä
www.aoadecals.com/32021/COVER-32021.jpg
Onko BuNo 153792 VMFA-334 koneeseen olemassa dekaaleja?
Sain tuon ZM:n 1/48 F-4S Phantomin. Noin pikasilmäyksellä se vaikuttaisi olevan "out of the box" paras 1/48 skaalan Phantom detaileineen ja valuineen; vaikea sanoa vielä mitään rakennettavuudesta. Tämä ei tarkoita sitä, että Academyn, Hasen päivitetyt ja Eduardin/Academyn Phantomit olisivat huonoja, päinvastoin ne ovat erittäin hyviä, mutta tosiaan suoraan laatikosta tarkasteltuna ZM:n Phantom vaikuttaa kerrassaan erinomaiselta.
En ole vielä ehtinyt verrata ZM:n Phantomin mittasuhteita versus Hasen updatetatut Phantomit tai Academyn Phantomit tai Edun pimppaamiin Academyn Phantomeihin, mutta enköhän Sammon kanssa suorita vertailut tässä joku päivä - ainakin sarjoja (omat ja Sammon) piisaa yksityiskohtaiseen vertailuun ja tietysti kaikki tarpeelliset (ja tarpeettomatkit) referenssimatskut löytyvät. Sitten nähdään myös totuus tuon perärungon muodon osalta.
Mutta tässä vaiheessa on tosiaan vielä vaikeaa sanoa juuta tai jaata ennenkuin vertailu on tehty. Briifaan sinua sitten tuloksesta.
Tsemppiä tuon ison skaalan F-4J Phantomin rakentamiseen. Terkuin, AJ
Moi AJ!
Tuolle Wikipediassakin esiintyvälle kaunottarelle ei ole tarroja suoraan; useammalta arkilta pitäisi yhdistellä. Olen vielä kahden vaiheilla, koska en tiedä oliko 153792:ssa AN/ALE-29 soihdunheittimet perärungossa (värkkäsin ne malliin) ja olivatko istuimet varhaisempaa "vitos-mallia". Minulla on mainiot resinipenkit, tosin MB seiskat. Enkä tiedä sitäkään, veikö VMFA-334 koneen Vietnamiin. Jenkki Phantomien konekohtaisten historioiden selvittely on lähes mahdotonta, vaikka minulla on kontakti, joka pääsee käsiksi alkuperäisiin "Movement Cardeihin". Kirjanpito on ollut vähän sellaista vasurilla vedettyä; välistä voi puuttua 10 vuotta.
Tässä käy vielä tavallistakin pedantimmaksi tehtyään lähes kaikki koneen pinnoilla näkyvät niittaukset malliin (niittejä on noin miljoona). Ei haluaisi tyriä jonkin noin näkyvän detaljin kanssa.
Itse ajattelen, että jatkossa kannattaa käyttää vain tuota ZM:n mallia. Sain McDonnellilta Phantomin Loft Diagrammin ja se perärunko tosiaan pistää silmään. Moottorien yläpinnan pitäisi pyöristyä tasaisemmin ja aikaisemmin, kuin mallissa. Mutta siitä selviää Milliputilla ja hionnalla. Muilta osin ZM päihittää kilpailijat.
Terveisin,
Antti
Moi Antti,
Ok, näin epäilinkin, ettei dekaaleja löydy valmiina.
VMFA-334 vei koneen Vietnamiin, sillä VMFA-334 osallistui Namissa F-4J Phantomeilla "Operation Rolling Thunderiin" 2.3.1965 - 31.10.1968 ja palasi takaisin Namiin 1972 osallistuakseen "Operation Linebackeriin". F-4J BuNo.153792 WU-2 oli Da Nangissa, Namissa vuonna 1968 miehistönään Capt Don P. 'Ranger' Brown ja 1/Lt Don D. 'DJ' Jackson.
upload.wikimedia.org…/wikipedia/commons/f/f8/F-4J_Phantom_of_VMFA-334_in_December_1967.jpg
Kuvan virallinen teksti: "
A U.S. Navy McDonnell F-4J-29-MC Phantom II (BuNo 153792) of Marine Fighter Attack Squadron VMFA-333 "Falcons" at Marine Corps Air Station El Toro, California (USA), in December 1967. The squadron had been redesignated VMFA-334 on 1 August 1967 and transitioned to the F-4J. The "Falcons" departed MCAS El Toro on 20 August 1968 for Vietnam and arrived at Da Nang on 1 September."
F-4J BuNo.153792 WU-2 flown by Capt Don P. 'Ranger' Brown and 1/Lt Don D. 'DJ' Jackson of VMFA-334 Falcons, Da Nang, 17 September, 1968
www.markstyling.com/USM/F-4_USMCcu_62.jpg ja
www.markstyling.com/f_4.usmc.07.htm
Nuo AN/ALE-29 soihdunheittimet perärungossa ovat vähän kaksipiippuinen juttu, sillä osassa VMFA-334:n F-4J koneita oli AN/ALE-29 chaff dispenserit ja osassa ei. En tiedä millä loogiikalla soihdunheittimet asennettiin koneisiin ja mihin koneisiin. Paras veikkaus on, että jonkun huollon yhteydessä arbitraarisessa järjestyksessä myös Namin Tourien aikana, mutta en tiedä varmasti.
F-4J Manuaalin mukaan heittoistuimet olivat tyyppiä Martin-Baker Aircraft Co. Ltd (MBA) MK-H7 ejection seat system, joten käytä ihmeessä mainiot MB seiska resinipenkkisi.
Joo, koneiden BuNo kirjanpito oli todellakin vasurilla vedetty, jostain saa kaiken infon, mutta välistä puuttuu tosi paljon - käytännössä mahdoton rasti selvittää kaikkien koneiden kohtalo.
Minulla on myös Phantomin McDonnell Loft Diagrammeja (ei varmaan ihan kaikkia, mutta melko paljon), mutta ongelma niissä on se, että ne ovat digitaalisessa muodossa - erittäin hankalaa, muttei täysin mahdotonta verrata rakennussarjoihin. Paperiversiot olisivat paremmat tai vastaavasti jos ne olisivat kirjassa printattuina. Kaikki F-4 manuaalit löytyvät ja melko läjä F-4 blueprinttejä.
SAM publication F-4 Phantom trilogiassa on jotain osia McDonnell Loft Diagrammeista, mutta kaikki originaalimateriaali niissä on ns. mixed pack, joka koostuu osista F-4 manuaaleja, blueprinttejä ja Loft Diagrammeja eli aika sillisalaattia; toki hyödyllistä sillisalaattia, joka tyydyttää pääosan mallareista. Eli noissa opuksissa raapaistaan pintaa, muttei mennä sen syvemmälle.
Paperiversiot McDonnell Loft Diagrammeista olisivat tosiaan hyvät…; ne kyllä paljastavat kaikki muotovirheet.
Täytyy kyllä verrata noita eri sarjoja jossain välissä oikein ajan kanssa… Terkuin, AJ
Galleria 
