Etusivu 
Galleria Mallit: lentokoneet 1946–
Cessna A-37A Dragonfly
Super Tweet
Trumpeter on julkaissut sarjat sekä tästä varhaisemmasta A-mallista että yleisemmästä B-mallista. Referenssimateriaali on lähes poikkeuksetta jälkimmäistä versiota käsittelevää, joten versioerojen kanssa saa olla tarkkana. Lisähaasteena on se, että yksi netin yksityiskohtaisimmista walk-around -kuvasarjoista oli otettu Etelä-Amerikassa edelleen palvelevasta yksilöstä. Sarja on tuore, julkaistu viime vuonna mutta itse sarjan laatuun (tai laaduttomuuteen) palaan vielä jäljempänä. Valitsin tämän sarjan ensisijaisesti koska tarvitsin Vietnam-aiheisen teemaparin toiselle projektilleni ja halusin jättää Phantomit ja muut hienot vehkeet myöhempään aikaan. Vaikka kyse on niinkin huvittavasta aiheesta kuin aseistetusta harjoituskoneesta, joka ajatuksena sopii paremmin kolmannen maailman ilmavoimiin kuin suurvallan arsenaaliin niin jotenkin tykästyin koneen linjoihin ja päätin sen rakentaa.
Rakentaminen on aika suoraviivainen suoritus, mallissa ei isoa kuomua ja sen asentamista lukuunottamatta ole mitään kovin haastavaa osuutta. Scratchäämistä harrastin istuinten kanssa sillä referenssikuvien perusteella alkusarjan koneissa oli pehmustamaton niskatuki, siis pelkkä metallilevy, kun taas sarjan istuimiin oli valettu nykyistuimien mukainen pehmuste. Poistin sen ja asensin tilalle punertavaksi maalatun levyn. Ohjaamon takana rungossa oleva antenni tuli venytetystä valurangasta ja korkeusvakaajien piiska-antennit ohuesta kuparilangasta. Ne erottuvat kuvissa huonosti, aivan kuten esikuviensa vastaavat aikalaiskuvissa joten skaala lienee aika oikea.
Maalaus on suoritettu yläpuolen osalta Xtracrylixin maaleilla, jotka hankin kokeiluun erityisesti tätä mallia varten. Ajatus oli, että koska ne ovat kiiltäviä, olisi mahdollista jättää kirkas lakka pois ennen siirtokuvien laittoa mutta tähän ei maalien kiiltoaste riitä. Vihreitä sävyjä oli käytössä kaksi ja vaikka niissä oli oikeat FS-koodit, oli niiden sävyero todella olematon niin että edes luonnossa eroa ei juuri huomaa, kuvista puhumattakaan. Lakkana kokeilin Xtracrylixin mattalakkaa, mutta myös sen kiiltoaste jätti toivomisen varaa, tosin toiseen suuntaan. Mattapinnan sijaan lopputulos on ennemminkin satiininen.
Siirtokuvia sarjassa on tasan yhteen yksilöön, vielä nykyisinkin käsittääkseni yksityisomistuksessa lentävään koneeseen.
Lopuksi vähän ruikutusta. Koska minulla oli jo aiempaa positiivista kokemusta Trumpeterista, ostin sarjan olettaen, että kyseessä on laatuvalmistaja. Ensisilmäyksellä sarja vaikutti hyvältä ja suurelta osin se sitä onkin. Mutta siinä missä aiemmin rakentamassani Strykerissä osat osuivat paikoilleen ilman viilaa, sai tässä hiomapaperi kyytiä. Detaljointi oli paikoin heikohkoa, ohjeissa oli virheitä, osissa turhaa paksuutta ja esimerkiksi etupyörän luukkujen dekaalit olivat surkeat. Niiden teksti oli liian isoa eli saadakseen ne mahtumaan luukkuun, piti dekaalista leikata kokonainen sana pois ja lisäksi itse teksti oli mitä lie siansaksaa.
Kaiken kaikkiaan sarjasta jäi päällimmäisenä mieleen ajatus että sen on tehnyt joku kesäharjoittelija - mikä on varsin outoa koska kyseessä on uusi sarja. Niinpä rakentamismotivaatiokin vähän kärsi, tiedä sitten näkyykö se valmiissa mallissa.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.
