Onpas komea Canberra, nyt huomasin ohjaamo ei ole keskellä runkoa vaan hieman vasemmalle takaa katsotuna.
Itselli ihan uusi juttu.
Mitä tuosta sanoisi pirskatin komea se on .
Ei sitä voi säistää ja vanhentaa kuin jotain ww2 konetta, onkos typpykkä osallistunut sotaan kun on pomminkuvia kyljessä.
Väristä päätelisin irakin eka sotaan.
Pyörien kuilujen sisäväri valkoinen.
Noita oli jenkeilläkin, lisensi valmistuksena.
English Electric Canberra PR.9
No 39 (1 PRU) Squadron, RAF

William "Teddy" Petterin suunnitteleman EE Canberran valokuvaustiedusteluvariantti. Sitä rakennettiin yhteensä 23 kpl 1958- 1960. PR 9:ään asennettiin heittoistuin myös navigaattorille, tästä johtuen kaikki navigaattorin laitteet piti ahtaa tilaan, joka oli karkeasti puolet alkuperäisestä. Kameralla "saattoi ottaa 47000 jalan korkeudesta Wightin saaren päältä kuvan Lontoon Parlamenttitalosta, ja kellonaika Big Benissä oli selvästi luettavissa". Viimeiset viisi käytössä ollutta konetta peruskorjattiin 1980-luvun puolivälissä Short Brothersin toimesta. Koneilla lennettiin aina vuoteen 2006 asti, mikä on kunnioitettava suoritus. Loppuaikoina siipien pääsalot jätettiin maalaamatta, jotta niihin ilmestyvät rasitusmurtumat havaittaisiin paremmin.
Malli:
Airfixin sarja oli suurimmilta osin mukava rakenneltava. Ohje tosin käski laittamaan kahdesta vaihtoehdosta tietysti ne väärät ohjainsiivekkeet, ja minä hölmö uskoin. Myös rakenteesta johtuva nokkapainon määrä on huima, ohje tarjoaa 100 grammaa, eikä siitä voi lipsua, jos masiinan haluaa pitää pyörillään. Tuollainen puntti alkaa olla jo sen kokoinen, ettei sitä mihin tahansa tungeta. Itse laitoin 120 g puntin nokkatelinekuilun päälle, ja se kyllä riittää, mutta mallista kehkeentyy varsin painava hökötys. Kamera- ja antennivarustus ei välttämättä pidä täysin paikkaansa juuri XH 135:ssä, se on vaihdellut koneyksilöiden välillä vuosien varrella. Ulkoiseksi kuormaksi laitoin toiseen siipeen Boforsin BOZ- häirintäsäiliön. Maalattu Vallejon maaleilla, tässä sain ne kerrankin toimimaan jotakuinkin siedettävästi. Siipien metallipinnat tein puolimatalla BMF:llä. Ohjaamon etsisarja oli Eduardin valmiste, harmi vain ettei niistä juuri istuinvöitä lukuun ottamatta paljoa näy.
Referensseinä:
Andrew Brookes, RAF Canberra Units of the Cold War, Osprey
Bruce Barrymore Halpenny, English Electric Canberra, Pen & Sword
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.