Onpas komeasti kulahtanut Zero,säistyskin erittäin maukas tuossa.
Kuten valokuvat todistaa aidosti.
A6M5a Zero

Tarkkaa esikuvaa mallilla ei ole, mutta olen pyrkinyt loppusodan Zeroille mahdollisimman tyypilliseen ulkoasuun. Tällaisessa värityksessä olevia tämän alatyypin Zeroja lensi niin Mariaanien taisteluissa, Kuriileilla, Filippiineillä, Formosalla, Iwo Jimalla, Okinawalla ja Japanin kotisaarten puolustuksessa vuosina 1944-45. Pyrstön merkinnän 03 tarkoittaa 203 Kokutaita. Yksikkö perustettiin helmikuussa 1944 ja se osallistui taisteluihin Kuriileilla, Filippiineillä, Formosalla, Okinawalla ja Japanissa.
Rakentamisesta ei ole mitään kummempaa sanottavaa, osat näyttävät hienolta ja menevät erinomaisesti paikoilleen. Ohjaamo on mielestäni istuinvöiden lisäyksen jälkeen niin hyvin kalustettu, että kuomun voi jättää huoletta auki.
Maalauksen kanssa vietin sitten enemmän aikaa. Maalasin koko mallin ensi Alcladin maalilla. Tämän päälle maalasin telinekuiluun Tamiyan vihreästä ja sinisestä Clear sävystä sekoitetun värin kuvaamaan japanilaisten käyttämää Aotake lakkaa. Muistutettakoon tässä, että ko. väriä ei useimmissa tapauksissa pidä ruiskuttaa ohjaamoalueelle, sillä japanilaiset maalasivat nämä alueet yleensä vihreillä peittävillä sävyillä. Alumiinivärin suojasin lopuksi lattiavahalla.
Vihreään maalipintaan pyrin luomaan valo- ja varjokohtien eroja käyttämällä kahta vihreän sävyä. Maalipintaa kulutin kynäveitsen terällä, metallipiikillä ja nesteliimalla, mallia katsoin valokuvista. Lattiavahakerros vihreän alla suojasi metallipintaa niin hyvin, että sitä ei tarvinnut korjailla jälkikäteen. Varovaiset värihuuhtelut tein öljyväreillä chippausten päälle.
Maalipinnan kuluttamisen jälkeen lisäsin pensselillä muutamia paikkamaalausta kuvaavia täpliä hieman tummemman sävyisellä vihreällä. Nämä toivat mielestäni mukavasti eloa pintaan ja tällaisia paikkauksia on joskus kuvissa havaittavissa. Koneen ulkoasu on kuitenkin melkoisen kulahtanut, eli paikkaukset on tehty koneen käytön varhaisessa vaiheessa ja myöhemmin tämä on sitten jäänyt tekemättä maalipinnan jatkaessa kulumistaan.
Pyrin kuitenkin kiinnittämään huomiota siihen, että vaikka kone näyttää kuluneelta ja paljon käytetyltä, niin kulumat ovat kuitenkin alueilla, joilla jatkuvasti kuljetaan tai käsitellään. Tällaisia paikkoja ovat siiven tyvet, moottoripeltien lukot, asetilan luukut ja polttoaineen täyttöaukot. Lisäksi tulee huomioida, minne potkurivirta ja renkaat heittelevät kiviä yms., muilta osin koneen voikin sitten yleensä jättää melko puhtaaksi. Pohjan likavalumiin katsoin mallia muutamista hyvälaatuisista lentokuvista, amerikkalaisten sotasaaliskoneesta ottama kuvasarja oli erityisen käyttökelpoinen tähän tarkoitukseen.
Siirtokuvat ovat sarjan arkilta lukuun ottamatta pyrstönumeroa, johon muistaakseni yhdistelin numeroita joltain ylijäämäarkilta.
Antti Lappalaiselle kiitokset mallin kuvaamisesta.
P.S. Pohjan kuvassa näkyy, että lisätankki on vinossa. Osaa ei ole liimattu paikoilleen, johtuen siitä yltiöpositiivisesta oletuksesta, että malli päätyy joskus ehkä alustalle/osaksi dioraamaa. Tällöin lisätankin voi tarvittaessa jättää pois, jos se ei sovikaan ideaan.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.