A-1J Skyraider
Sock it to 'em
Aloitin sarjan rakentamisen muistaakseni 2012 ja sain sen maalattuakin, mutta pommien väsääminen vesitti innostuksen rakentaa valmiiksi. Ostin pari vuotta sitten Verlindenin Mk. 82 pommit, josko niiden valmiiksi saamisella saisin koneenkin valmiiksi, mutta ei. Heiveröisten siivekkeiden ja kaksiosaisen pommin takia malli jäi taas kaappiin. Kun Eduard julkaisi oman versionsa pommeista ajattelin, että nyt tai ei koskaan tää malli valmistuu. Eduardin pommit olivat paremmat kuin Verlindenin, mutta ne koostuivat myös kahdesta osasta eli jos et sahaa valukappaletta pois suoraan niin saat banaaninmuotoiset pommit. No sain tehtyä Eduardin omat paremmin joten motivaatio nousi tehdä valmiiksi tämä malli. Joten pari kuukautta sitten aloitin viemään sarjaa loppuun asti.
En muista hirveesti mallin rakentamisesta kuin sen, että se meni tosi nopeesti kasaan ja se oli unelma rakentaa. Tämä J-malli sisältää Yankee heittoistuimen perinteisen "peltipenkin" sijaan niin hankin sen tähän True Detailsilta.
Sarjan maastokuvio on maalattu Lifecolorin sävyillä ja litkutettu 502 Abteilungin sävyillä. Lisäksi olen käyttänyt erinäisiä AK:n tuotteita tähän. Pommien viimeistelyn apinoin upeasta AK:n Aircraft scale modelling F.A.Q-kirjasta.
Mallissa käytin Eduardin etsejä, "Remove before flight"-tageja ja Mk.82 Snake Eye pommit. Lisäksi True Detailsin Yankee-penkki.
Isot kiitokset menee kaverilleni MH:lle kuvien käsittelystä.
UPEA! Sopivan rähjäinen kuvaamaan konetta jota käytettiin välillä huonoiltakin kentiltä ja jota Kaakkois-Aasian säälimätön aurinko päässyt porottamaan.
No nyt on! Tämän nähtyäni hieman harmittaa,että tuli sama malli myytyä kaapista pois. Tosin ei siitä näin hienoa olisi kuitenkaan tullut…
Olisikohan viikon malli -ainesta? Ja vaikka nuo paneelien "sävyerot" on todella voimakkaat paneelien ja niiden saumojen välillä näyttävät ne ainakin kuvissa luonnollisilta. Kyllä hieno on tämä.
Jaaha - ja oikein ne Tamiyan perinteiset siirtokuvat mukana - hyvä niin. Vaan jopas on mielestäni taiteilija villiintynyt yläpintojen värien sävyerojen suhteen - ja sen takia sanon nyt kerrankin suoraan, että enpä tykkää ollenkaan. Senpä takia en pisteytä tätä mallia. Antti on niin taitava mallinrakentaja, että rakentamisesta ei ole syytä sanoa mitään - koska se on jälleen kerran täydellistä - tosin mallisarja on erittäin helppo ja yksinkertainen rakennettava (itsekin saman sarjan olen rakentanut elämäni aikana neljästi).
Alapuolesta arsenaaleineen tykkäänkin sitten huomattavasti enemmän ja moottorin alue ja kylkien pakokaasuvanat ovat mielestäni onnistuneen aivan upeasti.
Miten ihmeessä päädyit tuollaiseen loppuratkaisuun noiden yläpuolen sävyerojen suhteen? Oletko todella nähnyt esim. valokuvia tuolla tavalla kuluneista Skyraiderin maalipinnoista?
Anteeksi.
edit: viimeinen kuva edestäpäin koneen räyhäkkäästä naamasta siipiaseineen on kyllä 100 % ROCK'N ROLL - JETS ARE FOR KIDS !
Tässä on kaikki mennyt nappiin, paitsi tuo Raimonkin mainitsema yläpintojen sävyero. Mielestäni varjojen ja huippuvalojen kontrasti on osassa mallia liian suuri, samoin minua häiritsee se, ettei huippuvaloja esiinny lainkaan maalauskaavion reunoilla. Miksi reunat ovat varjossa? Myös nuo kaksi vihreää sulautuvat toisiinsa, sävyeroa ei juuri huomaa. Rungossa sävyerot ovat realistisempia kuin siivissä.
Kannattaa ottaa myös huomioon, kun maalipinta lohkeilee, alta ei aina paljastu puhdas alumiini, vaan sinkkikromaatti. Tämä nyt on hieman jo pilkunviilausta.
Tästä kritiikistä huolimatta, tämä on mielestäni kuitenkin selvästi yksi parhaista tekemistäsi malleista, pidän erityisesti rungon kylkien peltien aaltoilua mallintavista varjostuksista sekä pakokaasuvanoista.
En tiedä tarkkaan miltä Skyraiderit näyttivät ja miten maalit kuluivat, mutta tämä on kyllä upea malli. Ymmärrän kritiikin, mutta minun silmääni kontrasti ei haittaa. Nuo öljytahrat ja valumat ovat onnistuneet hienosti. Skyraider on kyllä vaikuttava kone ja tuo romun määrä mitä se pystyi kantamaan on aikamoinen. Muistelisin että minulla olisi ollut kakarana matchboxin kolmipaikkainen versio tästä koneesta ja se tuntui valtavalta laitokselta.
Olen ihastellut välillä näitä, jotka on maalattu niin, että sävyerot ovat erittäin selvät; minusta tässä on tälläinen taiteilijan näkemys / tyylisuunta valittu. Kaiken ei tarvitse olla aina jonkin valokuvan mukainen. Mukava väillä ns. revitellä!
Aika varmasti viikon malli. :)
-JT
Upean hieno malli. Sopivasti "kärsinyt".
Mykistävä. No nyt tänne ei taas kukaan uskalla laittaa mitään (vrt. keskustelu 5000 täyteen) :D
Yksi kaikkien aikojen päheimmistä lentokoneista päheästi mallattuna. Typerästi sanottu, mutta sanavarasto loppui.
Aivan upea SANDY jalkaväen rakas ihmelapsi vietnamista.
Yeeah i love you baby,tiosiaan saatu käytössä kuluneesi koneeksi.
Kaikki valumat ja kulumat aivan autenttiset.
Ja vietgongin vihattu lentokone.
Noita oli frensuillakin ,yksi tuollainen on Dugnyssä muttei yhtä kaunis kuin tämä malli.
Itse olen aina pitänyt juuri vietnamin camoa kauniina noissa lentokoneissa.
Järjettömän hienosti rakennettu ja viimeistelty malli, muuta ei voi väittää. Sitten mennäänkin jo makuasioihin. Minulle tulee mieleen ns. Scrap Yard Queen, koneyksilö joka on säiden armoilla odotellut kentän laidalla korjausta jo pitemmän aikaa. Osien lopulta saavuttua se on saatettu pikaisesti operatiiviseen kuntoon ilman sen kummempia paikkamaalauksia. No myönnetään, tulkitsen asioita joskus hieman omalla tavallani.
Semmoinen pikkutieto löytyi, että pyrstökoodia TT käytti 56th Special Operations Wing. Vuoden 1970 loppupuolella kyseinen yksikkö oli sijoitettu Nakon Phanomiin, Thaimaaseen.
Konetta lensi (ainakin) George Marrett, jonka omaelämäkerran keskimmäinen osa "Cheating Death" kertoo hänen urastaan pelastushelikopterien suojalentäjänä. Muistaakseni mainitsee myös Tamiyan tehneen mallisarjan hänen koneestaan…
Itse mallista oikeastaan kaikki, mitä olisin sanonut onkin jo kirjoitettu yllä. Vaikuttavan näköistä jälkeä.
Onhan se hienosti tehty. Pistää vakavaksi, kun katsoo tuota raudan määrää siivissä…
Kiitos kommenteista hyvät herrat!
Liitytään pitkän joukon jatkoksi. Tarkoitukseni on ollut kommentoidakin tätä mallia ja nyt viistonnisketjun piiskaamana pidän lupauksestani kiinni.
Kaikki ylistyssanat lienee jo käytetty, joten tyydyn vain toteamaan että hyvän näköinen, uskottava ja elävä lopputulos. Aikakausi on kyllä mielenkiintoinen, koneita oli joka lähtöön ja supersuosittujen Phantomien joukossa tällaiset poikkeukset ovat piristäviä.
Itse esikuvan tunnen jotenkuten ja tämä samainen Tamiyalainen (tosin se laivaston versio) oli ostoslistallanikin kunnes budjettisyistä karsiutui toistaiseksi pois. Vaikka esikuva ei kaikin puolin kaunis olekaan, ei silti voi olla pitämättä koneesta jonka moottorissa on niin paljon vääntöä että lisättäessä kierroksia liian nopeasti se kykenee vääntämään konetta vaarallisen nopeasti pituusakselinsa ympäri, mahdollisesti tuhoisin seurauksin.
Moi Antti, Kaikki kehut lienevät jo yllä sanottu, joten komppaan niitä. Tämäkin lekomalli kilpailee viikon mallin statuksesta Zeron, Sea Hurricanen ja Ar-96:n kanssa. Kaikinpuolin oiva ja mainio toteutus - hieno Skyraider lekomalli! Ja linkiksi kaikkea kivaa Skyraidereista:
a-1combatjournal.com/index.htm
a-1combatjournal.com/ToC.htm Parhain terveisin, AJ
On kyllä julmetunnäköinen sotakone pommeineen. Todella komea joskin tuo yläpinta hieman hyppää silmille, mutta hienoa kun uskaltaa revitellä sävyjen kans. Muuten varsin upea joskin ohjaamosta oisi kuva mukava.
Mahtava raideri! Miehen taidot kehittyy ihan silmissä :0))) Täytyy nähdä toi livenä kunnolla.
Onnea viikonmallista. Tämä voisi olla vaikka vuoden malli!
Jäi aiemmin kommentoimatta, koska kuuluu siihen skaalaan, jota en osaa kunnolla arvostella. Täytyy nyt kuitenkin rehellisesti tunnustaa, että kyllä tämä vähintään viikon mallin tittelin ansaitsee.
Onnittelut!
Moi Antti, Myöhästyneet onnittelut ansaitusta viikon mallista! Parhain terveisin, AJ
Galleria 
