Eipä muuta kuin huippu laatua taas Monsieur Leinolta.
Ehkâ renkaisiin kuluneisuuta että olisi ajettu nyt tuolla autolla.
Niin se menee tuo mallin rakennus, hammasta purren ja voittoon kuin Le mansissa.Tuli mieleen Airfixin 1/16malli tuosta.
Bentley 4.5L Blower
Le Mansin veteraani vuodelta 1930
Muutama vuosi I-maailmansodan päättymisen jälkeen Euroopassa - ja erityisesti Britanniassa elettiin voimakasta autoteollisuuden kasvamisen aikaa. Vuonna 1919 Walter Owen Bentley perusti Lontoossa legendaarisen Bentley Motorsin. Firman tunnuslauseena oli heti alusta lähtien "KISATAAN SUNNUNTAINA, MYYDÄÄN MAANANTAINA" - tämä tarkoitti simppelisti sitä, että mitä useammin kilpa-ajoihin osallistuttiin menestyksellisesti, niin sitä paremmin autoja myös myytiin. Niinpä Bentley osallistui esim. Ranskassa järjestettävään Le Mansin 24-tunnin kestävyyskisaan heti kisojen perustamisvuodesta (1923) lähtien.Tosin noihin aikoihin oman auton ostamista saattoi ihan tosissaan harkita vain se ns. varakas yläluokka - esim. Britanniassa tosin kyllä riitti Bentleylle ostajia - moni jaarli/loordi halusi oman Bentleyn.
Tämä pienoismalli kuvaa vuonna 1930 Le Mansin kisaan osallistunutta autoa numero 8 - kilpatalli kuului tuolloin Dorothy Pagetin sponsoroimaan tiimiin ja auton kuskeina toimivat "viileä" brittiläinen Dudley Benjafield ja hurjapäinen italialaiskuski Giulio Ramponi.
Dorothy Paget oli varakkaan brittiläisen aatelissuvun perijätär ja hän tuli kuuluisaksi viehtymyksestään vedonlyöntiin, nopeisiin autoihin - ja erityisesti nopeisiin hevosiin - tässä ovat kyseessä siis Britanniassa suositut nopeiden hevosten/jockey-ratsastajien rajut laukkakisat. Melko "nopea" oli myös Dorothy Pagetin oma elämän taival - hän kuoli nuorena - 54 vuotiaana vuonna 1960.
Bentley oli ulkomitoiltaan melko kookas - auton pituus oli melkein neljä ja puoli metriä.
Muuten, alkuperäisen Le Mansin 24-tunnin kisaan vuonna 1930 osallistuneen Bentleyn hienot vihreäksi maalatut pinnavanteet oli valmistettu puusta - siis ei ne vanteet, vaan ne vanteiden upeat pinnat. Hyvin sitten tuollainen puinen pinna kesti sen kovan 24-tuntisen rääkkäyksen.
Sarjan mukana tulevat siirtokuvat tosin ovat uutta tuotantoa vuodelta 2012 - ja ovat muuten erittäin hyvälaatuiset.
Revellin laatikosta paljastuva vanha Hellerin muovisilppuläjä sen sijaan ei ole mitenkään hyvälaatuinen - ainakaan nykystandardien mukaan. Kovasti joutui kaikkea "säätämään" - hiomaan, leikkelemään - ja etenkin hiomaan ja sovittelemaan. Ja sovittelemaan ja hiomaan. Ja hiomaan ja sovittelemaan. Auton rakenne on myös erittäin hankala ja haastava - alussa kaikki näyttää hyvältä, mutta myöhemmissä rakennusvaiheissa sitten huomaa, että ne myöhemmät valmiiksi ohjeiden mukaisesti rakennetut vaiheet eivät millään "osu yhteen" niiden aikaisemmin ohjeiden mukaan rakennettujen viritelmien kanssa. Meinas mennä hermo - ja menikin.
Oli muuten monta kertaa lähellä, etten paiskannut tätä roskikseen - päätin kuitenkin hammasta purren jatkaa hamaan tappiin asti.
Noh, tässä näkyy sitten se lopputulos.
Malli on maalattu kokonaan Humbrolin maaleilla - ja myös kokonaan erilaisilla siveltimillä - olen viime aikoina käyttänyt Raphaelin oravan perskarvasuteja - ne ovat kyllä kalliita silloin hankintahetkellä, mutta käytössä osoittautuvat erittäin korkeatasoisiksi (löytyy esim. Helsingin Hobby Pointin valikoimista).
Niin - siis tuo "oravan perskarvasuti" ei ollut mikään vitsi - kyseiset korkealaatuiset Raphaelin siveltimet on valmistettu oravan häntäkarvoista. Kun olen hyvän pensselin löytänyt, niin enpä nyt liiemmin jaksa oravien kohtaloa murehtia.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.