Pienoismallit.net

Tupolev Tu-16K-10-26

Badger-C modified

Tu-16 (NATO:n raportointinimi Badger)
1940-luvun loppupuolella NL alkoi kaavailla omaa suunnittelua olevaa korvaajaa B-29:stä kopioidun Tu-4:n tilalle. Aero-ja hydrodynamiikan keskusinstituutti TsAGI teki tuulitunnelikokeita erilaisilla siipiprofiileilla ja tutki saksalaista sota-aikaista materiaalia. Ensimmäisten joukossa yhteistyössä instituutin kanssa oli Andrei Nikolajevitš Tupolevin johtama suunnittelutoimisto OKB-156. Tupolev rakensi ensiksi muutaman pienemmän koekoneen, joilla selvitettiin siiven ja pyrstön rakennetta ja sijoittelua, olihan NL:n ilmavoimat siirtymässä uuden konetyypin myötä lähemmäksi äänivallia kuin venäläisellä pommikoneella koskaan aikaisemmin oli menty. Vuonna 1953 ensimmäinen Tu-16:n tuotantomalli rullasi ulos Kazanin lentokonetehtaasta. Tulevina vuosina tuotantoa laajennettiin myös Kuibyshevin (nykyisin Samara) ja Voronezhin tehtaille. Sitä valmistettiin vuosina 1953-1963 yhteensä 1507 kappaletta, jotka koostuivat 12 eri versiosta. Konetta vauhdittivat Aleksandr Aleksandrovitš Mikulinin OKB-24:n suunnittelemat AM-3 moottorit. Kone oli käytössä sangen pitkäikäinen, viimeiset Tu-16:t poistettiin käytöstä vasta vuosituhannen vaihteessa.

Tu-16K-10-26:
1950 -luvun jälkimmäisellä puoliskolla laivaston ilmavoimille (AVMF) kehitettiin K-10 ilmasta-pintaan asejärjestelmä ja sille oma alatyyppi Tu-16K-10 (NATO: Badger-C). Koneen ulkonäkö poikkesi aiemmista versioista, kun nokan muoto muuttui navigaattorin työpisteen paikalle asennetun EN -tutkan takia. Pommikuilun taakse omaan paineistettuun osastoonsa sijoitettiin ohjuksen laukaisuoperaattori, ja pommikuilun luukkuihin tehtiin kaksoissaranointi jotta K-10 ohjusta voitiin kantaa mahan alla. Tu-16K-10-26 oli koneen modifioitu versio. K-10 -ohjuksen (NATO: AS-2 Kipper) kantajaksi alunperin kehitetty kone sai uudistuksen myötä uutta lentoa uraansa. K-10 ohjus kävi vastustajan varusteiden suhteen hitaaksi ja epätarkaksi. Niinpä syntyi K-26 asejärjestelmä, ja siihen kuuluvan aseen sai mietiskeltäväkseen Mikojan-Gurevitshin "ohjusosasto" OKB-2-155 vastaavana suunnittelijanaan Aleksandr Jakovlevitš Berezniak. Järjestelmään kuuluva KSR-5 (Krilahti Snarjad Raketni= ohjus, siivillä ja rakettimoottorilla varustettu; NATO: AS-6 Kingfish) ohjus oli monin verroin pystyvämpi pötikkä kuin jo ominaisuuksiltaan vaatimattomaksi käynyt K-10. Ulkonäöllisesti K-26 modifioidut koneet tunnistaa siipiripustimista. Modifikaatiot tehtiin 85 koneeseen, ne aloitettiin vuonna 1968, ja suoritettiin laivaston ilmavoimien huoltokeskuksissa.

Malli:
Voi voi. Yhtä ristiriitaista fiilistä ei ole ihan äsken tullut vastaan. Toisaalta hyvin valettu ja detaljoitu; toisaalta ihme kämmejä ja puutteita päivänselvissä kohdissa. Suurin murhe on mielestäni vääränmallinen ohjaamolasitus. Haluaisin nähdä sen referenssikuvan, jonka perusteella muotti on tehty. Se vaikuttaa koko laitteen ulkonäköön niin masentavasti, että sille täytyi tehdä jotakin. Koneen, jolla on tarkoitus saada isojakin asioita rikki, ei kuulu näyttää siltä, että sillä on hirveästi velkaa. Ensimmäiseksi ajattelin kokeilla köyhän miehen vacuformausta puumuotin päälle, mikä johti pariin epäonnistuneeseen muotintekoyritykseen. Kun olin lopultakin keksinyt, mikä siinä oikeastaan on väärin -lasituksen edusta on liian kaareva, jolloin keskimmäinen tuulilasi nousee liian ylös- vaihdoin Siltasen Villen ideaan tehdä raamit styreenistä. Hioin ikkunoiden edustan melkein puhki, jotta sain keskimmäisen tuulilasin putoamaan alemmas, rakensin raamit .75 styreenineliötangosta ja uudet tuuli- sivu- ja tuulilasien päällä olevat kolmionmalliset ikkunat .3 mm styreenilevystä. Alkuperäistä lasiosaa on siis vain ohjaamon katto. Ohjaamon lattiaa nostin 3 mm ylemmäs, alunperin lattia oli sen verran matalalla, ettei ikkunoista olisi nähnyt pihalle kuin 264 cm pitkä pilotti. Vasenta siivenkärkeä paransin lisäämällä siihen tankkausletkun ohjurin ja kyhäämällä alapinnalle ilmatankkausliittimen näköispainoksen ö-arkistosta löytyneiden siirtokuvien ystävällisellä avustuksella. NeOmegalla oli tähän muuten olemassa hartsipalikkasetti, jossa tuli mukana myös tuo siivenkärki oikeanmallisten moottorin imuaukkojen kanssa, mutta tuota korjaussarjaa ei tunnu enää olevan liikkeellä, joten tämä saa luvan kelvata näin. RSIU-3M radion antennilangat EZ-lineä, komentosillan katolla oleva piiska-antenni matriisikirjoittimen neulasta pätkäisty (kiitokset Väätäisen Mikolle).

Kone on maalattu muilta osin AKAN:in puolimatta alumiini- sävyllä, paitsi siipien ja sivuperäsimen johtoreunat ja muutama "huollossa vaihdettu" paneeli Alcladin alumiinilla. Näitä näkee usein maalatun Alcladeilla kokonaan, millä saa kyllä aikaan näyttävän mallin. Se vaan ei päde kaikkiin koneyksilöihin, kun osa näistä oli maalattu hopeanvärisiksi, ei siis puhtaalla metallipinnalla. Laivaston koneet näyttäisivät useimmiten maalatuilta, liekö meri-ilmalla osuutta asiaan? Sarjan siirtokuvat tuottivat myös pettymyksen. Arkki oli hyvin pelkistetty, vaihtoehtoja peräti yhteen koneyksilöön. Kylkiin tarkoitetut "erinomaisen lentokoneen" tunnukset olivat paitsi liian pienet, myös painettu molemmat samoinpäin, eli apumiehen puoleinen olisi lentänyt tulosuuntaan ja kaiken kukkuraksi punatähtien valkoinen reunus kohdistettu päin ahteria. Siirtokuvat ovat osin Authentic Decalsin Tu-22 arkilta, osin Eduardin MiG-21 arkilta ja osin miljoonalaatikosta. KSR-5:t ja niiden oikeanlaiset BD-352 siipiripustimet ovat Amodelin tuotantoa. Sarjan mukana tulleet ohjukset olisivat olleet hyvät. Amodelin ohjukset hankin, koska paketeissa tulivat mukana paitsi oikeanmalliset ripustimet, myös siirtokuvat ohjuksiin. Niinpä päätin myös rakentaa ne.

Sijoitin koneen NL:n pohjoiseen laivastoon, Severomorsk-3:ssa sijainneeseen 987. MRAP:n (Morskovo raketonosnii aviapolk = vapaasti käännettynä laivaston ohjuslentorykmentti).

Referenssinä: Y. Gordon/ V. Rigmant, Tupolev Tu-16 Badger, Aerofax.

Kommentit

Enhän minä näistä sukoista mitään tiedä, mutta projektina tämä on minun mieleen. Siis vaikeuksien ja työn kautta voittoon. Arvostan näitä ns. "vaikeita tapauksia" paljon enemmän kuin "ravistellen uuniin" ja valmiiksi -malleja. Ehkä kuitenkin selvisit varsin vähällä?
Tarkoitan siis, että lähtökohta olisi voinut olla paljon rujompikin.
Todella upea malli, hienosti rakennettu ja maalattu, koneen historia tulee hyvin esiin, mielenkiintoisesti kerrottu rakennusvaiheista ja hieno alusta. Mitä voi muuta sanoa kuin 5/5
Kiitoksia kommenteista, jäi tuohon vielä parannettavaakin. Mika: Olisihan itse sarja voinut olla huonompikin, mutta siinä tapauksessa se olisi varmaan jäänyt tekemättä. Minulla ei tahdo kiinnostus riittää suuritöisiin remontteihin valmiissa sarjoissa, mutta esim. täysperäyhdistelmän muuntaminen puolikkaasta on sitten aivan eri juttu.
Mainio Tupolev taas toveri Lappalaisen tehtaalta! Ja taustatarinat työselosteineen sen verran hyvät, että piti ihan laittaa bookmarkeihin tämä malli. Itseltä nimittäin löytyy sama sarja todo-jonon ei ihan keulilta mutta kuitenkin. Samoin se NeOmegan korjaussarja, mutta näköjään tekijämies pärjää ilmankin.

Trumpeterin sarja on jotenkin "laimean" oloinen mielestäni ja ehkä osittain sen takia en sitä itse ole aloittanutkaan. Eipä toisaalta ollut hinnalla pilattu, päinvastoin kuin ko. valmistajan uudemmat sarjat (jotka toisaalta ovat jonkin verran laadukkaampiakin).

Korjattu ohjaamolasitus näyttää hyvältä, ja antennilangat sopivaa vahvuutta mittakaava huomioiden.
Kiitokset herra Honkaselle kommentista. Sitten kunhan uskallat tarttua mäyrää sarvista, saa minulta tarvittaessa lisäinformaatiota, ellet halua kaikkea kantapään kautta kokeilla.:)

Myönnettäköön, että itselleni meinasi iskeä laiskuus tuon lasituksen suhteen. Mutta sitten bongasin joltain mallailusivustolta malliarvostelun, jossa sarjan jotakuinkin ainoaksi heikkoudeksi mainittua lasitusta kuvattiin sanoilla "almost impossible to correct". Vahvan kansallistunteen puuskassa saha käteen ja: "oli kiviset pellot ja perkule jukuripäät…"
AJ 31.10.2015 09:08 Vastaa lainauksella
Moi Antti, Tämä on selkeästi ahkeran työn voitto erittäin haasteellisesta rakennussarjasta ja ylläolevia kehuja voi kompata surutta. Erinomainen historiataustoitus, rakentamiskuvaus ja lekomalli; kaikki hienosti paketissa. Tykkäsin tavata historiikkia ja rakentamiskuvausta; lopputulos loistava Badger-malli. Tankkiauto alustoineen ja figuineen kruunaa nätisti hienon kokonaisuuden - kenties oletuskuvaksi kannattaisi laittaa kuva #7, jossa tuo mainio kokonaisuus näkyy hienosti.

Tässä on kaikki einekset viikon malliksi. Huipputyötä! Parhain terveisin, AJ

PS Ymmärtääkseni Venäjä on laittanut jotain Badger-versioita ns. naftaliiniin odottamaan mahdollisia käyttöhetkiä…
Kiitokset, AJ.
Todella jälleen olet mahtavasti onnistunut hankalasta sarjasta valmistamaan todella upean/näyttävän kokonaisuuden jota ihailin näyttelyssämme viikko sitten. Ole hyvä vain niistä "antenni langoista" Lisää saat jos tarvitset.
Kiitoksia Mikolle. Se pussillinen riittää todennäköisesti pitkäksi aikaa.
Tоварищ Lappalainen, hieno asia että te ei pane miekkaa tuppeen ennen kuin vaikeudet on voitettu. Neukkumalleja itsekin hifistelevänä katselen suurella mielenkiinnolla muiden aikaansaannoksia aiheesta ja tämäkin malli osoittaa, että puutteellisistakin aihioista on kärsivällisyydellä ajan kanssa rakennettavissa näyttäviä malleja. Tähtisadetta ja työn sankarin merkki !
Kiitoksia, Kari. Sosialistisen työn sankarin merkki puuttuikin vielä kinkeritakin rintamuksesta.:)
Luomuna nähtynä tämä näytti vieläkin paremmalta. Valokuvat vhän syövät detaileja.
Upea lentovekotin!
Kiitos kehuista.
Työvoitto mallista joka "panee vastaan" lähes joka kohdassa. Lopputulos on todella tyylikäs. Kapiinin lasituksen korjaaminen antaa kummasti ilmettä mallille. Muuten se jää hieman väsähtäneen oloiseksi. Sanoisin että erittäin onnistunut kokonaisuus. Tämän mallin kohdalla voisi jakaa tähtien sijaan sirppejä ja vasaroita…:)

E-P
Kiitokset. Käy ne tähdetkin, kunhan ovat punaisia…:)